Ei kaikkea voi digitalisoida

APTEEKKARIPÄIVIEN paneelissa pohdittiin, mureneeko kivijalkakauppa ja miten digitalisoituminen muuttaa apteekkien toimintaympäristöä. Yleisöäänestykseen osallistuneet apteekkarit uskoivat muutoksen tulevan väistämättä.

Voi olla, että tulevaisuudessa asiakkaat tilaavat lääkkeensä apteekin verkkopalvelusta ja noutavat valmiit lääkepussinsa etukäteen sovittuna aikana. Näin he välttyvät turhalta jonotukselta.

Poliisi on digitalisoinut lupapalvelunsa samalla tavalla, mutta täytyy sanoa, ettei tuo systeemi ole kaikkia varten. Huomasin tämän, kun ulkomaanmatka lähestyi eikä minulla ollut voimassaolevaa passia. Minut ohjattiin sähköiseen ajanvaraukseen, jossa tarjolla ei ollut yhtään sopivaa aikaa pääkaupunkiseudun tai Länsi-Uudenmaan asiakaspalvelupisteissä kahteen viikkoon.

Vaihtoehdoikseni jäi A) varata aika rannikkoseudun pikkukaupungista ja ajaa autolla passin perässä 160 kilometriä tai B) yrittää riskillä express-passia Helsinki-Vantaan lentoasemalta. Riskillä siksi, koska päivittäisen kiintiön täytyttyä passeja ei riittäisi kaikille.

Marmatin kohtaloani ja poliisin surkeaa lupapalvelua ystävälleni. Hän neuvoi menemään Espoon pääpoliisiaseman ”urpojonoon”. Tätä vanhanaikaista jonoa ei markkinoida netissä, mutta se on olemassa!

Jono on tarkoitettu kaltaisillemme tyypeille, jotka tupsahtavat paikan päälle jonottamaan, koska eivät osaa, ehdi tai ymmärrä varata etukäteen henkilökohtaista tapaamista.

Sähköinen asiointi on hieno juttu niille, jotka muistavat ulkoa matkustusasiakirjojensa viimeisen käyttöpäivän tai osaavat ennakoida lääkkeiden loppumisen ajoissa. Digitalisoituminen tuo apteekkiasiointiin varmasti uusia vaihtoehtoja, mutta en usko sen mullistavan ihan koko asiakaspalvelua.

Meitä urpoja nimittäin riittää.

Erja Elo
Kirjoittaja on Apteekkarilehden toimittaja.