Rinnakkaislääke, rinnakkaistuontilääke vai alkuperäinen?
08.05.2012 13:29
KILPAILUVIRASTO aloitti keskustelun apteekkien toimittamista vaihtokelpoisista valmisteista ja syytti apteekkeja siitä, etteivät ne vaihda alkuperäisiä valmisteita rinnakkaistuotuihin valmisteisiin. Tästä alkoikin keskustelu, jossa on taas puurot ja vellit menneet sekaisin. Sekoitetaan rinnakkaisvalmisteet ja rinnakkaistuontivalmisteet. Lisäksi ollaan eri mieltä siitä, pitäisikö apteekin toimittaa aina halvinta vaihtokelpoista valmistetta.
On aika käsittämätöntä, että Kilpailuvirasto syyttää apteekkeja asiasta, jossa asiakkaillamme on päätäntävalta. Lääkevaihtojärjestelmämme lähtee siitä, että asiakas saa itse päättää, mitä valmistetta ottaa. Lisäksi korvausjärjestelmämme toimii niin, että rinnakkaistuontivalmisteet eivät muodosta viitehintaputkea alkuperäisen valmisteen kanssa, jos ryhmässä ei ole yhtään rinnakkaisvalmistetta. Asiakas saa siis korvauksen lääkkeen koko hinnasta, vaikka rinnakkaistuodun valmisteen hintaero alkuperäiseen olisi suurempi kuin 1,50 tai 2 euroa.
Useimmiten asiakkaat eivät halua vaihtaa lääkettään, koska hintaero on niin pieni. Puhumattakaan saatavuusongelmista, joita rinnakkaistuontivalmisteissakin on ollut. Koskaan ei voi tietää, saako tuotetta vai ei. Saatavuushan perustuu siihen, että jossakin halvemman hintatason maassa Euroopassa on ollut ostettavissa lääkettä, joka sitten kuljetetaan pitkin Eurooppaa ja pakataan uudelleen. Näin syntyy ”säästöä”.
Lääkelain 57 b pykälässä todetaan näin:
Toimittaessaan lääkärin, hammaslääkärin tai muun lääkkeen määräämiseen oikeutetun terveydenhuollon ammattihenkilön lääkemääräykseen perustuvaa lääkevalmistetta, apteekin on vaihdettava lääkevalmiste sellaiseen yleisesti saatavilla olevaan 57 c §:ssä tarkoitetun luettelon mukaiseen vaihtokelpoiseen lääkevalmisteeseen, joka on hinnaltaan halvin tai jonka hinnan ero halvimpaan:
1) alle 40 euroa maksavaan valmisteeseen on enintään 1,50 euroa; tai
2) 40 euroa tai sitä enemmän maksavaan valmisteeseen on enintään 2 euroa.
Lisäksi Fimean määräyksissä todetaan, että lääkkeen määrääjien ja apteekkien on tarkoituksenmukaista sopia paikallisesti lääkevaihtoon liittyvistä yhteisistä menettelytavoista. Lain henki ei siis ole se, että apteekki jokaisella lääkkeenhakukerralla vaihtaisi lääkkeen aina sillä hetkellä halvimpaan mahdolliseen valmisteeseen vaan se, että asiakas saisi edullisen vakituisen lääkityksen.
Lääkevaihto on hyvä keino lääkekulujen hillitsemiseen ja Suomessa on kehitetty toimiva järjestelmä tämän toteuttamiseen. Tavoitteenammehan on kaikissa tapauksissa asiakkaan lääkehoidon oikea ja turvallinen toteuttaminen.
Riitta Andersin
Kirjoittaja on Suomen Apteekkariliiton puheenjohtaja.
Takaisin
Kommentit (5)
Kilpailuviraston kaltainen viranomainen tulisi lopettaa. Ero virastolla esimerkiksi Fimeaan nähden on se, että Fimealla on oikeita vastuita ja asiantuntemusta omalta alaltaan. Kilpailuvirasto on nykymuodossaan puuhastelukerho, joka ei ota mitään vastuuta toimenpidesuosituksistaan. (mallia vuosikatsastus, jossa hinnat nousivat vuosina 1994-2007 noin 150 %). Lukemalla ja kääntämällä amerikkalaisia sääntelyn merkkiteoksia ei suomalainen lääkehuolto eikä mikään muukaan paljon edisty.
Taloustieteessä, niin kuin Seppo Reimavuo hyvin tietää, tunnetaan ilmiö regulatory capture, jossa valvova viranomainen alkaa toimimaan valvottavien etujen ajajana. Syynä po. ilmiölle on se, että valvottavat ovat resursseiltaan liian suuria. Apteekkien "ongelmana" on se, että meillä on ilmeisesti noin 600 erilllistä apteekkaria + YA, joka on ainoa todella suuri toimija markkinoilla. Apteekkimarkkinoista on kiinnostunut myös päivittäistavarakauppa, joka on erittäin keskittynyt. Kilpailuviraston kannattaisi siis näistä lähtökohdista katsoa hiukan tutkimus- ja tiedottamisstrategiansa perään, ettei syntyisi asioista väärää kuvaa. Ei riitä, että on jollakin keskustelupalstalla selittelemässä asioita jälkeen päin.
Nyt kun on päästy vauhtiin, niin ...Ennen kuin viranomainen menee julistamaan laittomuuksia tapahtuneen, niin olisi tullut tutkia tuotekohtaisesti seuraavat asiat apteekeista. 1) Onko sattumanvaraisesti valikoiduissa apteekeissa ilmiannettuja lääkkeitä. 2) Ovatko ilmiannetut lääkkeet korvattavia lääkkeitä. 3) Ovatko kaikki framilla olevat lääkkeet reseptivalmisteita. 4) Onko mahdollista, että kyseistä lääkeainetta ei jollakin tautialueella ja maantieteellisellä alueella mene kaupaksi muutenkaan, koska lääkärit määräävät muuta molekyyliä. 5) Onko mahdollista, että lääkeaine on niin kallis, että apteekit eivät joka tapauksessa pidä sitä varastossa, koska menekki on niin pientä (esim. syöpälääkkeet). 5) Onko mahdollista, että jos lääke maksaa kymmeniä euroja, niin asiakkaalle muutaman kymmenen sentin alennus ei riitä kompensoimaan toimitusepävarmuutta. 6) Onko mahdollista, että fimean sijasta tuomioistuimet kuitenkin päättävät, mikä on lopullinen lain sisältö eli onko lakia rikottu vai ei. Tähän loppuun haluaisin hiukan aiheeseen viitaten esittää kysymyksen omaan ongelmaan, jossa Seppo Reimavuo voinee auttaa. Vähittäiskaupassa on tällä hetkellä usein ainostaan yhtä ainoaa merkkiä olevaa pinaattilettua tarjolla. Kuusi vuotta sitten oli jopa kolme eri merkkiä. Voisiko kilpailuvirasto selvittää, onko kyseessä määräävän markkina-aseman väärinkäyttö, kun selkeästi hyvät tuotteet eivät pääse kuluttajan ulottuville lainkaan. Tosin taitaa olla myöhäistä valittaa, kun suomalaiset tuottajat on puristettu yhtä lukuun ottamatta pois pinaattilettumarkkinoilta. Kiitos kuluttajan etujen ajamisesta.
Arvoisa Seppo Reimavuo
Toivon, että kilpailuviraston kannanotot perustuisivat tutkimuksiin, ei yksipuolisiin ilmiantoihin. Tutkimusten lähtökohdan tulisi olla, että asiassa kuullaan kaikkia osapuolia tai ainakin annetaan tilaisuus tulla kuulluksi. Toivon, että kilpailuviraston tiedotus ei olisi harhaanjohtavaa ja valheellista. Kaikki yksityiset apteekit tuskin voivat olla käytännössä lain rikkojia. Toivon, että kilpailuvirasto ei asettuisi kevyin perustein jonkin alan toimijan (YA) markkinointikoneistoksi. Toivon, että kilpailuviraston apteekkialan tutkijat omaisivat alalta jotain koulutusta. Toivon, että fimean ja kilpailuviraston kaikki toimet tähtäisivät parempaan lääkehuoltoon, eivät johonkin muuhun, josta ulkopuolisella ei voi olla kuin pelkkä aavistus. Toivon, että joulupukki on olemassa.
Arvoisa Riitta Andersin,
Kilpailuvirasto suhtautuu lääkkeiden rinnakkaistuojiin neutraalista, samalla tavalla kuin muihinkin lääkealan toimijoihin.
Kilpailuvirasto on tehnyt asiasta aloitteen Fimealle. Aloite koskee nimenomaan rinnaistuotuja alkuperäisiä lääkkeita eikä siis lainkaan rinnakkaisvalmisteita.
Kilpailuviraston havainnot kohdistuvt erityisesti tilanteisiin, joissa rinnaistuotu alkuperäinen lääke on ollut pitkäkestoisesti - jopa vuoden - yksin hintaputkessa.
Tästä huolimatta fakta on, että näitä lääkkeitä ei ole juurikaan tilattu apteekkeihin, vaikka niiden saatavuus on ollut hyvä.
Fimea on vahvistanut Kilpailuviratolle, että lääkelain 57 b §:n määräyksiä on tulkittava siten, että hintaputken pitkäkestoisesti yksin muodostavana halvinta vaihtokelpoista lääkevalnmistetta on apteekin pidettävä varastossa ja tarjottava asiakkaalle ensisijaisena vaihtoehtona.
Pahoittelen julkisuudessa syntynyt tarpeetonta vastakkainasettelua ja toivon, että tarkistaisitte lääkehuoltoa valvovan viranomaisen Fimean kanssa ne periaatteet, joiden nojalla lääkevaihto voisi toteutua aiempaa täysimääräisemmin.
Ystävällisin terveisin