Proviisorinsormuksia jakamassa
18.11.2011 09:07
MINULLA OLI mieluisa työtehtävä torstai-iltana, kun sain olla mukana isännöimässä proviisorin sormustenjakotilaisuutta Apteekkariliitossa.
Apteekkariliitto, Helsingin yliopiston apteekki ja Oriola ovat nimittäin sopineet farmasian ainejärjestöjen kanssa, että ne lahjoittavat perinteikkään proviisorin ammattisormuksen kaikille proviisoriksi vuosina 2009-2013 valmistuneille.
Torstai-illan tilaisuus oli jo neljäs, jossa sormuksia jaettiin tällä kokoonpanolla. Paikalla oli liki 60 hiljattain valmistunutta, tyylikkäästi pukeutunutta nuorta proviisoria. Juhlavuutta tilaisuuteen toi Ella Kohon johdolla esiintyneet Farmasiakunnan laulajat.
Kiurun Jarkko Oriolasta piti valmistuneille innostavan onnittelupuheen, jossa hän kannusti hyödyntämään proviisorin tutkinnon antamia valmiuksia monipuolisesti työelämässä ja muistutti jatkuvan kouluttautumisen ja liiketoimintaosaamisen tärkeydestä.
Toivottavasti loin lisää uskoa nuorten proviisoreiden oikeaan uravalintaan, kun saatoin vilpittömästi todeta pöytäseurueelleni, etten ole päivääkään katunut valitessani aikoinaan tämän alan.
Nuorten proviisoreiden kanssa oli antoisaa vaihtaa ajatuksia. Selväksi tuli, ettei proviisoriaines ole ainakaan huonontunut omista opiskeluajoistani. Fiksua porukkaa. Oli myös mukava kuulla, että he olivat työllistyneet kivasti toisin kuin monilla muilla aloilla nykyisin.
Olen vakuuttunut siitä, että tämä joukko pärjää ja etenee työelämässä. Onnea ja menestystä heille ja niillekin valmistuneille, jotka eivät syystä tai toisesta päässeet paikalle. Seuraavaksi sormuksia jaetaan näillä näkymin Kuopiossa ensi keväänä.
Erkki Kostiainen
Kirjoittaja on Apteekkariliiton viestintäjohtaja, joka valmistui proviisoriksi vuonna 1991.
Takaisin
Kommentit (12)
Joulun aikaan on oiva mahdollisuus lahjoittaa käyttämättömäksi jääneitä proviisorisormuksia lapsille, jotka osaavat ammattiaan vielä arvostaa. Tontuilta kuullun tiedon mukaan kiltit lapset jäänevät tänäkin jouluna lahjatta, kun kiiltävän kimallus häikäisee vanhustenkin joulumielen. Pukkikaan ei raaski omilla rahoilla maksetusta sormuksestaan luopua.
Korvatunturille on kantautunut porinaa sormuksen oikeudet omaavan tahon toiminnasta. YFK tuntuu unohtaneen osan silloisista, nykyään entisistä, jäsenistään. Pukin konttiin ei ole odotettavissa uusia lahjoituksia tai perintöjä unohdetuilta. Tuhmia ovat olleet myös suuri suomalainen lääkeyritys ja siitä irtautunut tukkukauppa. Lahjoja ei ole luvassa kotimaisille yrityksillekään, vaan paketeissa on ollut usein israelilaistuneen suuren saksalaisen yrityksen nimi, viimeksi omepratsolin muodossa. Siitä lahjasta riitti suomen apteekeillekin tähteitä varastoarvon ylenemisinä ainakin 5000 sormuksen verran, todennäköisesti enemmänkin. Menivät sinne pohjattomaan lompsaan.
YA:n suurimmat synnit lienevät toisaalla, mutta niistä ei pukilla ole tässä yhteydessä tarinoita kerrottavaksi. Joku muu vanhus voi halutessaan aktivoitua. Kuitenkin uusien sormussponsoreiden tekopyhä patsastelu jakotilaisuuksissa nostattaa kinkkupalan pukilla väärään kurkkuun. Perinteistä puhuminen väliinputoajista hyvin tietoisena kummastuttaa. Perinteistä parhain. Joulumaan syrjäseuduilla tontut ovat havainneet muitakin ryvettyneitä, mutta Korvatunturin kirjaan ne eivät ole päätyneet.
Kaikesta huolimatta kaikille hyvää joulua. Toivottavasti vuoden kuluttua jokaisella proviisorilla on sormukset sormessa.
MInä en käytä perinnöksi saamaani sormusta enkä ylioppilaslakkia. Jotenkin tämä lasten porina ja valitus tuntu aika turhalta kun ikää on tullut hieman lisää.
Olisi mielenkiintoista tietää, mitä organisaatioita näillä ryvettyneillä tarkoitetaan. Pitää lapset ja vähän vanhemmatkin (sic!) muistaa, että esimerkiksi YA on tuonut ja tuo paljon rahaa koulutukseen.
Minun puolestani ei ainakaan olisi haitannut, vaikka liitot olisivat sormusoikeudet itselleen kaapanneet. Olisi sormusten jako opiskelijoille ollut ainakin tasapuolisempaa, kuin YFK:n mielivaltaiset sopimukset. En myöskään ymmärrä mitä ristiriitaa siinä olisi, kun taitaa hyvin monella muulla alalla ammattisormusten valmistus liitoilla olla.
Olisipa väliin jääneiden sormusten kustantaminen kuitenkin joitakin kymmeniä tuhansia maksanut, eli ei mitää pikkurahoja vaan järjestön vuosibudjettiin verrattavissa olevan määrän. Olisiko YFK kustantanut sormukset myös Kuopiosta valmistuneille, vai olisiko Fortiksella ollut siihen paukkuja? Tuskin. Töitä sopimuksen saamiseksi tai väliin jääneiden sisällyttämiseksi uuteen sopimukseen tehtiin, mutta ei oikein yhteistyökumppaneille kelvannut. Harmillista kuitenkin, jos pettymys kohdistuu opiskelijajärjestöön.
Toki sormusten kustantamiseen olisi ollut varaa, en väitä toisin. Mutta useiden satojen eurojen sormuksen maksaminen rajatulle joukolle olisi voinut herättää melkoisesti pahaa verta muissa, etenkin kun silloin oltiin juuri niissä ajoissa, kun löysää rahaa ei toiminnassa ihan kauheasti pyörinyt.
Osakkeisiin varoja on sijoitettu, jotta inflaatio ei söisi koko omaisuutta. Pitkällä välillä ollaan edelleen voitolla ja runsaasti, eipä olisi ilman sijoituksia lahjoitettu biofarmasian professuuria tai tehty juuri muutakaan, ei pari miljoonaa markkaa kuitenkaan mitään ihan älyttömiä summia nykyään olisi. Maailman markkinoille ei yksi järjestö mitään kuitenkaan voi, joskus on huonoja vuosia. Ennustajia ei meistä ole kovinkaan moni. Sijoittaminen ei kuitenkaan ole itseisarvo.
Uusi kerhotila hankittiin, koska ei oikein tykätty lopettaa kaikkia tapahtumia kymmeneltä tai poliisien saapuessa. Uusi tila muualla kuin asuintalossa mahdollistaa paljon laajemman toiminnan ja myös tilan kulujen kattamisen ulosvuokrauksella, jolloin rahastojen tuottoja voi käyttää paremmin jäsenistön hyväksi.
Tänään kolahti postiluukusta lasku MDS:n vuosikerrasta 2012. Jäänee tilaamatta. Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä tilaisuuksia eteeni vielä tuleekaan työurani aikana. Silmissäni sormusasiassa ryvettyneille tahoille tulen kuitenkin aina sanomaan "EI".
no eipä tuo mitään. Itse kun opiskelin, työntekijäjärjestö yritti "kaapata" sormuspoolin itselleen. Onneksi silloin opiskelijat olivat hereillä ja panivat kunnon kapulaa rattaaseen ja homma ei valunut vääriin käsiin. Olisi ollut varsin nurinkurinen tilanne.
Tässä, kuten monessa muussakin asiassa, raha taisi pyörittää rattaita ja vaikuttaa suuresti sormussponsorin saantiin/saamattomuuteen, ei se ehkä niinkään ainejärjestöaktiivien vika ollut, eihän heillä ole paljoakaan tarjottavaa vastalahjaksi sponsoroiville tahoille.
Tutkintouudistuksen vuoksi joulukuun 2007 ja vuoden 2008 aikana valmistui hyvin paljon proviisoreita verrattuna "normaaliin vuoteen". Jos en ihan väärin muista niin valmistuneita taisi olla 2x enemmän, luultavasti enemmänkin. Jos opintoja ei saanut valmiiksi, joutuivat vanhan proviisorintutkinnon aloittaneet opiskelijat suorittamaan osan opinnoistaan uusiksi siirtyessään hieman uudistettuun proviisorintutkintoon.
Täten neuvoteltaessa 2007 lopun ja vuoden 2008 aikana valmistuneiden proviisoreiden ammattisormuksista, puhuttiin käytännössä yhtä isosta määrästä sormuksia kuin nyt eletyn sopimuskauden 2009-2011 aikana on nyt jaettu yhteensä. Tällaisessa tilanteessa sponsorien oli helppo jättää "vain yksi vuosi" jakamatta ja säästää sillä sievoinen summa, tipauttamalla ison määrän valmistuneita kerralla pois sponsoroinnin piiristä. Ei misään nimessä reilua, mutta tehokasta.
Itsekin näihin "väliin jääneisiin" kuulun ja olen myös omalta osaltani lääkeneuvonnan suosittelulla varmistanut, että "sponsorit" eli tässä lähinnä Oriola ja Orion, ovat hävinneet jo moneen kertaan yhden sormuksen hinnan, samoin kuten nimimerkki Sormukseton kirjoitti tehneensä. Työurani aikana tuo summa varmasti moninkertaistuu. Jännä nähdä tuleeko tämä myös joskus näkymään apteekkariliiton jäsenmäärässä. Valmistuneita proviisoreita kun oikeasti oli paljon, joista moni varmasti on tulevaisuudessa apteekkari.
Olen myös sitä mieltä, että hyvin varakkaalle ainejärjestö YFK:lle ei olisi ollut kummoinenkaan rahallinen panostus tasapuolisuuden nimissä kustantaa sormukset väliin jääneelle vuodelle. Uskon myös, että YFK:lle aikoinaan perintönä omaisuuden jättäneet apteekkarit olisivat pitäneet tätä vähintäänkin reiluna, eikä ollenkaan huonona perintönsä sijoituskohteena. Uuteen hulppeaan kerhotilaan ja osakesijoitteluun (jossa on käsittääkseni tullut reilusti takkiinkin) tuntui kuitenkin löytyvän. Eri asia olisi ollut, jos uutta sopimusta ei olisi saatu, ei toki voida olettaa että YFK kaikkien sormukset pysyvästi maksaisi.
Kun tukut, liitot ja järjestöt tuntuivat kaikki näyttävän "huonossa välissä" valmistuneille tausta puoltaan, päätin omakustanteisesti hankkia sormuksen. Ammattisormusta pidetään perinteisesti vasemman käden etusormessa. Itse olen pitänyt ja tulen pitämään sormustani oikean käden etusormessa osoituksena riippumattomuudestani ja "kiitollisuuden velastani" sormussponsoreille.
Jos ainejärjestön luottamushenkilöt eivät ole jonain vuonna päässeet sopimukseen sormuksia sponsoroivien tahojen kanssa, niin ei kai valmistuneiden proviisorien tarvitsisi tämän takia joutua sormuksien jaon suhteen eri arvoiseen asemaan aikaisemmin tai myöhemmin valmistuneiden kanssa.
Täytyy ymmärtää että lääketeollisuus, -tukut, apteekit sekä em. osallisten liitot ja järjestöt ovat köyhiä. Itse olin ihan opiskellessakin jo niin varakas että ostin sormuksen itse saman tien.
Epäkohdan korjaamisella ei mielestäni ole mikään kiire. Olen työelämässä päässyt ohjaamaan lääkeostoja niin, että perinteisiltä sormussponsoreilta jää tukkuhinnalla laskettuna vuosittain noin 500 sormuksen verran lääkkeitä tilaamatta. Tiedän etten ole ainoa lajissani. Katkeruus vähenee tilaus kerrallaan, mutta unohda en koskaan.
Apteekkariliitolta ja muilta yhteistyökumppaneilta olisi fiksu ele hoitaa myös nämä "välillä valmistuneiden" proviisorien sormusasiat kuntoon.
Vuonna 2011 valmistuvat proviisorit ovat ehkä samalla tasolla kuin kolleegat 20 vuotta sitten, mutta välillä on ehtinyt valmistua proviisoreita vailla minkäänlaista kiitollisuudenvelkaa ainejärjestöihin, liittoihin, apteekkeihin, lääketeollisuuteen tai lääketukkuihin. Kaikki kunnia vuoden 2007 lopulla ja 2008 aikana proviisoriksi valmistuneille.