Kaksi vuotta

ALOITIN TYÖT Suomen Apteekkariliitossa kaksi vuotta sitten. Kun olin kouluikäinen, kaksi vuotta tuntui erittäin pitkältä ajalta. Varsinkin 16-vuotiaana tuntui täysi-ikäisyys olevan ikuisuuden päässä. Nyt kaksi vuotta meni hetkessä.

Kun minut marraskuussa 2009 valittiin Apteekkariliiton toimitusjohtajaksi, oli osa silloisen työurani varrella kertyneistä ystävistä ihmeissään. Sitä vastoin työkaverini, jotka minut tunsivat hyvin, eivät ihmetelleet ollenkaan. Heistä oli mitä luontevinta, että siirryin Apteekkariliittoon.

Minulle ratkaisu oli selvä siitä saakka, kun minulle ensimmäistä kertaa asiasta soitettiin. Tiesin, että monelle muullekin soitettiin, joten päätin valmentautua työhaastatteluun huolella. Mitä enemmän perehdyin, sitä vaakuttaneemmaksi tulin, että haluan pärjätä työhaastatteluissa ja tulla valituksi.

Arvelin, että työ Apteekkariliitossa tuo sopivan määrän minulle täysin uutta asiaa, jonkun verran kohtuullisen tuttua ja sitten jonkun verran hyvin tuttuja asioita. Tämä arvioni osoittautui oikeaksi.

Aloittaessani uutena toimitusjohtajana myönteisin yllätys minulle oli liiton luottamushenkilöiden, apteekkareiden, sitoutuminen tehtäviinsä. Olen koko aiemman työurani ollut osallisena luottamushenkilöiden varaan rakentuvassa toiminnassa. Ero aiempien kokemusteni ja Apteekkariliiton välillä on mykistävä.

Minulle suurena yllätyksenä liiton hallituksen, valiokuntien ja erilaisten työryhmien kokouksissa kaikki tulevat aina ajoissa paikalle. Kukaan ei koskaan keskity iltapäivälehtien lukuun kokouksen lomassa. Kukaan ei myöskään kokouksen aikana käy jatkuvasti käytävällä puhumassa kännykällä. Valtava yllätys minulle oli, että Apteekkariliiton kokouksissa kaikki kuuntelevat sitä, jolla kulloinkin on puheenvuoro.

Aiemmassa työelämässäni asiat olivat täysin päinvastoin. Koska olen nykyisen työni kautta yhä yhteydessä ihmisiin, jotka tulevat toisenlaisen kokoustamisen kulttuurista, en nyt määrittele keitä he ovat. Palaan asiaa, kun jään eläkkeelle.

Toinen myönteinen yllätys – tosin ei ollenkaan yhtä suuri kuin ensin mainitsemani – oli tytäryhtiöiden rooli Apteekkariliiton toiminnassa. Tytäryhtiöiden asioiden hoitaminen on vienyt minulta huomattavasti enemmän aikaa kuin kaksi vuotta sitten kuvittelin. Tätä en pidä huonona asiana. Tytäryhtiöiden rooli apteekkien käytännön työssä on suuri ja yhtiöiden on tarjottava laadukasta palvelua kohtuuhintaan asiakasapteekeille.

Kolmas myönteinen asia, jonka heti havaitsin kun työt liitossa aloitin, oli Apteekkariliiton toimiston väen sitoutuminen työhönsä. Tämä tosin ei tullut minulle yllätyksenä. Minut palkannut liiton silloinen johto oli kertonut asian näin olevan.

Ainut negatiivinen asia, joka minua on tämän kahden vuoden vaivannut, on it-asioiden ja erityisesti it-kulujen hallinta. Kaikkien uusien sisältö- tai viestintähankkeiden keskeisin haaste on aina miten asia it-puolella toteutetaan. Ja sitten on tämä, että mikään kustannusarvio ei koskaan pidä, ja että kulut aina ylittyvät. Tämän asian hoitaminen edellyttää minulta työaikani uudelleen suuntaamista.

Kahdessa vuodessa olen oppinut paljon. Olen myös oppinut sen, että vielä on paljon opittavaa. On ilo jatkaa oppimista tässä tehtävässä.

Ilkka Oksala

Kirjoittaja on Suomen Apteekkariliiton toimitusjohtaja.