Oma koti kullan kallis

TERVEISET FIP:n kongressista Intian Hyderabadista! Pienen tauon jälkeen kongressi järjestettiin Euroopan ulkopuolella, tällä kertaa siis Intiassa.

Kongressijärjestelyt sujuivat hyvin, vaikka maassa ei ehkä niin järjestelmällisiä ollakaan kuin esimerkiksi Suomessa. Ammatilliset asiat tuntuivat olevan lähes samat kuin viime vuonna. Kehittyneissä maissa lääkkeiden hinnat jatkavat laskuaan ja apteekkien katteet putoavat.

Apteekit yrittävät monissa maissa kehittää uusia palveluja toimintojensa tukemiseen, mutta maksajia näille palveluille tuntuu löytyvän huonosti. Myös lääkepuutteet monissa maissa saivat erityistä huomiota, FIP:n neuvostossa siitä päätettiin tehdä julkilausumakin kanadalaisten aloitteesta.

Kehittyvissä maissa taas antibioottien holtiton käyttö ja lääkeväärennösten uhka ovat suurimmat murheet.  Tästä hyvänä esimerkkinä käy kroatialaisen kollegan vierailu intialaisessa apteekissa. Syynä käyntiin oli hänen miehensä lentomatkan aikana saama flunssa. Avuksi tarjottiin kolmea tablettia liuskassa ja keskustelun jälkeen selvisi, että kysymys oli klaritromysiinistä. Lääke olisi siis annettu flunssan hoitoon ilman reseptiä ja ilman ohjelappuja. Antibioottiresistenssin leviäminen tällaisella holtittomalla toimintatavalla on todellinen uhka.  Kongressin ammatillisista aiheista voitte lukea lisää seuraavasta Apteekkarilehdestä.

Intia oli minulle uusi vierailukohde. Karu todellisuus kohtasi hotellin porttien ulkopuolella. Jalkaisin ei voinut liikkua minnekään, aina oli otettava taksi. Ihmisten paljous, ränsistyvät ja puolivalmiit rakennukset, telttakylät, yleinen köyhyyden ilmapiiri ja valtava sekasortoinen liikenne olivat ennennäkemättömiä. Koko perhe saattoi matkata skootterin selässä liikenteessä, jossa kolmella kaistalla saattoi olla rinnakkain viisi-kuusikin erilaista ajoneuvoa.

Toiminta erilaisissa tilanteissa ei myöskään ollut yhtä järjestelmällistä ja täsmällistä kuin meillä. ”Two minutes” saattoi tarkoittaa joskus tuntiakin. En tiedä millaiset laatujärjestelmät apteekeissa oli, mutta useimmat reseptilääkkeet säilytettiin liuskoina muovilaatikoissa ja niistä annettiin sopiva määrä asiakkaalle ilman ohjelappuja ja muuta dokumentointia. 
Meillä tuntuvat tämän kokemuksen jälkeen monet asiat olevan hyvin. Joskus täytyy lähteä kauas, jotta huomaa kuinka hyvin asiat ovat lähellä.

Riitta Andersin

Kirjoittaja on Suomen Apteekkariliiton puheenjohtaja.