Apteekkien vaihdevuodet
09.03.2011 16:12
APTEEKKIA PYÖRITTÄÄ proviisori-apteekkari, jossa yhdistyy niin ammatillinen kuin taloudellinenkin vastuu. Valtioneuvosto päättää lääketaksalla lääkkeiden hinnat ja lääkkeiden katteet. Apteekkimaksu puolestaan tasaa suurten ja pienten tuloeroja. Kaikki lääkkeet ovat saatavilla kaikissa apteekeissa ja samalla hinnalla. Toimitusvarmuus on huippuluokkaa. Aukioloajat ovat Euroopan pisimmät. Lääkkeiden saatavuudessa ei ole ongelmia. Toiminta terveydenhuollon osana olisi helppoa, sillä yli 60 prosenttia apteekkien henkilökunnasta on terveydenhuollon ammattilaisia.
Lääkevaihdon ja viitehinnan piiriin kuuluvien lääkkeiden hintakilpailu on ollut vuodesta 2003 lähtien kovempaa kuin yhdelläkään muulla toimialalla. Systeemi ei ole ihan kohdallaan, jos kroonikon kolmen kuukauden lääkitys maksaa apteekissa asiakkaalle alle kaksi euroa ja siihen sisältyy lääkeneuvonta, hintaneuvonta, korvattavuusneuvonta ja arvonlisävero. Kelakin vielä subventoi asiakasta muutamalla kymmenellä sentillä.
Farmaseutin aika menee apteekissa nykyisin pääosin hintakeskusteluun asiakkaan kanssa. Vaihdetaanko lääke? Miksi lääke on tällä kerralla taas eriniminen kuin viimeksi? Miksi lääkkeeltä on poistunut Kela-korvaus? Mitä tarkoittaa hintaputki? …
Lääkeneuvonnasta ja lääkkeiden oikeasta käytöstä ei taida olla enää kukaan kiinnostunut. Pääasia tuntuu olevan, että lääkkeitä toimitetaan mahdollisimman halvalla ja viis veisataan siitä, mitä lääkehoidolla saavutetaan. Eikö päämääränä pitäisi kuitenkin olla oikea lääkehoito oikein toteutettuna ja sitä kautta hyvinvoinnin lisääminen? Tähän meillä apteekkilaisilla on kyllä keinoja, kun meille vaan annettaisiin mahdollisuus niitä toteuttaa.
Apteekkitoiminnan kehittämistyöryhmältä odotetaan konkreettisia ehdotuksia uudeksi lääketaksaksi ja apteekkien palvelutoiminnan rahoitusmekanismiksi. Vaalien jälkeisen hallituksen on toteutettava muutokset heti osana kesän budjettipäätöksiä, ja muutokset on saatava voimaan vuoden 2012 alusta lukien.
Lääkepolitiikka 2020:n linjaukset on noteerattava hallitusohjelmassa ja konkreettisiin toimiin on ryhdyttävä heti. Muuten on vaarassa, että linjaukset jäävät hyllytavaraksi. Lääkepolitiikan toteuttaminen ei onnistu ellei apteekin talousrakennetta korjata.
Toivottavasti lääkevaihdon ja viitehinnan tuomien vaihdevuosien aika apteekeissa on jo kohta ohi ja apteekkien vaihdevuosiinkin löytyisi hoito, joka sallisi ja antaisi arvoa apteekkien perustyölle, lääkeneuvonnalle ja lääkehoidon toteuttamisen tukemiselle.
Riitta Andersin
Kirjoittaja on Suomen Apteekkariliiton puheenjohtaja.
Takaisin
Kommentit (12)
Sosiaalifarmasiasta: itse valitsin ko. pääaineen siksi, että sain opiskella markkinointia, taloushallinnon perusteita ja johtamista proviisorin opinnoissa. Niistä on ollut hyötyä.
Kai virkamiehet ihan lain mukaan toimivat ja toteuttavat sitä, mitä lakiin on kirjoitettu? Virkamiesten syyttäminen on vähän kun menisisi Kelan tiskeille valittamaan lääkkeiden korvattavuudesta, joka tietysti kuuluu Hilalle. Mitä Apteekkariliitto on tehnyt jäsentensä etujen ajamiseksi? Saivat onneksi lyötyä luun kurkkuun muille jäsenmaille ja nykyinen apteekkijärjestelmä pelastui Hyssälän loistavan seuramiehen ansiosta. Eikö apteekkareiden jo nyt kannattaisi laittaa ihmisiä pihalle, jos kerran pisnes ei mukamas kannata? En ymmärrä mikä puolue uskaltaisi puolustaa ökyrikkaita apteekkareita? Apteekkilupien hakijoita tuntuu kuitenkin riittävän.
Hyvää päivää ja hahhahhaa, akateemikot. Toivottavasti kirjoititte viestinne omalla ettekä työnantajan ajalla kuten minä.
Vihje teillekin: palkkarahat eivät tule apteekkarin pussista; hakukoneeseen sanat "sisäinen yrittäjyys". Ja mieluiten omalla ajalla.
Viimeistään siinä vaiheessa, kun kaikissa apteekeissa on suoratoimitus ja e-resepti, jokainen huomaa, että apteekilla on kolme tulosaluetta.Reseptipalvelut, itsehoitolääkepalvelut ja muu myynti/palvelut. Kun apteekin pitää elää reseptilääkkeisiin liittyvillä palveluilla, on sen myös oltava liiketaloudellisesti kannattavaa. Nyt on vain tultu siihen, että reseptilääkkeistä saatava kate ei riitä enää reseptilääkkeiden toimittamisesta aiheutuviin kuluihin, nykyisellä lääketaksalla ja apteekkimaksulla. Ei apteekki mene konkurssiin, mutta palvelutaso romahtaa viimeistään vuonna 2012. Reseptilääkkeisiin liittyviä kuluja on pakko vähentää = henkilökuntaa on vähennettävä ja aukioloaikoja supistettava. Valinta ei ole apteekkien/apteekkarien, vaan virkamiesten ja päättäjien, jotka eivät halua tehdä asialle mitään. Osa apteekeilta leikkautuneesta katteesta on palautettava lääketaksan ja apteekkimaksun kautta. Ei "sälän" myyntiin tarvita farmaseuttista
henkilökuntaa, se on siihen aivan liian kallista. Lääkemyynnillä vaan ei enää voida ylläpitää työpaikkoja.
Luin tuon farmasialiiton 1. pj:n kolumnin. Onpa aika hurja kannanotto. Kvarnström lienee sen verran vieraantunut käytännön apteekkityöstä tai ei tunne sitä ollenkaan, että voi heittää tuollaisen jutun. Omassa yksikössäni henkilökunta on erinomaisen innostunutta myymään mm. kosmetiikkaa ja "muuta sälää" koska a) asiakkaat haluavat niitä ja b) se on hyvä osaamislisä ainaisen reseptinpaukuttamisen oheen. Ja ne myös tuovat sitä kaivattua katetta hieman paremmin kuin lääkkeet. Niiden myynnillä pidetään porukka osittain työssä.
Apteekin esimiehen on oltava moniosaaja (äiti-isä-psykologi-vartija-talonmies-siivooja jne). Voin vilpittömästi sanoa, että kaikkien silloisen farmasian opiskelun ihmeellisyyksien (mm. limulus-testi kolmeen kertaan, kiitos mikrobilsan osasto!) ohi hyödyllisyydessään ajavat laadukkaat esimieskoulutukset tilanneharjoituksineen. En tunne kovin hyvin nykymuotoista farmasian opetusta, mutta mielestäni esimerkiksi peruskemian aika on ohi ja olisi keskityttävä siihen mitä kutistuva lääkeala tässä maassa tarvitsee.
Hah hah haa. Kaikkien muka pitäisi kantaa huolta työpaikkansa menestymisestä. Se on kyllä yrittäjän homma ja hän saa siitä palkkansa onnistuessaan. Apteekkarilla on edelleen erinomaiset mahdollisuuden menestyä taloudellisesti. Vihje: Apteekkarilta vaaditaan johtamistaitoa ja perustalousosaamista. Varsinaisten liikemiesten ja -naisten tai sellaisiksi haluavien ei kannata kuitenkaan alalle lähteä, sillä bisneksen teko ei ole alan tarkoitus ja katto tulee vastaan. Jos joku apteekkari tuntee henkilökohtaisesti olevansa niin erityisen hyvä liikemies/nainen mutta alan sääntely rajoittaa liikaa juuri hänen liiketoimintamahdollisuuksia niin sitten kannattaa ehdottomasti vaihtaa alaa ja lähteä kokeilemaan mahdollisuuksiaan todella suuriin rahoihin, ettei taidot mene hukkaan. Alansa voi ihan itse valita!
Lukekaa Farmasialiiton viimeisin julkaisu. Siinä 1. varapuheenjohtajakin kertoo, mitä apteekista tulee myydä ja mitä asiakas saa muualta. Näin farmaseutteja opastetaan liiton toimesta. Muistan kyllä myös opinnoista vielä miten sosiaalifarmasian viestinnän opetuksessa tehtiin ivaa sälän myymisestä. Näin sosialistifarmasiassa.
Akateemisuus kunniaan, hohhoijaa! Sen paremmin akateemisuus kuin ammattiylpeyskään eivät meitä elätä. Andersinin puheenvuoro on täyttä asiaa.
Myös meidän henkilökuntaan kuuluvien pitäisi pikku hiljaa tajuta, ettei pelkkä ulko-oven avaaminen riitä, vaan kaikkien tulee kantaa huolta työpaikkansa menstymisestä. Myös taloudellisesta.
Ei ole mennyt niin, kun sitä sälää on myyty ja buranaakin myydään vain apteekista. "Akateemikolla" ei tosin ole käsitystäkään tieteen alasta nimeltä sosiaalifarmasia.
Enemmän kuin ammattiylpeyttä, apteekissa tarvitaan nöyryyttä palvella asiakasta. Sitä varten meidät on koulutettu ja sitä varten me apteekissa ollaan.
Sosiaalifarmasian merkitystä apteekkityössä tulisi korostaa enemmän. Nykyinen linja, jossa lisätään kosmetiikan ja muun sälän myymistä rapauttaa pahasti ammattiapteekkia, jota sosiaalifarmasia yrittää ylläpitää. Joku ammattiylpeys on apteekkityössä säilytettävä. Ei yhtään apteekkia ole tiettävästi mennyt vielä konkurssiin, vaikka lääkkeiden hinnat ovat käyttäjille alentuneet hyvin.
Apteekkari palkka pienene ja pienenee hintaleikkausten ansiosta.
Pienessä apteekissa on jo kauan ollut semmoinen tilanne, että apteekin omistajan työmäärä on ainakin 10 tuntia päivässä -- ilman vapaapäiviä tai vuosilomia-- ja palkka jää alle proviisorin palkan. Lisäksi ongelmana on m.m. hyllyyn vanhenevat valmisteet. Apteekissa omistaja-johtaja ei saa edes määrätä tuotteiden hintoja !
Ei ihme, että pienestä apteekista kiinnostuneita proviisoreita on vähän ja pienen apteekin omistaja haluaa pikaa pikaa isompaan. Kysymys kuuluu -- miten turvataan syrjäseutujen apteekkipalvelut ?
Asialle pitää tehdä jotakin. Aikaisempi ministeri, nykyinen KELA päällikkö lupasi joitakin vuosia sitten turvata pienten apteekkien toiminnan. Se oli poliitikon lupaus. Mitä on saatu aikaan ?
Suomalainen apteekki on erikoisen täynnä farmasian ammattilaisia, ei ole kovin paljon järkeä tuhlata ammattilaisten aika siihen että KELA säästää sen sijaan että asiakkaan lääkitys saataisiin parhaiten toimivaksi. Lääkärillä ei ole aika potilaalle, onneksi apteekissa yleensä on. Mutta kuinka kauan ?
Mikä tuossa politiikassa ei muka onnistu? Apteekkarit ovat valittaneet aina eikä nytkään kerrota mikä jää toteutumatta? Asiakkaathan ovat olleet tyytyväisiä apteekkeihin. Lääkeinformaation välittäminenkin on siirretty nyt Fimealle.