Tutkimus: Kotihoidon lääkitystiedot pielessä valtaosalla

Sairauskertomuksen lääkitystieto poikkesi todellisesta käytöstä yli 80 prosentilla Itä- ja Keski-Suomen kotihoidon tutkituista asiakkaista. Puutteelliset tiedot heikentävät potilas- ja lääkitysturvallisuutta.

Itä-Suomen yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan 83 prosentilla kotihoidon 75 vuotta täyttäneistä asiakkaista terveyskeskuksen sairauskertomuksen lääkitystieto poikkeaa todellisesta lääkkeiden käytöstä.

Poikkeamat olivat yleisimpiä yli kymmentä lääkettä käyttävillä. Poikkeamia oli eniten henkilöillä, jotka itse huolehtivat lääkkeistään.

Kaikista lääkitystiedon poikkeamista 40 prosenttia koski lääkkeitä, jotka voivat aiheuttaa iäkkäille merkittävän terveyshaitan. Näitä olivat muun muassa sydänlääkkeinä käytettävät beetasalpaajat, ACE-estäjät ja sartaanit, psyykenlääkkeistä bentsodiatsepiinit ja niiden kaltaiset lääkkeet sekä vahvat kipulääkkeet, opioidit.

Asiakkaille ei tehty tutkimuksen yhteydessä lääkityksen arviointeja.

– Selvitimme kyllä perusasiat, eli tiedot, jotka voi varmistaa lääkitystietokantojen avulla. Vakavista haittatapauksista otimme yhteyttä kotihoitoon ja yhteistyölääkäriin, professori Sirpa Hartikainen kertoo.

Hartikainen sanoo, että arviointi olisi ollut useissa tapauksissa ilman muuta tarpeen. Tutkimuksessa ei vain ollut varattu sille resursseja.

Puutteelliset lääkitystiedot alistavat lääkitysvirheille

Puutteelliset lääkitystiedot altistavat hauraat kotihoidon asiakkaat lääkitysvirheille ja niiden mahdollisille haitoille, kun uusia lääkehoitoja joudutaan aloittamaan ilman oikeaa tietoa käytössä olevista lääkkeistä.

Vaikuttavan ja turvallisen lääkehoidon varmistamiseksi hoitopäätöksistä vastaavalla lääkärillä ja muilla terveydenhuollon ammattilaisilla tulisi olla käytössään potilaan ajantasainen lääkitystieto, tutkijat painottavat.

Professori Hartikainen toivoisi, että jatkossa kotihoidon työntekijät voisivat selvittää asiakkaiden todellisen lääkityksen haastattelemalla heitä.

– Kotona tehtävän lääkityskartoituksen pitäisi tehdä henkilö, jolla on jo muutenkin suhde asiakkaaseen. Näin asiakas uskaltaa kertoa lääkitysasioistaan, ja vaikka näyttää, mitä itsehoitolääkkeitä hän käyttää, Hartikainen toteaa.

Hartikaisen toiveena olisi, että tiedot todellisesta lääkityksestä toimitettaisiin sitten tarvittaessa farmasian ammattilaiselle lääkityksen arviointia varten. Mahdollisista muutoksista lääkitykseen päättäisi lääkäri farmaseuttisen arvioinnin jälkeen.

Lääkitys, ravitsemus ja suun terveys vaikuttavat vointiin

Hartikainen painottaa, että kotihoidon asiakkaiden vointiin vaikuttavat lääkityksen lisäksi myös muun muassa ravitsemus ja suun terveys.

– Aiemmassa tutkimuksessa totesimme, että jopa 86 prosenttia tutkituista asiakkaista oli aliravittuja tai aliravitsemuksen riskissä. Tiedetään, lääkitys saattaa vaikuttaa merkittävästi ravitsemustekijöihin ja myös suun terveyteen. Vaikkapa lääkityksestä johtuva suun kuivuus saattaa selittää sen, miksi suun hygienia yhtäkkiä romahtaa, Hartikainen toteaa.

Itä-Suomen yliopisto selvittää näitä tekijöitä NutOrMed – Laatua kotihoidon asiakkaiden ravitsemus-, suunterveyden- ja lääkehoitoon -tutkimuksessa.

Lääkehoidon osalta tiedot kerättiin vuosina 2013–2014 Itä- ja Keski-Suomessa kotihoidon 276 henkilöltä.

Proviisori tai farmaseutti haastatteli kotihoidon asiakkaan kotona ja kirjasi kaikki käytössä olevat lääkkeet.

Kotihaastattelun perusteella arvioitua säännöllisesti käytettävien reseptilääkkeiden käyttöä verrattiin paikallisen terveyskeskuksen sairauskertomuksen lääkitystietoihin.