Maailma muuttuu Eskoseni
06.10.2012 19:32IHAN ENSIN lohdutuksen sana. On sittenkin mahdollista, että syksy on jossain sateisempi, tuulisempi ja synkempi kuin Suomessa. Parin vuorokauden kokemuksella näin on Amsterdamissa, jossa on parhaillaan käynnissä farmasian maailmanjärjestön FIP:n 100-vuotisjuhlakongressi. Koolla on yli 5 000 farmasian ammattilaista ja alalla työskentelevää.
Kongressissa on puhuttu paljon hoitoon sitoutumisesta: sen ongelmista, kustannuksista ja tukemisesta. WHO:n arvion mukaan potilaat ottavat jopa puolet heille määrätyistä lääkkeistä väärin, jos ollenkaan. Melkoisen hukkaan heitettyä potentiaalia. Negatiivisia seurauksia voisi luetella loputtomasti. Sairaus jää hoitamatta. Terveydenhuolto kuormittuu, kun huonossa hoitotasapainossa olevaa potilasta hoidetaan uudelleen. Tuotanto pyörii turhaan tuplateholla ja lääkejätettä kertyy. ”Kallein lääke on se, jota potilas ei ota.”, on joku viisas asian kiteyttänyt.
Kongressin esityksiä ja niihin liittyviä kommentteja kuunneltuani mieleen on noussut ainakin yksi kysymys huonoon hoitomyöntyvyyteen liittyen. Kuuntelemmeko tarpeeksi potilasta eli lääkkeen käyttäjää? Tämä ajatus syntyi, kun erään maan lääkeviranomaisen edustaja kommentoi sosiaalista mediaa ja lääkeinformaatiota käsitelleessä sessiossa ihmisten intoa jakaa tekemisiään Facebookissa seuraavasti: ”Ketä kiinnostaa?”. Tällä viikolla julkaistun uutisen perusteella yli miljardia ihmistä maailmassa kiinnostaa.
Kommentti kuvaa hyvin sitä, miten väärillä raiteilla asiassa voidaan olla. Vaikka kuinka olisimme sitä mieltä, että oikeaa ja virallista tietoa löytyy vain esimerkiksi viranomaisten ja asiantuntijoiden nettisivuilta, emme voi olettaa, että vain niitä luetaan. Netti on pullollaan keskustelupalstoja, joissa ihmiset pohtivat muun muassa lääkkeiden haittavaikutuksia. Miksi he tekevät sen siellä sen sijaan, että keskustelisivat asiasta ammattilaisen kanssa? Ehkä tieto ei ole tarjolla oikealla tavalla.
Olisi varmaan syytä kuunnella herkemmällä korvalla ja aistia muutenkin tarkemmin lääkkeen käyttäjän tuntemuksia ja ajatuksia. Ja etenkin ymmärtää ja hyväksyä se, että ihmisillä on erilaisia tarpeita ja tapoja omaksua tietoa. Ja erilaisia lähteitä, joista he tietoa haluavat hakea.
Tiina Kuosa
Kirjoittaja on proviisori ja Apteekkarilehden toimituspäällikkö.
P.S. Tänään on tasan kuukausi 6.11. vietettävään lääkehoidon päivään. Tavoitteena on herätellä ihmiset miettimään omaa lääkitystään ja kysymään siitä ammattilaiselta. Päivän teema ”Tunnetko lääkkeesi?” toivon mukaan innostaa ihmiset juttusille asiantuntijansa kanssa.
Kommentit (2)
Kauniita ajatuksia: mietitään lääkehoitoa, kuunnellaan ja pohditaan. Jos on lääkäreillä pulaa ajasta, niin sitä se alkaa olemaan monissa apteekeissa. Vaikea on pohtia ja kuunnella, kun jonossa on monta asiakasta ja tulostavoitteena on tietty määrä asiakkaita päivässä. Ja myyntiä on saatava lisää. Tilannetta ei helpota jatkuva lääkkeiden hintojen lasku. Mieltä ei nostata, kun esim. olanzapiini 5 mg XXVIII tukkuhinta on 1,06 €.
Olin äskettäin lääkäreille ja muille terveydenhuollon ammattilaisille tarkoitetussa seminaarissa, jossa käsiteltiin myös hoitomyöntyvyyttä ja kuinka siihen voidaan vaikuttaa. Lääkäriluennoitsijat valittelivat työmääräänsä ja turhautuneisuuttaan tilanteeseen, mutta kyllä muiden toimijoiden kuten apteekkilaisten kanssa tehtävä yhteistyö asiakkaan/potilaan hoitomyöntyvyyden parantamiseksi unohdettiin kokonaan. Ehkä kannattaisi lääkehoidon päivän lanseerauksessa olla yhteydessä Lääkäriliittoon tai Kuntaliittoon yhteistyön lisäämiseksi ja uusien palveluiden esittelemiseksi. Toki paikallistakin yhteydenottoa tarvitaan tämän lisäksi.