Valelääkäreitä etsimässä
11.11.2011 10:09
SUOMESSA ON TAAS paljastunut yksi uusi valelääkäri. Tai ainakin on syytä epäillä Venäjällä suoritetun tutkinnon aitoutta. Valvira ja poliisi tutkivat asiaa.
Tällä kertaa huijaus on kohdistunut Valviraan, joka ylläpitää rekisteriä terveydenhuollon ammattilaista. Tähän rekisteriin ovat terveyspalveluita tuottavat tahot – niin yksityiset kuin myös julkiset – luottaneet. Koko rekisterin uskottavuuden kannalta on tärkeää, että Valvira tarkistaa kaikki lääkärin valtuuksin Suomessa toimivat, jotka väittävät suorittaneensa tutkintonsa Venäjällä. Näin Valvira on päättänyt tehdäkin.
Selvää on, että Valviran rajallisilla resursseilla on hyvin vaikeaa tarkistaa jokainen ulkomailla suoritettu terveydenhuollon tutkinto. Yhtä selvää on se, että tarkastustoiminta on kohdistettava sinne, missä riskit ovat suurimmat. Erityisesti Venäjälle suoritettuihin tutkintoihin pitää lähtökohtaisesti suhtautua hyvin tarkasti.
Kansainvälistymisellä on hintansa, joka usein on perusteltua maksaa. Sellaisesta naiiviudesta, että kaikki rajojen avaaminen ja eurooppalaisten esimerkkien noudattaminen olisi suomalaisille hyvästä, on syytä luopua. Meidän ei pidä uhrata uusliberalismin ja vääränlaisen kansainvälistymisen alttarille erinomaista lääkejakeluamme, joka toimii kaikkialla Suomessa turvallisesti ja kohtuukustannuksin.
Odotan mielenkiinnolla miten apteekit kaikkialla Euroopassa apteekit ottavat vastaan toisissa EU-maissa kirjoitettuja reseptejä. Tämähän on komission unelma. Se voisikin olla toteutettavissa esimerkiksi Suomen, Ruotsin, Tanskan, Saksan, Hollannin ja Itävallan kesken, mutta ei kaikkien EU-maiden.
En usko, että elinaikanani voi mitenkään olla mahdollista, että suomalaiset apteekit surutta toimittavat Bulgariassa ja Romaniassa kirjoitetut reseptit. Kyllä apteekilla pitää aina olla oikeus pidättäytyä toimittamisesta, jos reseptin oikeellisuutta on syytä epäillä. Tällä perusteella useiden EU-maiden reseptit voidaan jo lähtökohtaisesti hylätä. En halua Suomeen kasvavaa määrää valereseptejä.
Viime kuukaudet ovat toivottavasti opettaneet meille suomalaisille, että EU ei perustu yhteisille arvoille, jotka Euroopan kansat muka jakavat. EU perustuu epätoivoiseen yritykseen kuroa umpeen etelän ja pohjoisen välinen moraalikuilu.
Ilkka Oksala
Kirjoittaja on Suomen Apteekkariliiton toimitusjohtaja.
Takaisin
Kommentit (6)
Valelääkärit ovat toimineet rikollisesti ja joutavat vastuuseen teoistaan. Myös lupaprosessi vaatinee selvittelyä ja siinä onkin ryhdytty toimenpiteisiin.
Mittasuhteiltaan merkittävämpi ongelma piilee kuitenkin rehellisesti luvan saaneissa terveydenhuollon ammattilaisissa, jotka saa toimia kerran saaduilla oikeuksillaan ajasta ikuisuuteen ilman minkäänlaisia ammattitaitokelpoisuuden todistamisen tarvetta. Valvovia viranomaisia on viime aikoina syytetty naiiveiksi ja lapsenuskoisiksi. Tähän verrattuna suoranaista riskinottohalua löytyy erilaisista terveydenhuollon yksiköistä, joissa luvansaaneita ammattilaisia palkataan ilman sen suurempia ammattitaitoselvityksiä ja valvontaa suoraan potilastyöhön. Epäonnistuneet rekrytointipäätökset näkyvät apteekeissa vääriin sairauksiin määrättyinä lääkityksinä sekä kommunikointiongelmista syntyneistä epäselvyyksinä. Nämä taas johtavat vaikeasti korjattaviin luottamusongelmiin lääkärin ja potilaan sekä lääkärin ja apteekin välillä.
Tyypillistä on, että mikäli tässä viitekehyksessä syntyy jotakin korjaamattomia ongelmia (ja sitä kautta juridisia prosesseja), niitä puidaan poikkeuksetta piinaavan pitkiä aikoja. Prosessin lopputuotoksena määrätään maksettavaksi haitan kärsijälle vahinkoon nähden mitättömät korvaukset. Haitan aiheuttaja selviää käytännössä useimmiten varoituksella, jonka saatuaan hän voi jatkaa toimintaansa.
Todelliset syylliset selviävät tilanteesta kuin koira veräjästä. He löytyvät siitä joukosta, joka tiedostaa tilanteen, mutta sallii tämän kaikesta huolimatta tapahtuvan.
Toivottavasti hajotetun Lääkelaitoksen jäljiltä ei paljastu valelääkkeitä. Apteekkien tulisi ilmoitella eteenpäin, jos lääkkeistä tulee huonoa palautetta. Valelääkkeiden paljastuminen ei tekisi hyvää meidän apteekkien julkisuuskuvalle.
Tuohon apteekkareiden tuloon liittyen: minusta moraalitonta ei ole se, että tienaa paljon (moraalikäsityksiä on kuitenkin monenlaisia). Jos apteekkari tienaa paljon osin siitä syystä, että hän on hyvä apteekkari (apteekki toimii tehokkaasti ja asiakkaat tyytyväisiä), tekee hän palveluksen yhteisölleen. Jos apteekkarin tulot johtuvat taas osin siitä, että hän tekee kilpailijasta ilmiantoja ja mustamaalaa kilpailijaa aiheettomasti, kuvastavat tulot moraalitonta toimintaa. Hän tekee vahinkoa yhteisölleen, koska hän heikentää lääkehuoltoa. Suuret tulot eivät siis automaattisesti kuvasta yhtään mitään. Jos apteekkareilla on yhteisön mielestä liian suuret tulot, voidaan tuloja alentaa monin keinoin, mutta apteekkareita ei voi syyttää siitä, että he toimivat annettujen sääntöjen puitteissa. Lobbaaminen on sitten oma lukunsa, mutta sitäkin voi tehdä monella tavalla. Vääristely, valehtelu ja vastuuttomuus voivat olla luonnollisia elementtejä joilakin elinkeinosektoreilla, mutta tavallisuus ei asioista automaattisesti tee hyväksyttävää.
Tuleva apteekkari ei nähtävästi ole paneutunut apteekkarien verouskäytäntöihin. Ehdotan asiaan paneutumista, sillä kokonaistulot eivät välttämättä tule apteekkitoiminnasta
Kaikilla ihmisillä, myös apteekareilla on mahdollisuus esim. sijoitustoimintaan rahastamiseen elämäntyöllään jne.
Kateeton
Sisämarkkinaidea (elävät ja kuolleet liikkuvat rajojen yli esteettä) perustuu kahteen teoriaan: suhteellisen edun periaate ja kilpailullisten markkinoiden periaate. Ok, on niitä poliittisiakin periaatteita kuten vapaus, rauha, suuruus yms., mutta käytännön politiikka nojaa kahteen ensin mainittuun. Suhteellisen edun periaate tarkoittaa kärjistetysti sitä, että Espanja tekee oliiviöljyä, Ranska viiniä, Suomi paperia ja Saksa autoja eli kansakunnat erikoistuvat siihen, missä ovat parhaimmillaan: tehokkuus nousee ja kaikilla on paljon ainakin jotakin. Kilpailulliset markkinat sitten jakavat nuo erikoistumisen tuloksena syntyneet tuotteet. Kova kilpailu, jota sisämarkkina-alue edistää, pakottaa tuottajat tuottamaan tehokkaasti (halvalla) juuri sitä, jota kuluttajat haluavat. Siinä se. Luotetaan, että kaikilla on paikkansa EU:ssa ja vapautetaan kaikki kilpailua rajoittava sääntely. Taivas odottaa - tai sitten ei. Suhteellinen etu voi tarkoittaa myös muun ohella sitä, että valtiot jämähtävät paikoilleen. Jos Suomi olisi noudattanut aikoinaan 1800-luvulla EU:n oppeja, maamme olisi todennäköisesti vieläkin maailman suurin tervan tuottaja. Kukaan ei vain tietäisi, että mihin sitä tervaa enää tarvitaan. Kilpailulliset markkinat taas? Oletteko huomanneet sellaisia viime aikoina? Kaiken hyvän lisäksi kuluttajat eivät taida aina tietää, mitä ovat ostamassa. Apteekkiväellehän tämä on tuttu juttu. Kolmas ongelma on vielä EU:n osalta mainitsematta - tulonjako. EU ei suoraan aseta esteitä kansoille päättää moraalista (hyvinvoinnin jaosta), mutta annas olla, jos Suomi koettaa esimerkiksi verottaa mieluummin haitakkeita, kuin työtä: syrjintää ja sisämarkkinasäännösten vastaista, jos toteutetaan liian tehokkaasti. Sama koskee myös reseptivalvontaa. Ongelma tämän päivän EU:ssa on siis se, että EU perustuu teorioille, jotka eivät toimi käytännössä. Jos yllä olevasta tulee mieleen apteekkijärjestelmän "kehittämishankkeet", johtuu se siitä, että kaikki on todellakin sitä samaa. Samat teoriat, liki main samat ongelmat. Hyvää moraalia on se, että tunnustaa asian. Epämoraalista on se, että ei halua tai kykene asiaa myöntämään, kun se ei jostain syystä ole itselle edullista.
Ilkka Oksala on kirjoittanut ansiokkaasti asiaa EU:sta ja moraalista. Toivoisin kuitenkin, että moraalikuiluun apteekkareiden ansiotasoissa puututaan ensisijaisesti ja samalla tarmolla. Mitähän pienten apteekkien veloissa olevat apteekkarit ajattelevat, kun hesarista lukevat että ison apteekkarin vuosia eläkkeellä oleva puoliso tienasi vuonna 2010 muhkeasti n. 1 miljoonaa euroa? Apteekkarin itse tienaamia summia en kehtaa edes mainita.