Tuhlatut lääkkeet
30.01.2019 13:40ALUSTAVAN TIEDON MUKAAN Kela maksoi viime vuonna 1,46 miljardia euroa korvauksia avohoidon lääkkeistä. Kansainvälisten selvitysten mukaan vain noin puolet pitkäaikaisista lääkehoidoista onnistuu niin kuin niiden pitäisi (WHO, 2005).
Menikö siis 0,7 miljardia hukkaan?
Ei täysin, mutta rahalla ei saatu parasta mahdollista terveyshyötyä. Ja osa lääkkeistä meni ihan puhtaasti hukkaankin. Apteekkariliiton selvityksen (2016) mukaan suomalaisilta jää käyttämättä vuosittain reseptilääkkeitä 95–125 miljoonan euron arvosta. Tästä Kela maksaa korvausta 63–83 miljoonaa euroa.
HUONO HOITOON SITOUTUMINEN heikentää lääkityksen tehoa. Yhteiskunnan, ja miksei myös omavastuun maksavan potilaan näkökulmasta se tarkoittaa huonoa kustannusvaikuttavuutta.
Lääkehoidon puutteellinen teho johtaa helposti siihen, että seuraavalla lääkärikäynnillä määrätään lisää lääkkeitä. Kustannukset kasvavat.
Lääkehoitoon sitoutuminen on monimutkainen prosessi. Parhaiten sen onnistuu, kun potilas ymmärtää sairautensa ja sen aiheuttamat riskit. Lisäksi potilaan tulee ymmärtää lääkehoidon itselleen tuomat hyödyt ja lääkkeen käyttöohjeet.
Asiakkaat ovat kiittäneet, että heitä on kerrankin kuultu ja heidän arkitodellisuutensa on huomioitu.
Tässä on paljon omaksuttavaa yhdelle vastaanottokäynnille, varsinkin jos on juuri saanut tietää tarvitsevansa loppuelämän kestävää lääkitystä.
Lääkkeen käyttäjien tukemiseen osallistuu koko terveydenhuolto, mutta kaikkein useimmin potilas käy apteekissa. Lääkehoidon ohjaaminen on farmaseuttisen henkilökunnan ydinosaamista.
APTEEKKIT OVAKIN TESTANNEET lääkehoidon aloituspalvelua, jossa diabeteslääkettä aloittavien asiakkaiden kanssa käydään läpi nimenomaan lääkehoitoon sitoutumisen kannalta tärkeitä asioita.
Kolme tapaamista sisältävässä aloituspalvelussa keskustellaan lääkehoidon tarpeellisuudesta ja hyödyistä sekä käytännön asioista, kuten alussa tyypillisistä haittavaikutuksista.
Pilottiin osallistuneet asiakkaat ovat kiitelleet palvelua vuolaasti. Erityisesti lämmittää asiakkaiden viesti, että heitä on kerrankin kuultu ja heidän arkitodellisuutensa on huomioitu. Perusterveydenhuollosta on myös tullut kiitosta apteekkien panostuksesta yhteisen tavoitteen eteen.
Tutkimus palvelun vaikuttavuudesta on käynnissä. Iso-Britanniassa on osoitettu, että apteekin tarjoaman aloituspalvelun avulla lääkehoitoon sitoutuminen paranee 10 prosenttia.
Jos palataan Kelan lääkekorvauksiin, niin lääkehoidon aloituspalvelun avulla on mahdollista saada 146 miljoonalle lääkekorvauseurolle parempaa vaikuttavuutta. Eikö kannattaisi kokeilla?
Takaisin
Kommentit (2)
Olen vuosien varrella nähnyt tupakasta vieroittamista, astmakontrollia ja jos vaikka mitä mittauspäivää ja tullut siihen tulokseen, että mikään ei saisi maksaa mitään. Päinvastoin, kaikki pitäisi saada ilmaiseksi ja mieluummin "mulle heti" -tyyppisesti.
Apteekin lakiin kirjattu perustehtävä on lääkkeiden toimittaminen ja lääkeinformaation antaminen. Sen kun tekee hyvin, hoito ehkä onnistuu. Kaikenlaiset jumppakeppi-astmakontrolli -hihhuloinnit ovat aivan tuottamatonta työtä, jolla ei ole jatkumoa.
Välillä tuntuu siltä, että tiskin tietoturvallisella puolella joudutaan olemaan likasankona uusavuttomille, jotka eivät halua ottaa vastuuta omasta hoidostaan. Silloin kun oikeustoimikelpoisella henkilöllä se viimeinen värikäs pastilli vilkuttaa siellä purkin pohjalla, lääkityksen jatkumo on ensisijaisesti omissa käsissä.
Kaikkeahan kannattaa kokeilla ja tarjota asiakkaille. Mutta kun puhutaan palvelun maksusta, kiinnostuneet katoavat samantien. Hienoa, että asiaa tutkitaan ja saadaan lupaaviakin tuloksia, mutta isossa kuvassa aivan turhaa työtä. Luuleko joku, että kunta maksaisi palvelun tai tulevaisuudessa Sote-keskus, ei varmasti. Sitä paitsi lääkkeiden hinnat on se, mikä kiinnostaa julkisessa keskustelussa, ei apteekkien tuottamat palvelut.