Ripulia ja väsymystä ihan turhaan

Lääkehoidon kokonaisarviointi (LHKA) tehtiin 61-vuotiaalle masentuneelle muistisairaalle miehelle, jonka arkea haittasi jatkuva ripuli.

Tapasin miehen hoivakodissa ja yritin jutella ja kysellä hänen lääkityksestään. Keskustelu jäi lyhyeksi, sillä mies ei ollut halukas puhumaan hoidostaan.

Hoitajan mukaan miehen suurimpia ongelmia olivat ripuliulosteet muutamina päivinä viikossa, masentunut mieliala ja passiivinen käytös sekä ajoittainen selkäkipu.

Alakulon vuoksi mies makasi mielellään sängyssä. Hän ei juuri jaksanut liikkua eikä seurustella hoivakodin muiden asukkaiden tai henkilökunnan kanssa.

Ratkaisu

Miehellä oli ollut käytössä jo noin puolen vuoden ajan antibiootti levofloksasiini estohoitona kroonistuneeseen eturauhasen tulehdukseen.

Antibiootti oli aloitettu kahden kuukauden kuurina, mutta jostain syystä se oli jäänyt käyttöön.

Kroonistuneen eturauhastulehduksen hoidossa antibiootit eivät aina ole hyödyllisiä, ja hyödyt ja haitat tulee aina punnita potilaskohtaisesti.

Antibiootti oli todennäköinen ripulin aiheuttaja, joten suosittelin sen lopettamista.

Mies oli asunut hoivakodissa vuoden. Masennuslääke mirtatsapiini oli ollut käytössä koko ajan samalla annoksella. Se ei kuitenkaan ollut hoitajan mukaan auttanut.

Muistisairauspotilaan psykiatrisen oireilun taustalla voi olla monta tekijää. Ehdotin, että miehen tilanne tulisi arvioida ja mahdollisesti vaihtaa mirtatsapiini niin sanottuun SSRI-estäjään, esimerkiksi essitalopraamiin.

Vaihtoa tuki myös se, että mirtatsapiini voi nostaa painoa, ja mies oli jo ylipainoinen.

Ajoittainen selkäkipu oli vaivannut miestä jo jonkin aikaa. Aikaisemmissa tutkimuksissa ei ollut löytynyt erityistä syytä selkäkivulle.

Miehellä ei ollut säännöllistä kipulääkettä käytössä eikä hän sellaista tuntunut tarvitsevankaan.

Tarvittaessa hänelle annettiin ensisijaisesti tulehduskipulääke ibuprofeenia ja lisäksi pitkävaikutteista, heikkoa opioidia, tramadolia. Ne olivat auttaneet selkäkipuun hyvin.

Kipulääkityksessä piti kuitenkin huomioida se, että jos käyttöön otettaisiin ehdottamani SSRI-estäjä masennuksen hoitoon, olisi yhteisvaikutukset mahdollisia molempien kipulääkkeiden kanssa.

Siksi ehdotin tilalle kodeiinin ja parasetamolin yhdistelmävalmistetta. Mikäli ibuprofeenia haluttaisiin käyttää, tulisi tarvittaessa käyttää lyhyitä aikoja myös mahansuojalääke esomepratsolia.

Seuranta

Hoitava lääkäri toteutti ehdottamani muutokset kahden kuukauden sisällä. Uutta masennuslääkettä ei vielä ollut aloitettu lopetetun mirtatsapiinin tilalle, sillä miehen vointia haluttiin seurata ensin.

Hoitajat olivat huomanneet, että mies oli iltaisin virkeämpi mirtatsapiinin lopettamisen jälkeen.

Omahoitajan mukaan ripuli oli loppunut ”kuin seinään” antibiootin lopettamisen jälkeen. Jatkuva ripuli oli saattanut myös väsyttää.

Selkäkivut eivät juuri enää vaivanneet miestä. Syynä saattoi olla se, että piristyttyään mies oli sängyssä makaamisen sijasta lähtenyt enemmän liikkeelle.

Kaiken kaikkiaan lääkemuutokset olivat tehneet miehestä virkeämmän, ja hän liikkui enemmän.

Tämä tapaus opetti sen, miten tärkeää on arvioida hoivakotiasukkaan kokonaislääkitys vähintään kerran vuodessa moniammatillisen tiimin voimin: hoitaja, lääkäri ja farmasian ammattilainen.

Vaikka lääkkeitä olisi vain muutamia käytössä, niiden joukossa saattaa olla turhaan käyttöön jääneitä lääkkeitä, jos kukaan ei ole ehtinyt tarkastella ajan kanssa kokonaistilannetta.

Esimerkiksi tässä tapauksessa hoitava lääkäri oli vaihtunut päälle jääneen antibioottikuurin aikana.

***

LÄÄKITYSKORTTI

***

Arvion teki LHKA-erityispätevyyden suorittanut kliinisen farmasian maisteri Niina Laine, joka toimii yrittäjänä Aino ja Eino Lääkehoitopalvelut Oy:ssa, tekee väitöstyötä HUS Lastenklinikalla ja työskentelee farmakologian opettajana Laurea ammattikorkeakoulussa.

Kuvan henkilö ei liity tapaukseen.