2010 oli hieno vuosi

SE OLI hieno vuosi – siis vuosi 2010. Ainakin omasta mielestäni se oli hieno vuosi. Olo on lähes haikea, kun se nyt on loppumassa. Olen kuitenkin varma, että vuosi 2011 tulee olemaan vähintään yhtä hyvä vuosi. Näin olen päättänyt. Ja usein se on omasta päätöksestä kiinni – siis se, suhtautuuko elämäänsä myönteisesti vai kielteisesti.

Työelämän osalta vuosi 2010 merkitsi minulle suurta muutosta. Siirryin sosiaali- ja terveysministeriöstä, valtiosihteerin virasta, Suomen Apteekkariliiton toimitusjohtajaksi. Valmistuttuani juristiksi vuonna 1990 olen toiminut useissa eri työtehtävissä, kuten eduskunnassa (kolmessa eri tehtävässä), sosiaali- ja terveysministeriössä (kahdessa eri tehtävässä) sekä puolustusministeriössä. Kaikkia näitä tehtäviä yhdisti tietenkin yhteiskunnallinen ulottuvuus.

Siirtyminen Apteekkariliittoon merkitsi minulle uuden alkua. Olen erittäin tyytyväinen, että liiton johto vuosi sitten päätti valita minut toimitusjohtajaksi. Olen viihtynyt tehtävässä hyvin. Olen oppinut paljon. Opettelen yhä. Minulle on kuitenkin jo syntynyt käsitys siitä, mitä apteekkeja koskevia normeja on ja miten niitä pitäisi kehittää, jotta apteekkitoiminta selviytyisi nykyisistä ja tulevista haasteista. Tämä työ on alkanut.

Haluan tässä yhteydessä kiittää liittomme puheenjohtajan tehtävät jättävää Mika Vidgréniä. Hänen ohjauksessaan on ollut hyvä päästä sisään apteekkimaailmaan. Kiitos, Mika!

Yksityiselämänkin osalta vuosi 2010 on ollut aivan erinomainen. Minusta tuli viime vuonna – 44 vuoden nuoressa iässä – isä. Kuluneena vuonna olen saanut seurata poikani Einon varttumista. On ollut mahtavaa havaita hänen jatkuva kehityksensä. Eino oppii koko ajan uutta: puhumaan yksittäisiä sanoja, kävelemään ja kiskomaan Aalto-vaaseja pöydältä lattialle.

Olen todella nauttinut yhdessäolosta Einon kanssa. Välillä on käynyt niin, että olen töistä kotiin tultuani nukahtanut sohvalle tai lattialle Einon kanssa leikkiessäni. Eino on tämän nopeasti huomannut ja tullut aivan viereeni ja pontevalla äänellä todennut minulle, että ”Päivää!!”. Tähän tervehdykseen on ollut mahtavaa herätä.

Ensi vuoden alussa Einon elämä muuttuu. Hän aloittaa päiväkodissa ja vaimoni Kaisa menee töihin. Tänä vuonna en Einon kanssa ole aamuisin juuri touhunnut. Minä kun tavallisesti lähden töihin puoli seitsemältä ja Eino ja Kaisa ovat vielä unessa. Tämä muuttuu ensi vuoden alussa, kun minun vastuulleni tulee Einon vieminen aamuisin päiväkotiin. Aamuni muuttuvat hyvin toisenlaisiksi.

Tämä on viimeinen blogini vuonna 2010. Kirjoittaminen jatkuu ensi vuonna. Haluan toivottaa kaikille blogin lukijoille Hyvää Joulua. Kristuksen syntymäjuhlan äärellä on hyvä rauhoittua ja hetkeksi unohtaa jatkuva kiire ja maalliset murheet.

Ilkka Oksala

Kirjoittaja on Suomen Apteekkariliiton toimitusjohtaja.