Lääkityslista lupaa paljon – mutta ei apteekkilaisille
18.02.2016 09:00THL JULKAISI VIIME VUODEN LOPULLA Kanta-arkistoon liittyvän Lääkitysmäärittelyt 2016 -projektin suuntaviivat.
Odotin tätä innolla. Tavoitteeksi kuvattiin yhtenäisen valtakunnallisen Lääkityslistan luominen ja käyttöönotto.
Uusi lääkitysmäärittely mahdollistaisi vihdoin täydelliset ja yhdenmukaiset lääkitystiedot kaikille potilaan hoitoon osallistuville.
Uskoin jo melkein, kunnes tutustuin aiheeseen tarkemmin. Uuden yhdenmukaisen Lääkityslistan tietoihin olisikin pääsy terveydenhuollolla, mutta ei apteekeilla.
Toden totta. Siellähän puhuttiin potilaista, eikä asiakkaista.
Onko apteekin merkittävin rooli lääkehoidon toteuttajana kirjata reseptitoimitukset ja sähköistää paperiset lääkemääräykset Reseptikeskukseen?
MONESTI, KUN LÄHDETÄÄN LUOMAAN UUTTA vain pahimmat ongelmat silmissä, unohtuu helposti kokonaisuus.
Tuskinpa kukaan tekijöistä tälläkään kertaa halusi suoranaisesti kiistää apteekin merkitystä tai ansioita lääkehoitojen onnistumisessa saati tarpeita yhtenäisille tiedoille.
Asiat vain pääsivät jälleen unohtumaan vuokaavion siinä vaiheessa, jossa terveydenhuollon potilas muuttuu apteekin asiakkaaksi.
Niinpä apteekin merkittävimmäksi rooliksi lääkehoidon toteuttajana tuli kirjatuksi reseptitoimitusten kirjaaminen ja paperisten lääkemääräysten sähköistäminen Reseptikeskukseen.
Kokemuksesta tiedämme toki, että farmaseutin kolmen tai proviisorin viiden vuoden opintojen aikana oppii toki muutakin lääkehoidosta.
YMMÄRRÄN HYVIN THL:N paineen saada sosiaali- ja terveydenhuollon pirstaloituneet lääkitysmerkinnät järjestykseen.
Nykyisten epäyhtenevien ja järjestelmäriippuvaisten lääkityskirjausten varaan ei varmaankaan voida rakentaa uusia rakenteita eikä palvelumalleja.
Nyt, kun kirjausrakenteita vihdoin yhtenäistetään ja uudistetaan, olisi kuitenkin tuhannen taalan paikka tukea lääkehoitojen onnistumista koko toimintaketjun tarpeet huomioiden.
Apteekkien toivetta yhteisen lääkityslistan jakamisesta muiden toimijoiden kanssa voisi pitää tähän nähden varsin kohtuullisena ja järkevänä vaatimuksena.
Pitenevien reseptivoimassaoloaikojen maassa apteekkilainen on kuitenkin se, joka tapaa asiakkaansa useammin kuin lääkäri potilaansa.
Takaisin
Kommentit (7)
"...on ajanut ammattilaiset kosmetiikan ja muun lisämyynnin harjoittajiksi. Koulutuksetkin ovat sitä mukaa. Jos halutaan tehdä lääkehoitoa tukevaa työtä, on siihen panostettava"
Olet oikeassa siinä että ainakin yksi iso apteekkiketju Suomessa on siirtynyt lähes täysin "kosmetiikkamyyntiapteekiksi", mikä vie alas alan mainetta.
Eikös farmaseuttien ja proviisoreiden opintoihin nykyisin kuulu lääkehoidon arvioinnin opiskelua enenevässä määrin? Miksi tätä yliopistojen panostusta ei hyödynnettäisi valmistumisen jälkeen?
Pienessä apteekissa kunnassa jossa yksi puusilmäinen ja itsepäinen tk-lääkäri pyörittää terkkaria, tämä on enemmän kuin tervetullut uudistus. Välillä tuntuu että apteekissa ollaan todella paljon vartijana.
Lakivalmistelussa on parhaillaan apteekkien tiedonsaantioikeuden laajentaminen valtakunnalliseen lääkityslistaan.
Tämä on sikälikin järjetöntä, että reseptikeskuksesta on alusta alkaen vain apteekki nähnyt kaikki potilaan/asiakkaan lääkitystiedot. Kaikkien muiden pitää kysyä asiakkaan lupa katsella kokonaisuutta. En ole kuullut, että tästä olisi aiheutunut muuta kuin hyötyä, kun päällekkäislääkityksiin on voitu heti reagoida. Kysyin työterveyslääkäriltä, miten usein hän kysyy asiakkailtaan lupaa katsoa kaikkia tietoja ja hän katsoi minua lievästi hämmästyneenä: ai tässä kiireessäkö?
Samaa mieltä panostuksesta. Kyse ei oikeastaan enää ole edes työtä helpottavien välineiden puutteesta. Liiton lääkehoidon arvionnin -palvelumalli tai Terveysportin uudet lääkityksen arvioinnin työkalut mahdollistavat paljon.
Nykyinen apteekkitoiminnan kannattamattomuus on ajanut ammattilaiset kosmetiikan ja muun lisämyynnin harjoittajiksi. Koulutuksetkin ovat sitä mukaa. Jos halutaan tehdä lääkehoitoa tukevaa työtä, on siihen panostettava. Onko se ilmaista vai kannattavaa kunnolla hinnoiteltua toimintaa?