Äitiyden onni vakan alla

”PAKKO VENYÄ”, seisoo huomenna ilmestyvän Apteekkarilehden uusimman numeron kannessa. Kannen iskulla viitataan apteekkialan perhevapaita käsittelevään juttuun.
 
Pakkovenyminen koskettaa niin työnantajaa kuin työtovereita, mutta mitä suurimmassa määrin myös tuoreita, kokeneempia tai tulevia äitejä. Miten sovittaa yhteen täysin uudenlaisen kotitilanteen haasteet työn vaatimuksiin? Miten sovitella hoitovastuita tilanteissa, joissa pienokaiset sairastuvat milloin mihinkin hoitopaikoissa liikkuviin infektioihin? Itsekään ei niiltä aina voi välttyä.
 
Harmillisen usein äitien kuulee potevan huonoa omaatuntoa, joka tietysti on luonnollinen reaktio, kun tietää, että oma poissaolo, johtui se sitten perhevapaasta tai omasta tai lapsen sairaudesta, aiheuttaa yleensä muulle työyhteisölle ongelmia. Jopa raskaudesta kertomista jännitetään, kun pelätään pomon tai työkavereiden reaktioita. Näin on etenkin silloin, jos ei itse satu olemaan ainut samassa tilanteessa oleva. Ja kyseessä on sentään aika monelle ihmiselämän mullistavin ja onnellisin tapahtuma!
 
Tämän vuoden lopussa on odotettavissa ehdotus siitä, miten vanhempainvapaajärjestelmää voitaisiin uudistaa. Yhtenä tavoitteena on löytää keinoja, joilla vanhemmuuden työnantajalle aiheuttamia kustannuksia voitaisiin jakaa tasapuolisemmin mies- ja naisvaltaisten alojen kesken. Apteekkialalla, jossa arviolta 90 prosenttia työntekijöistä on naisia, tällainen uudistus otettaisiin varmasti riemumielin vastaan.
 
Tuli uudistusta tai ei, kenenkään etu ei kuitenkaan ole äitien syyllistäminen. Se ei aiheuta mitään muuta kuin työmotivaation kaikkoamista. Luonto tämän tehtävän on näin jakanut ja sen mukaan eletään.
 
Pakosta venyttäessä on hyvä muistaa, että aika moni äitien työnantajista ja kollegoista on joskus ollut itse aivan samassa tilanteessa.
 
Siis äidit. Rinta rottingille ja mahdolliset kasvavat vauvamasut ylpeästi esiin!
 
Tiina Kuosa
 
Kirjoittaja on toista lastaan odottava Apteekkarilehden toimittaja.