Onko täällä mukavaa?
31.10.2013 14:44 
MITÄ VASTAISIT, jos rekrytoidessasi uutta työntekijää hän haastattelun alussa sanoisi:
”Olen kiinnostunut tästä työstä. Ensin haluan kuitenkin kuulla, millainen työilmapiiri teillä täällä on. Onko teillä tehty esimerkiksi työtyytyväisyyskyselyitä?”
Voi olla, että tällaisia keskusteluita käydään tulevaisuudessa yhä useammalla työpaikalla, myös apteekeissa.
Apteekkarilehden uuden kyselyn mukaan tuoreet farmasian opiskelijat ovat hyvinkin työorientoituneita ja kiinnostuneita vakitöistä apteekista.
Tärkeintä heille on kuitenkin se, että tulevassa työpaikassa on hyvä työilmapiiri. Se ratkaisee.
Töitä halutaan siis tehdä, mutta ei miten vain. On rajoja. On oma elämä ja terveys, jota ei haluta kohdella kaltoin.
Mahtavaa, sanon.
Uskon, että hyvä työilmapiiri on parasta, mitä työpaikolle voi rakentaa. Kun kenenkään ei jälkikäteen tarvitse puida epämääräisiä kommentteja tai kulkea seinänvierustoja huudon pelossa, aikaa jää siihen tärkeimpään, työn tekemiseen ja kehittämiseen.
Samalla säästyy terveys, kun stressi ja unettomuus eivät kuluta ihmistä sairauksille alttiiksi.
Hyvä työilmapiiri on itsehoitoa ja terveyden edistämistä parhaimmillaan. Ei siis ihme, että se kiinnostaa farmasian opiskelijoita – itsehoidon ja terveyden edistämisen tulevia asiantuntijoita.
Inkeri Halonen
Kirjoittaja on Apteekkarilehden toimituspäällikkö.
Lue aiheesta lisää tällä viikolla ilmestyvästä Apteekkarilehdestä.
Takaisin
Kommentit (4)
minä olen melkein jokaisessa apteekissa taas törmännyt huonoon johtamistapaaan. kuppikuntaisuuteen ja pahan puhumiseen. Se että naiset eivät tule kovin hyvin keskenään toimeen ei ollut yllätys mutta se ettei siihen puututa johdon puolesta oli. joskus on saanut aivan epäammattimaista palautetta ja ollaan käyttäydytty kuin apteekki olisi vielä esihistoriallinen työpaikka jossa lääketeknikko on alin orja, uusi farmaseutti siitä seuraava ja proviisori jo jonkinasteinen jumala. ei kyllä mitään ole tehty että työilmapiiri olisi hyvä eikä apteekkari usein ole mikään henkilöjohtaja vaikka laskupäätä onkin monella. työ on rankkaa asiakaspalvelua ja enemmän ja enemmän myyntityötä tavoitteineen.
uskon että apteekkialalla joudutaan tustustumaan yhä enemmän työaikajoustoihin ja muihin uudenaikaisen työpaikan normiasioihin tulevina vuosina.
Ongelma on varmasti myös itse työn luonteessa ja siinä millaista porukkaa ala houkuttaa. Farmasiaa mainostetaan "haastavana ja monipuolisena terveydenhuollon alana", joka integroi kemiaa, fysiologiaa jne. Totuus on kuitenkin aika pitkälti buranan myyntiä. Sitten painitaan myyntityön ja terveydenhuollon asiantuntijuuden kanssa.
Tuskin työilmapiiri voi olla kyseessä, kun ei vastavalmistuneilla voi vielä niin paljon huonoja kokemuksia olla. Itsekään en ole huonoon ilmapiiriin apteekeissa törmännyt.
Yksi asia mikä apteekkialassa varmasti tökkii on palkkaus ym. työsuhde-edut mitkä ovat heikohkot. Vastaaviin palkkasummiin pääsee vähemmälläkin kouluttautumisella tai vastuulla.
Mutta suuremmaksi ongelmaksi en niinkään näe palkkausta vaan uralla etenemistä. Apteekkifarmaseutti tai -proviisori ei juurikaan voi edetä urallaan - KOSKAAN. Ainoastaan proviisorilla on "etenemismahdollisuus", jos lähtee apteekkariuralle, mutta siinäkään harvemmin työtehtävät kovin paljon muuttuvat siitä normaalista apteekkiproviisorin työstä. Tuo etenemismahdollisuus on nykyisille uusille proviisoreille melkoinen triviatieto, koska kukaan ei tiedä millainen ala todella on 20-30 vuoden päästä. Ja se on joka tapauksessa pitkä aika odottaa uralla etenemistä. Lääkefirmoissa, -virastoissa ja muilla aloilla ylipäätään on varsin erilaiset etenemismahdollisuudet uralla uudenlaisine työtehtävineen ja kannustavine palkkausmalleineen. Tämän asian on todettu useissa tutkimuksissa olevan erittäin tärkeä asia työn kiinnostavuuden ja työssä jaksamisen kannalta (ei siis apteekkialaa koskevissa tutkimuksissa vaan ihan yleisissä tutkimuksissa).
Toinen asia on tietysti työpaikkojen tarjolla oleminen. Kyllä, töitä on tarjolla, mutta MISSÄ niitä on tarjolla onkin jo vähän toinen kysymys. Monikaan nuorista ei halua periferiaan muuttaa asumaan ja nykyisillä autoilukustannuksilla ei reilun 2000€:n kuukausipalkalla kannata kovin kauaks farmaseutin töihin ajella. 2200€/kk 100km:n päässä pikkukylällä on huonompi palkka kuin vaikka Prisman kassalla 5km:n päässä.
Jossain vastavalmistuneille tehdyssä kyselyssä muistaakseni joka toinen halusi työskennellä muualla kuin apteekissa (kyselyyn viitattiin jossain tämän sivuston kirjoituksessa, mutta en onnistunut löytämään sitä). Mikä saa äänen muuttumaan kellossa, työilmapiiri vai joku muu seikka?