Auktoriteettiusko, minne menit?

JOS OLISIN Terhi Kilpi, tuntisin nyt suurta voimattomuutta.

Koko ammattiurani, ammattitaitoni ja hartioitani painava valtava vastuu koko kansan rokotusterveydestä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen rokotus- ja immuunisuojan osaston johtajana olisi isolle osalle kansaa ja terveydenhuollon henkilökuntaa kuin ilmaa vain.

Mitä siitä, että viranomaiset ottavat vastuun siitä, että he pitkällisten pohdintojen jälkeen suosittelevat rokotusta ja huhkivat otsansa hikeen sen saamiseksi koko kansalle?

Jokainen tuntuu nyt tietävän oman etunsa parhaiten, ja muista viis. Terveydenhuollon ammattilaiset luistavat rokotuksista, ja uutisten mukaan savolaiset ja muut vääräleuat huijaavat itselleen astmadiagnoosia saadakseen rokotteen riskiryhmien kanssa meitä muita aiemmin.

Mitä väliä yhdestä lievästä sikainfluenssasta tai astmadiagnoosista, kun sen kanssa ei joudu oikeasti henkeään uhmaamaan tai haukkomaan.

Entä kun sikainfluenssa syytää toisen, mahdollisesti vaikeamman aallon Suomeen? Entä ne ihmiset, jotka oikeasti taistelevat vaikean perussairauden kanssa päivästä toiseen ja pelkäävät nyt aiheellisesti mahdollista sikainfluenssatartuntaa?

On helppo tehdä itsenäisiä ratkaisuja tai kiilata jonossa, kun siihen pystyy, eikä vastuuta tarvitse kantaa kuin itsestään.

Eri asia on, kehtaako. Hävettää, että niin moni kehtaa.

Inkeri Koskela

Kirjoittaja on Apteekkarilehden toimitussihteeri.