Historiamme tuhotaan

EN VOINUT uskoa, kun luin lehdestä, että Strindbergin kahvila lopetetaan kesän jälkeen. Karmeaa. Päätöksestä kertoi joku "tittaliisa" tai vastaava.

”Tittaliisa” on saanut tehtäväkseen jalostaa kiinteistöä ja "tittaliisojen" maailmassa tämä tietenkin tarkoittaa Helsingin suosituimman kahvilan lopettamista. Tilalle tulee kauppaketjujen näyteikkunoita. Vain täysi tomppeli kuvittelee, että kaupunki elävöityy sillä, että kahvilat korvataan näyteikkunoilla. Itse aion välittömästi laittaa ikuiseen ostoboikottiin sen liikkeen, joka Strindbergin tilalle tulee. Suosittelen vastaavaa päätöstä kaikille.

En voi ymmärtää, miten näitä historiaa ja oikeaa kaupunkielämää ymmärtämättömiä ihmisiä oikein valmistetaan. Strindbergin ei toki vielä ole osa historiallista Helsinkiä, mutta sadan vuoden kuluttua se olisi. Nyt siis tuhoamme tulevan historiamme.

Olin ehtinyt luulla, että historian hävittäminen olisi jo loppunut. 1960- ja 1970-luvuilla suomalaista kaupunkikuvaa tuhottiin oikein urakalla. Helsingin Sanomat julkaisi aiheesta juttusarjan ja kirjankin, jossa esiteltiin Helsingin puretut kauniit kivitalot, jotka oli korvattu lähinnä DDR:stä tutulla arkkitehtuurilla. Aina kun haluan kiihottaa itseni raivon valtaan, luen kyseisen teoksen.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että vieläkään ei ole liian myöhäistä nostaa syytettä ja tuomita kaikki ne arkkitehdit ja kuntapäättäjät, jotka ovat vastuussa historiamme purkamisesta. Moni heistä on vielä elossa. Tuomio olisi selvä: elinkautinen rikoksista ihmiskuntaa kohtaan.

Tämän blogin kirjoitin maitokahvia juoden aurinkoisena kesäaamuna Café Strindbergin terassilla Esplanadilla katusoittajan puhaltaessa saksofonillaan kaunista jazzia. Ensi kesänä en enää tällä terassilla istu.

Ilkka Oksala
Kirjoittaja on Suomen Apteekkariliiton toimitusjohtaja.