Toistuvat antibioottikuurit aiheuttivat hengenvaaran

Lääkehoidon arviointi tehtiin 91-vuotiaalle, tehostetun palveluasumisen hoitokodissa asuvalle leskirouvalle, joka nukkui, kun haastattelun oli pitänyt alkaa.

Hän herää yleensä aikaisin ja ottaa usein päivätorkut. En raaskinut herättää häntä, joten haastattelin hoitajaa.

Rouva sairasti sepelvaltimo- ja verenpainetautia sekä Alzheimerin tauti. Hän kärsi myös eteisvärinästä/lepatuksesta.

Lasten vierailut olivat vähentyneet viime aikoina. Syynä saattoi olla rouvan lisääntynyt häiritsevä käyttäytyminen ja huutelu.

Rouva oli kärsinyt toistuvista virtsatietulehduksista. Koska rouvan käytös oli muuttunut sekavaksi ja väsähtäneeksi, oli alettu epäillä jälleen tulehdusta. Virtsakokeissa todettujen tulehdusten hoidoksi oli määrätty useampi antibioottikuuri peräkkäin ja lisäksi karpalovalmiste estohoidoksi.

Käytöshäiriöiden lisäksi ongelmana oli verenohennushoidon yhteydessä seurattavien INR-arvojen rajut heilahdukset (1,7–4,4). Tavoitetaso on 2,0–3,0, jos potilaalla on esiintynyt sydämen eteisvärinää.

Liian alhainen arvo kertoo tukosriskistä ja liian korkea vuotoriskistä. Vuotoriski oli niin suuri, että varfariinihoidon lopetuksesta oli jo keskusteltu, ellei arvoja saataisi kuriin.

Ratkaisu

Säännöllisesti käytössä olevista lääkkeistä ei löytynyt kriittisiä yhteisvaikutuksia. Virtsatieinfektioihin tarvittaessa käytössä olleet antibiootit kefaleksiini sekä pivmesillinaami saattavat kuitenkin vaikuttaa INR-arvoihin ja lisätä verenvuotoriskiä. Toistuvien, muuhun lääkitykseen sopimattomien antibioottikuurien määrääminen lopetettiin. INR-arvoa päätettiin seurata tarkemmin viikon välein otettavilla laboratoriokokeilla.

Huutelun hillitsemiseksi oli aloitettu rauhoittava lääke oksatsepaami. Aloituksen jälkeen rouvalle oli ilmaantunut pysähtyneisyyttä, joten lääke lopetettiin nyt kokonaan. Sitalopraami oli sopinut käytösoireisiin, mutta heittelehtivien INR-arvojen ja siitä johtuvan lisääntyneen verenvuotoriskin takia lääkitys päätettiin lopettaa ainakin kolmeksi kuukaudeksi.

Dementialääke memantiini ja psykoosilääke risperidoni voivat aiheuttaa ummetusta, ja rouvalla olikin käytössä makrogolivalmiste helpottamaan tätä vaivaa. Ummetusongelman katsottiin kuitenkin olevan kokonaisuuden kannalta suhteellisen pieni, joten sen vuoksi lääkeannoksiin ei olisi ollut tarvetta tehdä muutoksia.

Risperidoni sopii kuitenkin muiden ominaisuuksiensa puolesta huonosti iäkkäille. Lisäksi se saattaa yhdessä furosemidin kanssa lisätä dementiapotilaan kuolleisuutta. Maltillista annoksen laskua päätettiin siksi kokeilla.

Munuaisten vajaatoiminta huomioiden memantiinin pienempi annos olisi ollut sopivampi, mutta annosta ei kuitenkaan lähdetty laskemaan yhtä aikaa muiden muutosten kanssa.

Seuranta

Seurantakäynnillä rouva oli hereillä ja toimeliaampi. Hän nukkui yöt nykyään paremmin.

Toistuvien antibioottihoitojen loppumisen jälkeen INR-heittelyt tasoittuivat. Mahdollisten tulevien infektioiden ja antibioottihoitojen aikana INR-arvoja seurataan useammin, ja tarvittaessa varfariinin annostusta lasketaan antibioottihoidon ajaksi.

Pysähtyneisyys oli hävinnyt oksatsepaamin ja sitalopraamin lopetuksenjälkeen. Risperidonin aamuannos oli kuitenkin jouduttu palauttamaan, sillä rouva oli ollut hieman aggressiivinen hoitajaa ja muita asukkaita kohtaan.

***

LÄÄKITYSKORTTI

***

Arvion teki proviisori Eveliina Hagelberg Evenmedistä.