Mikset sä juo?

TIEDÄTTE VARMAAN sanonnan ”Hauskanpito ilman humalaa on teeskentelyä.” Kovin monet tuntuvat olevan sitä mieltä. Minusta hauskanpito krapulassa on teeskentelyä.

Elämässäni on ollut aikoja, jolloin olen ollut lähes täysin raitis ja aikoja jolloin olen juonut varmasti liikaa. Jälkimmäinen menee opiskelijaelämän piikkiin, jos joku syy pitää olla. Mielenkiintoista tässä on kuitenkin se, miten minuun suhtauduttiin silloin, kun olin juomatta.

Minua suorastaan yllytettiin juomaan. Monesti kuulin kysymyksen: ”Mikset juo?” Ja nuorelta naiselta tietenkin udellaan se vakiokysymys: ”Oletko raskaana?”

Noihin aikoihin saatoin kyllä ottaa lasillisen, mutta humalaa en halunnut. Enkä krapulaa.

Miten raittiutta voidaan kritisoida enemmän kuin humalahakuista juomista? Eikö ennemmin pitäisi puuttua juomiseen kuin juomattomuuteen? On nurinkurista, että juominen on helpompaa kuin juomatta oleminen. Jotain se kertoo myös yhteiskunnastamme.

En siis ihmettele, jos antabus ei suomalaisille maistu. Ongelmalliseen alkoholin käyttöön se on fyysisesti toimiva ratkaisu – ehkä jopa liiankin toimiva. Antabus-kuurin aikana kun ei sovi maistella pisaraakaan. Olisi paljon helpompaa ottaa edes se yksi annos, ettei tarvitse selitellä. Toisaalta monille pelkkä lasillinen ei sovi, koska siitä ratkeaa ottamaan koko pullollisen, tai kaksi.

Suomalainen keksintö, uusi lääke nalmefeeni tuleekin tarpeeseen monelle ongelmakäyttäjälle. Lääkityksen aikana voisi siis juoda, mutta kun ei tee mieli. Nerokasta.

Kun uusi lääke saadaan markkinoille, vaikeinta juomisen vähentämisessä lienee enää kaveripiirin painostus. Helppohan se on tässä sanoa, mutta ei siitä kannata välittää. Tosiystävät ymmärtävät.

Emilii Malmi

Kirjoittaja on proviisori ja Apteekkarilehteä avustava lääketieteen toimittaja.

Seuraa Emiliin omaa blogia osoitteessa http://www.healthberry.fi