Seinät eivät hoida – eivätkä neuvo
15.02.2019 10:12VIIME PÄIVINÄ on keskusteltu vanhuspalveluiden hoitajamitoituksesta eli siitä, kuinka monta hoitajaa tarvitaan hoidettavaa kohti.
Keskustelua ovat kiihdyttäneet paljastukset, jotka ovat osoittaneet, että maksimaalista voittoa on tavoiteltu keinoja kaihtamatta. Työvuoroihin on kirjattu haamuhoitajia, ja vaikka sovittu mitoitus olisi paperilla täyttynytkin, hoitajilla on teetetty kaikkea mahdollista muuta työtä, joka on hoidosta pois.
Karmivat paljastukset ovat pysäyttäneet pohtimaan, ovatko tahot, joiden ensisijainen tavoite on tuottaa omistajilleen mahdollisimman suurta voittoa, lainkaan sopivia pyörittämään vanhusten hoivapalveluita.
ASIALLA ON YHTYMÄKOHTIA myös apteekkitoimintaan. Suomessa voimme olla ylpeitä siitä, että apteekkien henkilökunnasta noin 60 prosenttia on farmaseuttisen koulutuksen saaneita apteekkareita, proviisoreita ja farmaseutteja. Heitä on keskimäärin 6,4 apteekkitoimipistettä kohti. Ruotsissa vastaava luku on 4,0 ja Norjassa 3,2 – eli vain puolet Suomen luvusta.
Asukaslukuun suhteutettuna Suomessa on farmasian ammattilainen 1 056 asukasta kohti, Ruotsissa yhtä farmasian ammattilaista kohti on 1 764 ja Norjassa 1 861 asukasta.
Ruotsin hallituksen teettämän selvityksen mukaan Ruotsin apteekkiuudistuksen jälkeen onkin ollut kohtalaisen yleistä, että muut kuin terveydenhuollon ammattilaiset antavat lääkeneuvontaa reseptilääkkeen toimittamisen yhteydessä, jolloin potilasturvallisuus vaarantuu. Apteekkeja on tullut tuntuvasti lisää, mutta farmaseuttisen henkilökunnan määrä ei ole lisääntynyt samassa tahdissa.
KONSULTTIYHTIÖ PWC SELVITTI muutama vuosi sitten apteekkien neuvonnan merkitystä muulle terveydenhuollolle Suomessa. Selvityksen mukaan neuvonta säästää vuosittain useita miljoonia lääkäri- ja päivystyskäyntejä, ja reseptejä jää kirjoittamatta, kun asiakkaan vaiva hoituu apteekin neuvoin ja reseptivapain tuottein. PwC laski, että rahassa mitattuna säästöä syntyy liki miljardi euroa vuodessa.
Naapurimaidemme apteekkien omistajiksi on tullut tahoja, joille lääkeneuvontaa tärkeämpää on liiketoiminnan hyvä tuotto.
On selvää, ettei tällaista säästöä syntyisi, jos apteekeissamme olisi yhtä vähän farmaseuttista henkilökuntaa neuvomassa kuin Ruotsissa ja Norjassa.
Omistuksen vapauttamisen jälkeen naapurimaidemme apteekkien omistajiksi on tullut tahoja, joille lääkeneuvontaa tärkeämpää on liiketoiminnan hyvä tuotto. Ja tuottoa on kasvatettu nimenomaan tinkimällä farmaseuttisesta henkilökunnasta. Aivan samoin kävisi Suomessa, jos apteekkien omistus vapautettaisiin.
Apteekkien omistuksen vapauttamista ajavat tahot väittävät, ettei apteekkien proviisoriomistukselle ole perusteita. Mutta kyllä sille on – ja vankat perusteet onkin.
PROVIISORIOMISTUKSEN TARKOITUKSENA on keskittää ammatillinen ja taloudellinen vastuu terveydenhuollon ammattihenkilölle, jotta apteekkitoimintaa ohjaa ensisijaisesti terveydenhuollon tavoitteet – kuten juuri lääkeneuvonnan hyvä saatavuus ja laatu – eikä pörssiyhtiön tai pääomasijoittajan voitontavoittelu.
Se varmistaa myös apteekin riippumattomuuden lääkejakeluketjun muista toimijoista, jotta ne eivät päätä siitä, mikä lääke päätyy apteekin hyllyyn ja mitä asiakkaalle suositellaan.
Ei ole merkityksetöntä sekään, että proviisoriomistus varmistaa käytännössä myös lääkemyynnin verojen maksun Suomeen.
Kirjoittaja on Suomen Apteekkariliiton viestintäjohtaja.
Takaisin
Kommentit (3)
On vähän ristiriitaisia ajatuksia apteekkien määrästä. On päivänselvää, että Espoon tai Järvenpään kaltaiseen kaupunkiin tarvitaan lisää lupia. On jokseenkin kornia, että esim Kouvolan seudulla taitaa kolmasosaa Espoon väestömäärästä palvella saman verran apteekkeja. Viranomainen ei ole ollut ajan tasalla, tai ei ole kyennyt seuraamaan tilannetta. Toiminta on saattanut halvaantua pidemmäksi aikaa kiitos alueellistamisseikkailun.
Luonnossa asioilla on tietty kantokyky. Esimerkiksi hyvä petolintuvuosi noudattelee hyvää myyrävuotta jne. Tämä maa on loppujen lopuksi niin pieni, ettei asiakasmäärävoi kannatella ääriään enempää apteekkeja. Jos apteekit halutaan nähdä osana terveydenhuoltoa ja verotuottoa, joku viisaampi osaisi laskea sille break even pointin kun määrä alkaa iskeä nilkoille. Ja yksinkertainenkin ymmärtää, että nousevat kiinteät kustannukset ja alenevat hinnat tapaavat jossain. Ja sen jälkeen seuraa kannattamattomuus. Määrän nostaminen tietää kilpailua palkoilla; jos et maksa, en tule. Ehkä saattaisimme nähdä määrän nousun, mutta sitä todennäköisesti seuraisi lasku, kun toiminnan kannattavuus lähenee nollaa tai menee sen alapuolelle.
Mitä YA:iin tulee, toiminta on kyllä viime vuosina ollut hyvin euro-orientoitunutta "pensselikauppoineen".
Mutta esim. Yliopiston Apteekki, Itä-Suomen Yliopiston Apteekki ja HUS-apteekki evät ole proviisori-omistuksessa, mutta hoitavat kuitenkin palvelutehtävänsä vähintään yhtä hyvin ja ammattimaisesti kuin proviisoriomisteiset yksityiset apteekit..
Proviisoriomistus vahvistaa myös apteekin päivittäistä toimintavarmuutta, koska apteekkari voi osallistua perustyöhön ja paikata henkilökunnan poissaoloja tai satunnaisia asiointipiikkejä. Työlainsäädäntö ei koske apteekkaria, joten hän voi tehdä pitkää päivää ja työtä ilman vapaapäiviä. Eikä palkkaakaan tarvitse maksaa. Tämän asian merkitys on erittäin suuri etenkin pienissä ja keskikokoisissa apteekeissa. Niissä ei ole ulkopuoliselle rahastajalle minkäänlaisten voittojen mahdollisuutta, ellei henkilökuntarakennetta merkittävästi muuteta niin, että farmaseuttisen koulutuksen saaneiden määrä vähenee.