Mun idolit
12.11.2010 09:44
KERTA TOISENSA JÄLKEEN mykistyn, liikutun ja huokaisen tyytyväisyydestä, kun saan luettavakseni Apteekkarilehden Lääkitys kuntoon -palstalle tulevan tapauksen. Vastaan siis lehden lääkkeisiin ja lääkehoitoihin liittyvistä palstoista ja artikkeleista. Kyseisellä palstalla on julkaistu tapausselostuksia lääkehoidon kokonaisarvioinneista nyt kahden vuoden ajan. Kiitos Leena, Anne, Tarja, Ulla, Arja ja Maija-Liisa!
Suomalaiskansalliseen ja vähän farmaseuttiseenkin tyyliinsä kirjoittajat usein toimittavat tekstinsä minulle vaatimattomin saatesanoin: ”En nyt tiedä, onko tää niin mielenkiintoinen juttu…”.
Kyllä ne vaan ovat! Joka kerta.
Arviointien kautta on paljastunut merkittäviä tilanmuutoksia, lääkekuormien kevenemisiä ja vuosia kestäneiden oireiden syitä. Vaikkei muutos päällepäin niin kovin merkittävältä tai dramaattiselta näyttäisikään, niin kyseiselle ihmiselle se on varmasti ollut suuri helpotus. Vai mitä itse arvelette, jos vuosia kestäneen päivittäisen, yöuniakin haitanneen yskän syy vihdoin paljastuu, ja se saadaan hoidettua. Tai jos jatkuvaa kutinaa aiheuttavan hikoilun taustalta löytyy lääkkeiden yhteisvaikutus, joka voidaan purkaa. Voi vain kuvitella näiden ihmisten helpotuksen.
Maalaisjärjelläkin on helppo arvioida myös laajemman mittakaavan hyötyjä, taloudellisiakin. Edellä kuvatuissa tapauksissa niitä ovat ainakin turhien lääkärikäyntien ja erilaisten tutkimusten väheneminen. Tarkemmin lääkehoidon kokonaisarvioinnin hyötyjä on tutkittu ja osoitettu Sitran OLKA-kokeiluhankkeessa (Oikea lääkehoito kokonaisarvioinnin avulla).
Lääkehoidon kokonaisarviointi on farmaseuttinen palvelu, jonka soisi mitä pikimmin leviävän pysyväksi osaksi jokapäiväistä terveydenhuoltoa. Tällaista asiantuntemusta ei mikään muu ammattiryhmä pysty tarjoamaan. Toki arvioinnissa tarvitaan moniammatillista yhteistyötä hoitavan lääkärin ja hoitajien kanssa. Myös omaiset ovat monesti mukana. Tästä myös palstan kirjoittajat jaksavat aina muistuttaa jutuissaan.
Jos minun pitäisi nimetä ammatillisia esikuviani, he voisivat hyvinkin löytyä lääkehoidon kokonaisarvioinnin erityispätevyyden suorittaneiden osaajien joukosta.
Tiina Kuosa
Kirjoittaja on Apteekkarilehden toimittaja.
Takaisin
Kommentit (11)
Kiitos hyvästä kommentistasi SP. Olet oikeassa että LHKA:han tarvittavat tiedot tulisi tarjota jo perusopetuksessa, valitettavasti näin ei kuitenkaan tällä hetkellä ole. Koulutuksessamme perehdytään varsin pintaraapaisun omaisesti kliiniseen farmasiaan. Ylipäätään koko viiden vuoden koulutuksesta on farmakologian kurssia ja muutamaa syventävää kurssia sekä gradua lukuun ottamatta varsin pintapuolinen fiilis. Toivoisinkin että tulevaisuudessa harkittaisiin vakavasti koko koulutuksemme rakennetta uudestaan. Kliinisen farmasian osaajien lisäksi tarvitsemme myös riittävillä pohjatiedoilla varustettuja tutkijoita, ja itse pian valmistuvana proiviisorina koen, että tämän saavuttamiseksi on syytä vakavasti harkita jo aiemmin kuin proviisoriopinnoissa (4 vuodesta eteenpäin) alkavaa tutkintolinjojen "eriyttämistä". Jotain kertoo se, että valmiudet lääkehoitojen kokonaisarviointien tekemiseen, joiden tulisi kuulua jokaisen proviisorin ammattitaitoon jo peruskoulutuksessa saatujen tietojen perusteella (näin on maailmalla), pitää hankkia erillisellä koulutuksella.
Lopuksi kiitos kaikille kliinistä farmasiaa ja LHKA:n tunnettavuutta omalla työllään edistäneille, sekä Lääkitys kuntoon- palstaa pitäneille!
Maksetaanko palvelusta lääkärille jotakin, jos kerran arviointi tehdään yhteistyössä lääkärin kanssa?
Lääkityksen syväluotaaminen kuulostaa hienolta. On todella hienoa, jos farmaseutin lisäkoulutus mahdollistaa kyvyn syväluodata yhdessä lääkärin kanssa lääkityksen farmakologista vaikutusta.
Paljonkohan asiakkailta peritään nykyään syväluotaamisesta? Autoni syväluotaaminen maksoi minulle 80€/h.
ÖÖ, tuota -kukas on tarjoamassa yllä mainittuja palveluja ilmaiseksi tai polkemassa hintoja?
SP:lle kiitos hyvästä kommentista. LHKA ei tosiaan ole oikea työkalu sen tutkimiseen, pittääkö se Pihtiputtaan mummo taplettisa pesukomuutissa vai lääkekaapissa.
Lääkehoidon kokonaisarviointi (LKHA) ei ole ilmaispalvelu. Palvelu on omalla paikkakunnallani esitelty terveyskeskuksen lääkäreille, ja heidän lähetteellään palvelun maksaa kunta. Apteekkien ei pidä enää missään nimessä lähteä tarjoamaan ilmaispalveluja. Tarjotusta palvelusta on perittävä käypä hinta tai jätettävä palvelu sikseen. Halvalla myynti ja ilmaiseksi tarjoaminen murentaa koko apteekkialan kannattavuutta ja kilpailukykyä. Tämä koskee myös annosjakelua.
Hauska harrastus, entäpä ansaintalogiikka? Jos tämä on apteekin "ilmaispalvelu" niin eikö tästä kuuluisi potilaan tai sairausvakuutuksen hyvittää apteekille kaikki ne lääkehoidot, jotka saadaan karsittua pois tai vaikka puolet niistä?
Lääkehoidon kokonaisarvioinnissa on kysymys kliinisen farmakologian palvelusta, joka ei todellakaan kulminoidu mihinkään lääkkeiden oikeaan säilytykseen tai muuhun triviaan. Koulutuksen saaneet pystyvät syväluotaamaan lääkityksen ja potilaan oireiden välisiä yhteyksiä. Arvioinnin tukena käytetään mm.laboratoriotutkimusten tuloksia sekä potilaan sairauskertomuksia.Arviiointi edellyttää aina yhteistyötä hoitavan lääkärin kanssa. Tällainen osaaminen pitäisi tulla peruskoulutuksen kautta jo nyt, mutta ei se tule.Tulevaisuudessa se on on välttämätöntä, sillä tällaista osaamista yhteiskunnassa tarvitaan ja farmasian koulutuksen saaneilla on parhaat mahdollisuudet sitä tarjota.
Jos olisin monilääkitty ja monivaivainen, vaatisin lääkehoidon kokonaisarvioinnin, mutta varmistaisin, että sen tekee koulutuksen saanut farmasian ammattilainen.
Hieno palvelu, joka oikeasti tuottaa hyötyä. Mutta kuka siitä olisi valmis maksamaan?
Mahtaanko tuossa arvioinnissa pohtia muiden, samaan vaivaan, tarkoitettujen lääkkeiden käyttöä? Jos valittu lääke ei aluperin ole farmakologisesti paras vaihtoehto, ei se ainakaan lääkkeiden säilyttämistä kysymällä selviä. Miten tuon annostelun voi arvioida, jos ei tiedä farmakologista vaikutusta? Ei sitä kyllä farmasistit tiedäkkään, koska mitään kliinistä farmakologiaa ei meidän opetuksessa ole.
Jätän kyllä omien sukulaisteni lääkityksen arvioinnin ihan lääkäreille, enkä ohjaa heitä kuuntelemaan sossujen lässytystä säilytyksestä.
Lääkehoidon kokonaisarviointi on / ainakin pitäisi olla potilaan lääkityksen ja kaiken potilaan lääkekäyttöön liittyvien tekijöiden yhteisvaikutusten kontrolli. Tarkoittaa sitä, että myös potilasta pitää kuulustella / haastatella. Osana arviointia on asumisolosuhteiden tutkiminen--säilytetäänkö lääkkeitä oikein, ottaako potilas lääkkeet ohjeen mukaan, onko annostelu juuri kyseiselle yksilölle sopiva. Pelkka farmakologisten yhteisvaikutusten tutkiminen ei riitä, vaikka se hyödyllistä.
Perustuu farmakologiaan ja lääkehoidon kokonaisarviointiin pitää olla jokaisella proviisorilla valmiudet jo koulutuksen puolesta. Tämä odotus ei koske sosiaalifarmasiasta valmistuneita. Se olisi kai jo liikaa vaadittu.
En tunne tuota kokonaisarviointia ollenkaan. Perustuuko se farmakologiaan vai onko se sosiaalifarmasian hömppää?