Alamme kiinnostaa monia
07.09.2012 09:37
VIIME KEVÄÄNÄ Apteekkitoiminnan kehittämistyöryhmä pohti perusteellisesti apteekkialan asioita ja kesällä Fimea julkisti oman esityksensä tämän selvityksen pohjalta. Tässä ehdotuksessa on monia asioita, jotka kehittävät alaa, mutta on myös monia asioita, joista mielellämme vielä keskustelemme.
Kilpailuvirasto ei tyydykään siihen, että apteekkien tulevaisuutta pohditaan alan ammattilaisten kesken, vaan se haluaa pistää oman lusikkansa soppaan. Sinänsä Kilpailuvirasto varmasti osaa oman toimialueensa asiat, mutta nyt tuntuu että puurot ja vellit ovat menneet hiukan sekaisin ja johtopäätöksiä tehdään osin kummallisten olettamusten perusteella.
Ollaan tultu esimerkiksi siihen johtopäätökseen, että apteekki tienaa enemmän, jos se tarjoaa 200 euron valmistetta 100 euron valmisteen sijaan. Näkisipä vaan sen rinnakkaistuodun valmisteen, jonka hintaero alkuperäiseen on 100 euroa, hintaerohan on yleensä korkeintaan muutamia euroja.
EU-tuomioistuin tuli muutama vuosi sitten siihen tulokseen, että apteekin omistajuus voidaan rajata proviisorille, koska hän kantaa ammatillisen ja taloudellisen vastuun toiminnastaan. Tämäkin päätös halutaan nyt Kilpailuviraston elokuun lopulla julkaisemassa selvityksessä kyseenalaistaa. Onhan se myös jännittävää, että apteekki rinnastetaan muihin vaarallisiksi luokiteltaviin toimialoihin kuten asekauppaan, ydinvoimalaitokseen ja polttoaineiden kauppaan.
Vertailu eri pohjoismaiden järjestelmiin on myös vaikeaa, koska lähtökohdat ovat osin erilaiset. Olisikin hyvä, jos joku puolueeton taho vertaisi esimerkiksi asiakastyytyväisyyttä eri maissa. Suomessa on suurin apteekkitiheys asukasta kohti pohjoismaisessa mittakaavassa ja apteekkien aukioloajat ovat Ruotsia ja Norjaa pidemmät. Taloustutkimuksen tekemien tutkimusten mukaan suomalaiset asiakkaat ovat myös hyvin tyytyväisiä suomalaisten apteekkien palveluun.
Ehkä päivittäistavarakaupan keskittyminen voisi olla seuraava hyvä tutkimuksen kohde. Ainakaan omasta läheisestä S-marketistani en saa edes tilaamalla haluamiani tuotteita, kun ne eivät kuulu ketjun valikoimaan. Saati että tarjolla olisi aina edullinen vaihtoehto. Myöskään palvelu, kassapalvelua lukuun ottamatta, ei kuulu monenkaan päivittäistavarakaupan valikoimaan. Sehän on nimittäin selvää, että henkilökohtainen neuvonta ja palvelu maksavat.
Suomalainen apteekki kyllä osaa edellä mainitut asiat.
Riitta Andersin
Kirjoittaja on Suomen Apteekkariliiton puheenjohtaja.
Takaisin
Kommentit (15)
Jospa menisin kaupan toimintaa hieman arvioimaan. Paistijauheliha ei sisälläkään paistilihaa kuin 5%.
Burana sisältää 400 mg ibuprofeenia. Asia on fakta. Lääkkeiden hinta on sama kaikkialla Suomessa, ja laatu palvelun kera on taattu. Miten asia on vähittäiskauppojen tiimoilta?
Liha ei vastaa nimeään. Palvelu on häivytetty. Hinnat vaihtelevat maantieteellisen sijainnin mukaan. Vastuunkin kanssa on niin ja näin.
Kauppaketjut eivät pidä huolta pienkauppiaiden olemassaolosta omalla osto-ja myyntipoliitkallaan vaan vaativat käsikauppalääkkeiden vapauttamista saadakseen konsortiolleen enemmän rahaa, miettimättä mitä vapautus merkitsee pienten kuntien lääkehuollolle.
Kaikki tämä tapahtuu kyläkauppojen säilyttämiseksi. Ei ne säily, koska se iso koalitio voi myydä Buranansa halvemmalla kuin se kyläkauppias. Ostajahan säästää siinä jopa sentin per elinpäivänsä vuodessa
Mitä me ostajat haluamme? Luotettavuutta, palvelua, lääketiedonsaantia vai halpuutta. Osaammeko katsoa kokonaisedullisuutta?
Ei suomessakaan apteekin konkurssi ole harvinainen juttu. ihan 2012 aikana kaksi suurta (ainaki ennen suurta) kaupunkiapteekkia teki konkurssin. Turun Kauppatorin apteekki ja Wilhemsin apteekki Helsingissa. Reseptilaakkeiden myyntikate ei ole lahellakaan sita prosenttiluokka mita K ja S - ryhman ruokakaupat saavat elintarvikkeista.
Ihan tiedoksi keskuetelijoille. Lahetin kommentin kilpailuvirastolle samana paivana kun luin selvityksen. Kilpailuvirasto sanoo selvityksessaan etta Norjassa ei ole suljettu yhtaaan apteekkia 2001 lakimuutoksen jalkeen. VALHE. Aikavalilla 01 04 2001 30 06 2012 on Norjassa suljettu ainakin kymmenen apteekkia. ESIMERKKEJA : 2002 kesalla VIKA Apotek Oslossa. (yksityinen) 2003 elokuussa Eiksmarka apotek (Dit apotek ketjusidos, yksityinen omistaja), 2004 tammikuussa Bekkestua Terrasse apotek (Dit apotek ketjusidos, yksityinen omistaja) ,
.....2012 alkuvuodesta Boots ketju on sulkenut 2 apteekkia, toinen niista on Boots apotek Kragerø. 2012 Kesakuussa sulki ovensa Dit Apotek Kløfta. Jokaisessa tapauksessa on sulkemisen syy yrityksen huono rahatilanne. Norjassa apteekit toimivat osakeyhtiøpohjalla, joten konkurssi on aika helppo (ja tavallinen) tapa lopettaa. Heraa kysymys mita muuta kilpailuviraston tutkimuksessa on pielessa ?
On koko lailla selvää, että kilpailuvirasto tulee jatkamaan valitulla linjalla lääkemarkkinoiden suhteen. Virasto on uhrannut liian paljon paukkuja ja arvovaltaa muuttaakseen enää kantojaan. Lisänä on asian parissa puuhastelevien oletettava valtava aiempi panos tiettyjen neoklassisten (kaikki sääntely on pahasta) oppien opiskelussa, markkinoinnissa ja läpiviennissä. Nuoremmille ihmisille opiksi: analyyttinen suhtautuminen asioihin voi olla tylsää, mutta myös vapauttavaa.
17.09.2012 15:43 lähettäjälle.
Miten Sinä määrittelisit tehokkuuden apteekeille? Odotan mielenkiinnolla vastaustasi? Olethan ollut aikaisemmin aktiivinen tästä aiheesta, joten anna meille ajatuksesi.
Kysymys tehokkuudesta on hyvä kysymys. Itse olen mieltänyt apteekkilaitoksen tehokkaaksi, jos se vastaa yhteiskunnan sille asetettuihin tehtäviin pienimmin mahdollisin yhteiskunnallisin resurssein. Lääkkeiden hinnathan eivät kerro palveluiden määrästä eivätkä laadusta mitään. Hintoja vertaillaan yksinkertaisesti siksi, että muuta ei voi helpohkosti vertailla. Tosin kilpailuvirasto ei kykene näköjään edes hintoja itse vertailemaan, vaan tyytyy lähinnä asettelemaan apteekkilaitokselle yhteiskunnallisia tehtäviä, joista päättäminen ei kilpailuvirastolle kuulu.
Itseäni kiinnostaa, miten määritellään apteekkilaitoksen tehokkuus. Mitä käytetään tehon mittarina? Onko myös tämä vertailu turhaa maiden välillä?
Nyt on tullut kolmenkymmenen reseptituotteen hinnat kahlattua läpi ja muutama asia näyttää toistuvan:
1) tuloihin suhteutettuna hinnat ovat koko lailla samat Norjassa ja Suomessa.
2) Norjan viitehinnat ovat keskimäärin hiukan korkeammat kuin Suomen halvimmat hinnat geneerisissä (maksimivähittäismyyntihinnat ovat huomattavan paljon korkeammat kuin Suomen vastaavat hinnat).
3) Suomen hinnoissa on suurempi varianssi. Jos Suomen hinta on alhaisempi kuin Norjan hinta, on mahdollista, että hintaero on suunnaton (esimerkiksi Norja 150 euroa, Suomi 10 euroa).
Yllä olevasta voi päätellä, että 1) lääkekorvaus- ja hintasääntely on kaikkein olennaisin tekijä hintojen määräytymisessä. 2) Norjan vertikaalisesti ja horisontaalisesti keskittynyt logistiikka rajoittaa hintakilpailua lääkevalmistajien tasolla. 3) Apteekkiportaan katesääntely on melko turhaa Norjassa (noin 700 apteekista ainoastaan 20 apteekkia ei ollut tukkuportaan omistamia heinäkuussa), joten apteekkien katteiden vertailu on turhaa maiden välillä. 4) Blogijuttuun liittyen kuullessani sanan kilpailuvirasto joudun ottamaan pahoinvointilääkettä.
Olen nyt kahlannut läpi tusinan verran reseptilääkkeitä, ja trendi näyttää olevan se, että patenttisuojatut ovat hiuksen hienosti keskimäärin halvempia Norjassa, mutta ei-patenttisuojatuissa Suomen hinnat ovat keskimäärin selkeästi alhaisemmat Norjaan verrattuna. Edellä mainittu ei kerro välttämättä mitään kummankaan maan apteekkilaitoksen tehokkuudesta, koska kummassakin maassa lainsäätäjä käytännössä määrää lääkkeiden hinnat suoraan tai välillisesti. Geneeristen kalleus saattaa Norjassa kuitenkin selittyä apteekkiportaan keskittymisellä, mistä osoituksena on tietenkin jo trinnpris-systeemi, joka jouduttiin säätämään kun hinnat eivät muuten tulleet alas. Täytyy jatkaa asioiden selvittämistä, mutta nyt näyttää siltä, että täytyy lähteä käymään Norjassa laadun tutkimiseksi, kun hinnoista ei löydy viitteitä tehokkuuseroista maiden välillä.
Epätieteellisillä maksetuilla tutkimuksilla voi päästä hesarin pääkirjoitukseenkin. Perukaa hesarinne.
Olen itse antanut henkilökunnalle luvan lukea netistä lehtiä vapaasti sillä ehdolla, että keskusteluihin osallistutaan ja tuodaan esille oma näkökulma. Toimittajat kuitenkin lukevat kommentteja.
Olen tässä iltaharrastuksena tehnyt epätieteellistä reseptilääkehintavertailua Suomen ja Norjan välillä. Tutkimusmenetelmä on ollut se, että olen vertailut mieleen tulevien lääkeaineiden (montekulasti, simvastatiini, levotyroksiini, varfariini) halvimpia tuotteita poimien sattumanvaraisesti vahvuuden ja pakkauskoon. Sen jälkeen hinnat on muutettu euroiksi (mikä on valuuttakurssimuutosten takia aina sudenkuoppa) ja hinnoista on poistettu alvit ja apteekkimaksut (Norjassa 25 % ja Suomessa yhteensä keskimäärin noin 16 apteekkimaksuineen). Tämän jälkeen tein karvalakkivertailun lääkkeiden hintojen ja dollareissa mitatun bkt:n per lärvi välillä (hinta jaettuna keskiarvotuloilla per asukas). Lopputulos oli sen, että kolmessa lääkkeessä Norjan hinta on tuloihin suhteutettuna noin kaksinkertainen Suomeen verrattuna. Levotyroksiinissa hinnat olivat Norjassa ja Suomessa tuloihin suhteutettuna samat. Norjan hinnat ovat maksimiulosmyyntihintoja, mutta on oletettavaa, että niitä ei aliteta. Lisäksi on huomioitava Norjan viitahintajärjestelmä (trinnpris). Joka tapauksessa vaikea on löytää vankkaa todistusta siitä, että Norjan hinnat ovat huippualhaiset Suomeen verrattuna.
Apoteket AB:n viimeisimmät vuositilinpäätösyhteenvedot osoittivat sen, että apteekkitoiminta oli liiketulokseltaan noin +- 0-tasoa, joka sitten mahdollisti Ruotsin "ylpeilyn" alhaisilla lääkkeiden kuluttajahinnoilla kansainvälisissä vertailuissa. Tälläkin hetkellä Ruotsin apteekkien tuloskunto on 0-tasoa, "sisäpiiritiedon" perusteella. Eli Ruotsin apteekkilaitoksen tilinpäätöksestä puuttuu kokonaan sarake LIIKETULOS, joka Suomen kohdalla lienee tasoa n. 6,5 %. Toiminimistatuksemme johdosta on apteekkareiden + avustavien perheenjäsenten osalta tehtävä laskennallisen palkkaoikaisu. Tämän "pakollisen" korjauksen jälkeen arvelisin todellisen LIIKEVOITTOMME olevan tasoa 5 %. Tämä 5 % on 110 M€ maamme apteekkien 2,2 Miljardin euron liikevaihdosta, eli juuri se summa minkä Kilpailuvirasto on löytänyt muka "Kustannustehottomuutemme" määräksi.
Suomen apteekit ovat nykyiselläänkin siis Ruotsia ja käsittääkseni myös todennäköisesti myös Norjaa kustannustehokkaampia, toisin kuin PT-kaupan keväinen epäpätevä tilaustyö uskomuksiaan lukijoille tarjoilee.
Kilpailuvirasto voisi myös selvittää, kuinka monta miljoona euroa suomalaiset maksavat ruoasta turhaan tukeakseen tehotonta, keskittynyttä pt-kauppaa. Vertailun vuoksi voi verrata hintoja Saksaan. Jopa suomalaiset tuotteet ovat Suomen Lidleissä selvästi halvempia kuin K- ja S-ryhmien kaupoissa.
Pt-kaupan tehokkuuss ylipäätään voidaan kyseenalaistaa Suomessa, Euroopan kalleimman ruokakorin maassa. Isot ryhmittymät saisivat pistää ydinliiketoimintansa kuntoon ja tarjota suomalaisille kohtuuhintaista ruokaa ennen kuin alkavat yhdessä lobbaamiensa virastojen kanssa besserwisseröimään.
Kun S-marketista ei saa tilattua haluamaansa tuotetta, apteekinkin kannattaa tilata asiakkaan pyynnöstä vain turvallisiksi ja luotettaviksi osoitettuja valikoiman ulkopuolisia tuotteita. Tämä koskee erityisesti luontaistuotteita. Jo ammattiapteekin uskottavuudenkin kannalta on hyvä, että ei lähdetä tilaamaan vain asiakasta miellyttääkseen mitä tahansa markkinoilla pyöriviä hömppätuotteita, joiden turvallisuudesta ei olla varmoja.