Yhteistyö osoitti voimansa – vanhus virkosi jumppaamaan

Lääkehoidon arviointi tehtiin 91-vuotiaalle rouvalle. Hän sairasti vaskulaarista dementiaa, sepelvaltimotautia, osteoporoosia ja vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa. Hänellä oli myös korkea verenpaine ja selkäydinkanavan ahtauma.

Rouva oli saanut hoitopaikan palveluasumisen yksiköstä muistiongelmien vuoksi.

Rouva oli päivisin hyvin väsynyt, vaikka nukkui pääsääntöisesti hyvin. Aamuisin toiminta oli hidasta, ja rouva alkoi herkästi sotkea ruuan kanssa.

Hän kykeni liikkumaan itsenäisesti kävelytuen avulla, mutta oli kaatunut muutamia kertoja vuoden aikana.

Mielialat vaihtelivat, ja rouva vastusti kaikkia hoitotoimenpiteitä.

Muistilääkitystä oli kokeiltu, mutta siitä ei ollut saatu selkeää hyötyä ja haittavaikutuksena oli ilmennyt ripulia.

Rouva oli iltaisin levoton ja aggressiivinen, ja näihin oireisiin oli aloitettu rauhoittavana loratsepaami ja lisätty vielä psykoosilääke risperidoni.

Arviointi tehtiin yhteistyössä vastaavan hoitajan ja lääkärin kanssa.

Ratkaisu

Ehdotin risperidonin annoslaskua ja jakamista iltapäivään tai iltaan, jotta rouvan aamupainotteinen hitaus ja väsymys helpottaisivat.

Risperidonin käyttöä tulee seurata säännöllisesti varsinkin munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä.

Risperidoni on ainoa lääke, jonka virallisena käyttöaiheena ovat dementiaan liittyvät käytöshäiriöt, joten ehdotin loratsepaamin käytön asteittaista lopettamista vain tarvittaessa otettavaksi lääkkeeksi.

Loratsepaami myös voimistaa väsymystä ja altistaa kaatumiselle.

Rintakipuoireeseen oli aloitettu vuosia sitten isosorbididinitraattihoito. Rouva ei ollut oireillut hoitokodissa ja hän myös liikkui vähemmän, joten ehdotin lääkkeen asteittaista lopetusta.

Haponestolääke omepratsoli oli ollut vuosia käytössä, ja sen nykyisestä tarpeesta ei ollut tietoa, joten ehdotin senkin asteittaista lopetusta.

Omepratsoli saattaa heikentää kalsiumin imeytymistä.

Lääkäri vähensi munuaisten vajaatoiminnan vuoksi sydän- ja verenpainelääke bisoprololin annosta ja vastaavasti nosti toisen sydän- ja verenpainelääke losartaanin annosta.

Seuranta

Lääkitykseen tehdyt muutokset eivät vaikuttaneet haitallisesti rouvan yöuniin.

Rouva oli aamuisin omatoimisempi ja pystyi myös syömään itsenäisesti. Päiväaikaista väsymystä ei ollut, rouva oli aktiivisesti liikkeellä ja osallistui yhteiseen toimintaan, kuten tuolijumppaan.

Rintakipua ei esiintynyt.

Hoitomyöntyvyys ja mielialat vaihtelivat edelleen.

Kun lääkitysmuutoksista oli kulunut puoli vuotta, mielialavaihteluitakin oli vähemmän.

Rouva saattoi olla edelleen iltapäivällä levoton ja ahdistunut, mutta tilanteet rauhoittuivat keskustelemalla. Kaatumisia ei ollut enää sattunut.

Vastaava hoitaja ja lääkäri olivat tyytyväisiä moniammatilliseen yhteistyöhön ja kokivat lääkehoidon kokonaisarvioinnit potilaalle hyödyllisiksi. 

LÄÄKITYSKORTTI