Kansan näköiset johtajat
21.10.2011 11:34
HUOLIMATTA MAAILMAN – ja erityisesti Euroopan – talouden kriisistä Saksan ja Ranskan johtajilla on nähtävästi varaa kyvyttömyyteen. On surkeaa, että kahden suurimman euromaan johtajat eivät vieläkään ole kyenneet yhteiseen näkemykseen kriisin hoitamisesta. Tästä me kaikki saamme kärsiä.
Talouskriisi on johtanut erityisesti pahimmissa kriisimaissa siihen, että kansa on noussut vastarintaan ja marssii kaduilla. He syyttävät omia päättäjiään. Maailmaa parantavat päivystävät dosentit ovat tätä käsitystä vahvistaneet omilla ”asiantuntijalausunnoillaan”.
Minä en tätä selitystä osta. Tietojeni mukaan jokaisessa euromaassa kansalaiset valitsevat johtajansa demokraattisesti. Jokaisessa euromaassa on käytössä yleinen ja yhtäläinen äänioikeus.
Kylmä tosiasia on se, että kansalaisia ei voi päästää vastuusta. He ovat valinneet itselleen johtajat. Kriisimaiden kansalaiset löytävät todellisen syyllisen, jos viitsivät vilkaista peiliin.
Kun katsoo minkälaisia johtajia eri Euroopan maissa on, ei voi välttyä ajatukselta, että johtajat ovat kansansa näköisiä. Ei ole sattuma, että Berlusconi johtaa juuri Italiaa. Hän – tai kukaan häntä mitenkään muistuttava – ei olisi koskaan tullut valituksi vastuullisiin tehtäviin esimerkiksi Saksassa, Suomessa, Ruotsissa tai Isossa-Britanniassa. Sarkozy vaikuttaa juuri sellaiselta presidentiltä, jonka vain ranskalaiset voivat valita. Kukkoilu on tuttua ranskalaismiehille.
Kreikan johtajat muistuttavat rehellisyydessään ja ahkeruudessaan osuvasti Kreikan kansaa.
Saksalla sitä vastoin on asioihin eleettömästi keskittyvä vakaa ja rehellinen johtaja. Kaiken lisäksi hän on nainen. Merkel ei tulisi koskaan valituksi mihinkään virkaan missään Etelä-Euroopan maassa. Hänellä on ominaisuuksia, joita eteläeurooppalaiset pitävät lähinnä outoina.
Kun katsoo Suomen, Ruotsin ja Ison-Britannian pääministereitä, ymmärtää miksi nämä kansakunnat ovat vuosikymmenestä toiseen pärjänneet erinomaisen hyvin. Ruotsalaiset, suomalaiset ja britit tekevät töitä ja yrittävät. He, ja 1980-luvulta alkaen siis myös britit, hakevat ennakkoluulottomasti uusia ratkaisuja uusiin haasteisiin. Näiden maiden kansalaiset ymmärtävät, että kuluttaa voi vain sen verran kun ansaitsee. Näiden maiden kansalaiset ovat valinneet johtajat, jotka jakavat samat arvot.
Yhä enemmän ihmettelen tätä kokeilua, jossa täysin erilaisen moraalin omaavat maat ovat ottaneet käyttöön yhteisen valuutan.
Ilkka Oksala
Kirjoittaja on Suomen Apteekkariliiton toimitusjohtaja.
Takaisin
Kommentit (8)
Apteekkariliiton kannattaa, ja näin on varmaan tehtykin, tutkituttaa jollakin osaavalla kaverilla niitä väitteitä, joita silloin tällöin heitellään tilatuisssa tutkimuksissa koskien lääkkeiden vähittäisjakelu. Hyvä esimerkki löytyy Norjasta, jossa paikalliset viranomaiset ovat ihmetelleet ruoan korkeaa hintaa Norjassa. Kilpailuviranomaisen vuosiraporteissa todetaan mm., että ruokakori joka maksaa Norjassa rapiat 150 euroa, maksaa Suomessa 115 euroa. Päätelmä siis on, että Suomessa on huippuedullinen ruoka..mutta mutta. Kun tutkii, kuinka paljon ihmisten tuloista menee ruokaan Norjassa ja Suomessa, asetelma kääntyy: Norjassa käytetään keskimäärin 11,7 % tuloista ruokaan, Suomessa 12,7 %. Ok, voi olla, että tässä ei nyt ole itsekään ehtinyt paneutua asiaan kunnolla, mutta vaikuttaa siltä, että sama saattaa vaivata niitäkin, joilla tulisi olla aikaa perehtyä asiaan kunnolla (saavat ilmeisesti palkan siitä). Joka tapauksessa tarinan opetus on se, että mihinkään ei voi luottaa, ei ilmeisesti enää itseenkään.
Ajatus, että poliittinen valta ja vallassaolijat edustaisivat tai peräti olisivat kansaa on kovanlainen yksinkertaistus.
Esimerkkinä juuri Berlusconi. Hän pääsi valtaan Italiassa ainoastaan ja vain tvasemiensa ja kanaviensa avulla sekä rahalla.
Lisäksi on ymmärrettävä, että poliittisen vallan (kansallinen, EU, poliittinen, taloudellinen, kansainvälinen) logiikat ovat eri asia kuin kansan, kansalaisryhmien, luokkien, yksilöiden logiikat.
Norjan kilpailuviranomainen on näköjään ruikuttanut ainakin viime vuonna sitä, että apteekkiala on liian keskittynyt ja on tarjonnut lääkkeeksi seuraavia toimia: 1) luovutaan laajasta tuotevalikoimasta, 2) sääntelyä lisää (ei yksilöidä mitä), 3) lisätään mahdollisuutta markkinointiin (parantaa hintatietoisuutta), 4) käsikauppalääkkeiden markettimyyntiä täytyy laajentaa ja 5) lisätään lääkkeiden nettimyyntiä. Ei jaksa nyt kaikkia erikseen kommentoida, mutta jotakin kuitenkin. Laaja tuotevalikoima takaa myös saatavuutta ja kilpailua. Suomessakin on kokemusta näistä markkinoillakävijöistä, jotka kyllä tarjoavat hintaputkeen halpoja valmisteita ilman mitään takeita jatkuvuudesta. Mikään vastuullinen ala ei voi toimia tällä tavoin. Markkinointi ei automaattisesti tarkoita hintakilpailua, vaan voi tarkoittaa kustannusten lisäämistä koko alalla markkinointikustannusten siirtyessä hintoihin. Varsinkin Suomessa, missä päivittäistavarakauppa on keskittynyt. Nettimyynti on edullista vain silloin, kun myyty määrä on suuri: kuka kuluttaja ostaa särkylääkettä tonnikaupalla kotiin valmiiksi. Nettihinnat ovat aivan kalleimmasta päästä Norjassa ilman kuljetuskustannuksiakin. Noissa Norjan kilpailuviranomaisen kommenteissa on jotakin tuttua. Kuten sanonta kuuluu: kaikkeen on olemassa helppo ja väärä ratkaisu.
Kas vain on saatu aktiivinen nimimerkki NOS hyva hyva. Keskustelu ja asialliset kommentit avartavat "amatoorien" maailmankatsomusta.
Yllekirjoittanut on kokenut apteekkarin elaman (ja talouden) ihanuuden Norjassa 2002-2003, Suomessa 2007-2010 ja uudelleen Norjassa viimeisen vuoden ajan.
Norja ja Suomi ovat perinteisia skandinavian hyvinvointivaltoita, joilla menee muuhin maailmaan verrattuna erittain hyvin.
Kummassakin maassa apteekkien taloudesta paattaa hyvin paljon maan poliittinen paatoskoneisto. Norjassa apteekkiluvat liberalisoitiin kevaalla 2001. Laakkeiden myyntivoitosta (apoteks avanse) paattaa paikallinen eduskunta--- ihan samaan tapaan kuin suomessa on virallinen, maankattava laaketaksa.
Suomessa on kaytossa erikoisvero "apteekkimaksu" joka annetaan anteeksi pienille apteekeille. Talla yritetaan auttaa naita pienia selviamaan. Minun pieni apteekkini 1600 asukkaan kunnassa Keski-Suomessa sai aikaiseksi noin 500 000 euron liikevaihdon. En maksanut apteekkimaksua. Kateellisille voin tassa todeta etta lainalyhennysten, yrittajaelakemaksujen, ja kaiken muun "hieman yllattavan" kulurakenteen ansiosta tuloni apteekarikaudella suomessa jaivat alle kokeneen farmaseutin taulukkopalkan. Tyomaara oli huomattavasti suurempi. Todellinen kuolinisku pienen apteekin ( ja minun henkilokahtaisella) taloudelle tuli yritystoiminnan lopussa, kun paikkakunnalle tuleva sivuapteekinpitaja jatti lunastamatta yritystoimintaan liittyvan kaluston. Apteekkitoiminnan harjoittamiseen Suomessa 2000-luvulla liittyy riskeja.
Norjassa ovat 2001 uudistuksen jalkeen apteekkeja omistaneet paaosin ketjut. 2002 uin vastavirtaan, olin avaamassa yksityista apteekkia ihan Oslon viereen. 2003 palasin Suomeen. Seuraava vuonna avaamani apteekki (osakeyhtio sen takana) ajettiin konkurssiin. Samassa osoitteessa aloitti uusi yritys. Asiakkaat eivat huomanneet muutosta.
Kun palasin Norjaan 2010, ei mielessa edes kaynyt oman apteekin avaaminen. Kokeneena apteekkarina neuvottelin itselleni palkka-apteekkarin paikan toiseksi suurimmasta ketjusta. Nyt saan vuosipalkkaa "kohtalaisesti". Valitsemani pieni apteekki on arkisin auki 09-16. Naapuri ruokakaupassa ja lahimmalla huoltoasemalla myydaan suosittuja kasikauppalaakkeita jopa ilta kymmeneen asti. Apteekkini hyllyssa on huomattava maara kosmetiikkaa ja vapaakaupantuotteita. Paikkakunnan asukkaista suuri osa on yli 65-vuotiata. Tyonantajaketju toivoo, etta panostaisin kosmetiikkaan - siita saadaan hyva kate. Asiakkaat eivat kuitenkaan ole innostuneet... Kirjanpito nayttaa etta vuodessa on useita tappiollisia kuukausia. Paakonttorin tekema budjetti velvoittaa minua tekemaan 2% voittoa. EI OLE APTEEKINPITO HELPPOA taallakaan.
Pieni kommentti pitaa viela loppuun laittaa -- edustamani apteekkiketju jarjesti syyskuun lopussa kolmepaivaisen ledermøten - johtajakokouksen. Paikalla oli noin 130 apteekkaria. Osanottajien keski-ika oli lahempana 30 kuin 50 vuotta. Paikalla oli ainakin 6 raskaana olevaa apteekkaria. Norjassa apteekkarit ovat parhaassa tyoiassa olevia henkiloita. Intoa ja asennetta tarvitaan... yritys tekee yli puolet tuloksesta joulumyynnista...2010 myytiin kuulemma 300 000 "joulutuotetta". 2011 kampanjaan on tilattu 750 000 tuotetta. HYVA JOULUA KAIKILLE-- siihen on enaa alle 2 kuukautta
Yhdysvallat ei tule menemään velkasaneeraukseen, ellei sellaiseksi katsota dollarin arvon laskusta tapahtuvaa (kiinalaisten) sijoitusten arvon laskua. Yhdysvaltojen tilanne on loppujen lopuksi helppo: kiinalaiset ovat ostaneet dollareita, joista merkittävä määrä on mennyt mm. asuntokuplan kasvattamiseen. Kiinalaiset haluavat dollarin olevan liian kallis, jotta Kiinan oma vientiteollisuus olisi kilpailukykyinen. Jos Kiina lakkaa luotottomasta USA:ta, dollarin arvo laskee ja yhdysvaltalaisten tuotteiden kilpailukyky paranee. Tuotantoa siirtyy USA:han, työttömyys pienenee ja USA:n negatiivinen vaihtotase (velat) pienenevät. Käy niin kuin Islannille on nyt käynyt Islannin valuutan heikennettyä merkittävästi ja maan työttömyyden laskettua alle 10 % lähtötason oltua kriisin aikana 20 %. Apteekkialaan liittyen tällä kaikella ei ole suoranaista merkitystä. Alun moraalidilemmaan liittyen voi kuitenkin todeta, että katsokaapa Ruotsia. Kansa äänesti emujäsenyyden nurin, mutta poliitikot ottavat kunniaa itselleen Ruotsin ihmeestä. Meillähän Esko Aho mm. on mieluusti ottanut kunniaa "rohkeista" päätöksistä 90-luvulla, vaikka Suomen voidaan sanoa selviytyneen lamasta politiikoista huolimatta. Valistunut veikkaus on, että kun/jos Ruotsi kasvattaa kruunun ansiosta etumatkaansa Suomeen nähden, johtuu se jossain vaiheessa Ruotsin tekemistä lääkejakelusysteemin uudistuksista. Hups, taisin juuri antaa Osmo Laineelle lobbausapua.
Hyvää pohdintaa, nimimerkki nos. On kiintoisaa huomata, että toimitusjohtajan tuottama aines on toiminut hyvänä lannoitteena kirjoituksillesi. Rohkenen vai epäillä, että tämä mielenkiintoinen debatinalku jää vaille ansaitsemaansa jatkoa, bloginkirjoittajan vetäytyessä ja linnoittautuessa jälleen seuraavan bloginsa taakse. Itse olisin halunnut tietää myös millaisena maana toimitusjohtaja pitää Yhdysvaltoja, joka on Kreikan tapaan elänyt jo jonkin aikaa muiden rahoilla ja velkaantunut melkoisesti enemmän. Yhdysvaltojenkin velkasaneeraus näyttää lähestyvän päivä päivältä.
Kansan ja poliitikkojen moraalinen yhteys on mielenkiintoinen kysymys, josta lienee järjestetty seminaari jos toinen nykyihmisen olemassa olon aikana. Po. kysymystä voi peilata myös apteekkialaan ja talouskriisiin nähden. Ajatellaan 1990-luvun alkua. Jotkut apteekkarit saattoivat tuolloin ottaa niitä surullisen kuuluisia valuuttalainoja: lainat olivat edullisia, pankki vakuutteli niiden turvallisuudesta ja Suomen taloudella meni lujaa - olimmehan Suomen Japani. Sitten tuli Persianlahden sota, NL-sortui ja ilmeni, että korkoarbitraasin takia Suomeen oli virrannut pääomia, jotka olivat menneet mm. apteekkien investointeihin. Pääomien virtaama maahan kasvatti kokonaiskysyntää, ja tiedätte mikä apteekkialan ulkopuolella on lääke liikakysyntään, jep, hintojen nousu, mikä koskee myös palkkoja. Kriisin lauetessa nostettiin korkoja, kun tietyt tahot älysivät, että Suomi on velkaantunut ulkomaille, ja devalvaatio tuhoaa valuuttaluottoja ottaneita yrityksiä. Tapahtui kuitenkin väistämätön eli se, että valuutan arvo laskeutui markkinatasolle. Reaaalipalkkakustannukset laskivat markan kellumisen jälkeen ja ansiosta kolmessa vuodessa 38 % keskimäärin ja hups, ulkomaankauppa lähti jälleen vetämään huolimatta NL:n romahduksesta. Mikä on ollut apteekkarin vastuu siitä, että Liikanen, Holkeri, Koivisto & co antoi pankkisektorin määrittää Suomen politiikkaa. Oma mielipiteeni on, että apteekilla on omat tehtävät, pankilla omat jne. Makrotalouden kysymyksissä kansalaisilla ei ole mitään mahdollisuutta ymmärtää missä mennään tarkalleen ottaen, koska ihmisillä on ammatti, joka pitää hoitaa, ei vahtia valtiovarainministeriä. Toinen kysymys on sitten vielä se, että ymmärtävätkö ihmiset alojen suhdanneherkkyyttä. Moraalileikki on helppoa juristien, lääkäreiden ja apteekkareiden toimesta, kun työt eivät ole suhdanneherkkiä. Toista voi ollla Nokian insinööreillä. Fakta on kuitenkin se, että jos kaikki insinöörit olisivat aikoinaan hakeutuneet juristeiksi, lääkäreiksi tai apteekkareiksi, olisi Suomi aikamoinen takapajula. Siis hiukan inhimillisyyttä ja empaattisuutta kiiitos.
Ilkka Oksalan kanssa voi olla helposti samaa mieltä monista apteekkiasioista, mutta tässä talouskriisissä oma mielipide on 180 astetta toiseen suuntaan. Koska apteekkaritkin tätä palstaa lukevat ja edustavat jossakin määrin lukenutta porukkaa, on pakko koettaa valistaa, kun juuri sivistyneistöllä tuntuu kaikkien analyysien lähtökohta olevan moraalinen leikki. Siis oma analyysi. Talouskriisi on lähtöisin USA:sta, jossa maailman suurin markkinasegmentti eli asuntomarkkinat romahtivat. Tuo romahdus on tehnyt valtavan loven kysyntään, joka näkyy sitten kaikkialla. Myös Euroopassa kasvatettiin kiinteistökuplia, myös mm. Kreikassa, ulkomaisten investoijien kantaessa samalla tavalla rahaa maahan kuin Suomessa tehtiin 1980-luvun lopulla. Julkiset sektorit sen sijaan olivat keskimäärin hyvässä kunnossa ennen kriisin laukeamista, ja esim. Kreikka kykeni alentamaan julkisen sektorin velkaosuutta bkt:sta vuodesta 2002 aina 2008 vuoteen asti (117:sta % 102 %:iin). Kun Suomi ajautui kriisiin (osin omien toimien johdosta) 1990-luvun alussa, oli Suomella euromaihin nähden kaksi lisälääkettä: oma korko- ja valuuttapolitiikka. Kreikka ei päätä koroista eikä valuutan arvosta, joten Suomen 90-luvun kaltainen ihme on mahdoton (ja ei, se ei ollut yksin Nokia, joka sen ihmeen teki), koska Kreikka ei saa kilpailukykyään takaisin valuuttapolitiikalla. Nyt yritetään sisäistä devalvaatiota, eli nominaalipalkkojen alentamista noin 30 %. Jokainen voi käsittää mitä tämä tekee kotimarkkinoille, kun velkoja ei leikata samaan aikaan tuota 30 %. Sisäinen devalvaatio tehdään lisäämällä työttömyyttä, joka taas vaikuttaa maan tulevaan kehitykseen kokonaisten ikäluokkien jäädessä enemmän ja vähemmän vaille kunnollista työpaikkaa. Surullista on se, että kaikki tämä oli tiedossa ennen euron käyttöönottoa (katsokaa vaikka Tanskan, Ruotsin ja Englannin EMU-selvitykset). Sen sijaan nyt kriisissä on keksitty vaihtoehtoselitys - julkisten sektoreiden ylivelkaantuneisuus holtittomuuden seurauksena. Väite on yhtä pitävä kuin päivittäistavarakaupan huoli ihmisten lääkehoidosta. Holtittomuusteoria palvelee luonnollisesti niitä, joiden intressi on ajaa alas julkisia sektoreita ja mm. apteekkijärjestelmiä. Mm. Irlannissa IMF:n "pelastuspaketin" yksi ehto oli, että apteekkijärjestelmä täytyy liberalisoida. Jokainen ymmärtää, että Irlannin ongelmat eivät johdu apteekeista, vaan pankkien toiminnasta, mutta kaikki kaadetaan samaan laariin. Nyt on pakko toistaiseksi lopettaa, mutta apteekkialan tulisi ymmärtää, että se mikä on EK:n etu, ei välttämättä ole apteekkialan etu. Hiekkalaatikon koko on hiukan eri ja todennäköisesti moraalikin. Kaikki liittyy kaikkeen.