Painoa terveydelle!

STM:n erityisasiantuntija Heidi Tahvanainen suosii erikoiskauppoja ja persoonallista otetta kuntoilussa. Hänen mielestään myös apteekit voivat erikoistua ja uudistua terveys edellä.

Nyt on kyllä vähän liian paha, haukkoo Heidi Tahvainen naama punaisena hörpätessään vettä kuntopiirin lyhyellä tauolla. Koutsi Hannu Halonen on tainnut tehdä hieman tavanomaista rankemman ohjelman kuvausten kunniaksi.

Olemme Woimaluolassa, joka on oikeastaan vanhan teollisuuskiinteistön toinen kerros Espoon Kauklahdessa. Kuusi naista ja kolme miestä paiskoo kuntopalloa, antaa kyytiä kahvakuulalle, tekee kyykkyjä, työntöjä ja tempauksia – ja tietysti burpeita eli kaikkien rakastamia yleisliikkeitä.

Kuntoilijat kiertävät pisteeltä toiselle kolmen ryhmissä. Ohjelman nimi on Woimakierto, eräänlainen muunnelma crossfitistä ja kuntopiireistä. Sykettä nostavien liikkeiden lisäksi on suuria määriä voimatoistoja. Välineinä on oman kehon lisäksi tankoja, käsipainoja, vetokumeja, voimistelurenkaita – joskus jopa lekoja ja traktorinrenkaita.

Tahvanainen jaksaa loppuun, kuten kaikki muutkin. Ryhmässä ei voi luovuttaa.

– Yhden ainoan kerran olen ollut vähällä kävellä kesken pois, Tahvanainen tunnustaa.

Silloin burpeeta vedettiin 18 minuutta. Kyseessä on siis liike, jossa pudottaudutaan seisaaltaan punnerukseen ja ponkaistaan punerrukseen jälkeen ilmaan kädet kohti kattoa.

Yksikään harjoitus ei ole samanlainen, vaan Halonen suunnittelee joka viikolle uudet treenit. Jos edellisellä viikolla on ollut paljon vetoja, seuraavalla voi olla työntöjä. Jos ryhmä on väsynyt, ohjelmasta tulee palauttava. Valmentaja haluaa tuntea jokaisen valmennettavansa, jotta voi säätää liikkeitä myös yksilöllisesti.

Woimaluolan miljöö on kaukana avarista ketjusaleista ja varsinkin eliittisalien glamourista. Hieman nuhjuinen paikka vetää kuitenkin motivoituneita kuntoilijoita, eikä toimintaa tarvitse edes markkinoida. Kun yhteisöstä joku muuttaa pois, viidakkorumpu tuo uudet asiakkaat tilalle.

Erikoiskauppoja lähiön perukoilla

Vastaavanlaisia erikoisuuksia löytyy Kauklahdesta lisää. Kylätalon pihamaalla näyttää siltä, että alueella on päiväkodin lisäksi vain viehättäviä, vuoden 2006 asuntomessuille rakennettuja kaksikerroksia puutaloja.

Näihin kortteleihin kätkeytyy kuitenkin lihakauppa, kalakauppa ja leipomo – kauppahallitasoiset palvelut, kuten Tahvanainen ilmaisee. Eihän tällaisia erikoismyymälöitä löydy edes Helsingin keskustassa.

Kaiken lisäksi niillä menee hyvin. Kalakaupalla oli jouluna niin pitkä jono, että jonottajille voitiin tarjota glögiä.

Woimaluolan kuntopiiri auttaa Heidi Tahvanaista jaksamaan. Terveydenhuollon yhteisö tarvitsee lisää voimaa farmasiasta.

Saa täältä sentään lääkkeitäkin, Soukan apteekin sivuapteekista. Tahvanaisesta asetelma on herkullinen. Erikoiskaupat pärjäävät lähiön perukoilla, ja Fimea on juuri poistanut apteekkien sijaintialueet Espoosta ja laittanut kuusi uutta lupaa hakuun.

– Palvelulla pystyt erottautumaan ja pitämään paikkasi. Tuntuu vähän vanhanaikaiselta määrittää tontit, joissa apteekin täytyy sijaita. Se tekee järjestelmästä joustamattoman, Tahvanainen sanoo.

Hän tietää, että Etelä-Savossa yksi apteekki palvelee 3000:tta ihmistä. Espoossa luku on liki kolminkertainen.

Sääntely ei ole pysynyt kaupungistumisen perässä, mutta Tahvanaisen mukaan kyse on myös siitä, että ihmisten käyttäytyminen on muuttunut. Palveluilta odotetaan entistä enemmän, ja niitä halutaan normaalien asiointireittien varsille.

Ehkä apteekitkin voisivat erikoistua

Tahvanaisen mielestä apteekkijärjestelmä on mukautunut muuttoliikkeisiin ja uusien alueiden tarpeisiin hitaasti myös siksi, että Fimean tehtävänä on ollut seurata saatavuutta.

– Ei kai saatavuus ole ollut uhattuna missään, kyllähän siihen olisi reagoitu. Sellainen muutos on tapahtunut, että ihmiset haluavat hoitaa apteekkiasiatmuun asioinnin yhteydessä, ja tähän ei ole pystytty vastaamaan.

Eikö juuri tämä johda siihen, että kaikki apteekit asettuvat saman kadun varteen tai kauppakeskukseen? Tahvanaisen mielestä välttämättä ei. Pitäisi ottaa mallia kalakaupasta.

– Palvelussakin lienee tarve erikoistua. Joillakin alueilla on paljon hoivakoteja. On myös paikkoja, joissa ihmiset liikkuvat eniten illalla ja viikonloppuisin ja tekevät itsehoitolääkkeisiin painottuvia ostoksia. Apteekkipalveluille on eri tyyppisiä tarpeita. Pidän tätä lähinnä mahdollisuutena, sillä on myös asiakkaan etu, että palvelulla kilpaillaan.

Hoivapalveluiden lääkehuollon ongelmat ovat Tahvanaisen mielestä hyvä esimerkki uudesta tarpeesta, johon kannattaa vastata. Laki velvoittaa lääkkeen toimittajaa tarjoamaan lääkeneuvontaa ja varmistamaan, että lääkehoito toteutuu asianmukaisesti.

Monessa tapauksessa tietoa ei ole välittynyt, ja tässä on ruodinnan paikka, Tahvanainen toteaa. Pitäisikö lakia selkiyttää hän pohtii, ja viittaa ministeriönsä virkamiesmuistioon.

– Lääkehoidon tiekartassakin otetaan aika selkeästi kantaa siihen, että apteekkitoimintaa pitää uudistaa kokonaisuutena, lääkkeen käyttäjän tarpeet edellä. Kärkenä on lääkkeen hinnan muodostuminen. Rinnalla tarkastellaan palvelun vaatimuksia, esimerkiksi laatua.

Mikä on lisäpalvelu ja kuka maksaa?

Esimerkiksi annosjakelun hinta perustuu kilpailuun ja hankintasopimuksiin. Tahvanaisen mukaan jakelu on muutakin kuin lääkkeen siirtämistä paikasta toiseen.

Apteekin pitäisikin pystyä määrittelemään, mitä muuta jakeluun kuuluu kuin annospussi.

– Annosjakelu itsessään ei ratkaise rationaalisen lääkehoidon ongelmia. Tarvitaan lääkehoidon kokonaisuuden hallintaa ja seurantaa ja rationaalista lääkkeen määräämistä.

Kilpailutusten järjestäjille alamme nyanssit ovat vieraita. He tarvitsevat tietoa siitä, mihin lääkkeitä tarvitaan ja millaisia laatukriteereitä kannattaa asettaa.

Seuraava kysymys onkin, tuotetaanko palvelu yksittäiselle asiakkaalle vai organisaatiolle ja kuka sen maksaa.

– Lääkehoidon arviointi on lääkärin tukipalvelu, se on osa lääkkeen määräämistä. Sen ei pitäisi jäädä yksittäisen ihmisen itse maksettavaksi. Rakenteet pitäisi saada sellaisiksi, että farmaseuttinen asiantuntemus saadaan järkeistämään lääkehoitoa. Sitä tarvitaan yhä enemmän.

Osaamista pitäisi viedä apteekista hoivakoteihin, jossa lääkehoitoa toteutetaan asiakkaan puolesta. Itse palvelu voi tulla apteekilta tai itsenäiseltä ammatinharjoittajalta.

– Lisäpalveluissa on tärkeä pitää selkeänä se, mistä oikeasti voidaan pyytää lisähintaa. Jokainen apteekki on itse vastuussa siitä, että huolehtii lakisääteisestä lääkeneuvontavelvoitteestaan ja sen laadusta.

Hinnoittelun ongelmat tulevat esiin myös kilpailutuksissa. Kun tilaajalta puuttuu osaamista, ainoaksi kriteeriksi jää hinta, eikä sekään ole välttämättä selvää, mitä sillä saadaan.

– Kilpailuttajan pitäisi tietää, mitä ollaan kilpailuttamassa. Tunnetaan normisto, ja tiedetään, mitä kuuluu oletusarvoisesti lääkkeen toimittamiseen, ja mitä voidaan vaatia ekstrana.

Kilpailuttaminen kaipaa farmasian osaamista

Tahvanainen toimi vuoden 2015 Lahden kaupungin sairaala-apteekin apteekkarin sijaisena. Perusterveydenhuollossa oli oma apteekkinsa, ja juuri tästä Tahvanainen vastasi. Koska vuodeosastoja oli vähän, farmasian asiantuntemusta hyödynnettiin kotihoidossa ja palveluasumisessa.

– Opin, että kilpailutusten järjestäjille alamme nyanssit ovat vieraita. Siksi on todella tärkeää, että heillä on lääkealan ihmisiä auttamassa, tukemassa ja miettimässä, miten tämä kilpailutus kannattaa tehdä, minkälaisia laatukriteereitä kannattaa asettaa. Mihin lääkkeitä tarvitaan ja millaisia tilanteita voi tulla eteen, Tahvanainen luettelee.

Kun palvelu on kuvattu kilpailutuksessa tarkasti, apteekki pystyy arvioimaan, kykeneekö se esimerkiksi toimittamaan akuuttilääkkeet vaaditussa ajassa.

Tiekartan vastaus haasteeseen on alueellinen ohjaus ja alueelliset järjestäjäorganisaatiot.

– Järjestäjä määrittelee palvelukokonaisuudet ja on vastuussa hoitoketjuista. Kun järjestäjiä on vähemmän kuin nykyisiä sairaanhoitopiirejä, niihin saattaa kumuloitua osaamista myös lääkehuollon hankintakysymysten
ratkomiseen.

Lahdessa päädyttiin palkkaamaan farmaseutti tukemaan palveluasumisen ja kotihoidon lääkehoitoprosesseja.

– Se että farmaseutti tekisi vain lääkehoidon arviointeja ei ollut se juttu, vaan se, että hän auttoi hoitajia ratkomaan itse prosesseihin liittyviä ongelmiaan. Farmaseutti pystyy hyvin nopeasti opettamaan perusasioita ruuan vaikutuksesta, laastareista, mitä saa murskata, mikä lääke pitää olla aamussa ja mikä illassa.

Tästä päästäänkin alan ytimeen, moniammatilliseen yhteistyöhön. Käsitettä ei tunneta tehtaassa, telakalla tai rakennustyömaalla, vaikka yhteistyötä tekeviä ammattinimikkeitä on vähintään yhtä paljon.

– Sairaalassa, perusterveydenhuollossa se on ihan jokapäiväinen arkinen asia. Tämä onkin uusi asia lähinnä meille farmasian ihmisille. Se on itse itsellemme rakentama muuri. Sen ylittäminen ei ehkä ole niin hankalaa muille kuin meille.

Turvallisuus kuuluu lääkkeen hintaan

Sana “lisäarvo” toistuu Tahvanaisen puheessa usein. Se löytyy myös virkamiesmuistiosta.

– Lääkkeet ovat osa terveydenhuoltoa, ja lääkejakelun pitäisi edistää rationaalisen lääkehoidon toteutumista. Siitähän lääkejakelun lisäarvossa on kyse, Tahvanainen määrittelee.

Yliopistokoulutuksen saanut farmaseuttinen henkilöstö varmistaa, että lääkehoito on turvallista. Ja kyllä se maksaa.

Virkamiesmuistion valmisteleviin työpajoihin osallistui yli 200 edustajaa. Dialogi on kuitenkin hyvästä, eikä kaikki viisaus asu ministeriössä. Tahvanainen sanoo tunnistavansa intressiryhmät ja intohimot aiheeseen.

Se ei tunnu olevan selvää kaikille, että missään käyttäjä ei saa lääkettään tukkuhintaan. Riippumatta siitä onko kyse yksittäisestä potilaasta tai terveydenhuollon yksiköstä, tukkuhinnan päälle tulee aina lääkehuollon kustannus.

Terveyshyödyistä pitää maksaa.

Tähän sisältyy se, että lääkkeen laatua ja turvallisuutta tukevat prosessit ovat kunnossa ja valmistetta käytetään oikein eli siitä vapautuu terveyshyötyä.

– Se on lain edellyttämä velvollisuus. Ja kyllä se maksaa. Olemme valinneet, että meillä on avoterveydenhuollon apteekeissa yliopistokoulutuksen saanut farmaseuttinen henkilöstö toteuttamassa tätä ohjausta, varmistamassa että lääkehoito on turvallista.

Terveysasennetta myös nettiapteekkiin

Kalakaupalla menee jo niin hyvin, että se muuttaa isompiin tiloihin Kauklahden väylän varteen, tulevan K-supermarketin yhteyteen. Tahvanainen viihtyy ostokeskuksissa huonosti ja uskoo hoitavansa esimerkiksi apteekkiasiansa tulevaisuudessa lähinnä verkossa.

Tuore kokemus nettiapteekista yllätti positiivisesti, vaikka toiminnoissa olikin vielä kankeutta.

– Kun palvelu kehittyy, tämä sukupolvi siirtyy verkkoon. Ensin hankitaan lääkkeitä itselle ja lapsille, myöhemmin puolesta asioinnin kautta omille vanhemmille, Tahvanainen uskoo.

Ja tietysti alan virkamies kiinnitti huomiota lääkeneuvonnan asemaan.

– Asioinnin aikana sain monta muistutusta viikon tarjouksista. Tekniikkaa voisi hyödyntää myös lääkeneuvontaan ja terveyttä tukeviin kysymyksiin ja ohjeisiin. Esimerkiksi voitaisiin kysyä, onko lääkityslista ajan tasalla, Tahvanainen vinkkaa.

Pienten lasten (3 ja 5 v.) tarhat ja tulevat eskarit tahdittavat perheen elämää. Crosstraining- tai voimapiiri olikin arjen sanelema juttu. Se löytyi pari vuotta sitten kotinurkilta, kuten leipomot ja lihakaupat.

Säännöllinen liikunta voimaannuttaa, ja itsensä ylittäminen palkitsee.

– Ei sellaisia treenejä tule tehtyä yksikseen salilla. Vaikka juoksisin 15 kilometriä, en saisi samanlaista rasitusta ja endorfiinia. Juttu on myös yhteisössä. Se sitouttaa.

Jos joku jättää pari viikkoa väliin, häneltä kysellään herkästi, missä ole ollut, miksi et ole tullut. Tämä on Tahvanaisen mielestä hienoa. Laumasielu nauttii myös toisten onnistumisista.

– Minusta on hienoa nähdä, kun joku on oppinut jonkun uuden jutun. Se ehkä kirittää itseänikin, sillä saatan ajatella, että hei, minäkin haluan oppia seisomaan käsilläni.

Heidi Tahvanainen, s 1984

• Tohtorikoulutettava 2015–, proviisori 2008 (Helsingin yliopisto)
• Sosiaali- ja terveysministeriö, erityisasiantuntija 2018–, asiantuntijatehtävät 2017
• Lahden kaupunki, sairaala-apteekkari 2015–2016
• Suomen Farmasialiito, pj 2010–2013, hallituksen opiskelijajäsen
• Yliopiston farmasiakunta, hallituksen jäsen
• Kahden lapsen äiti Espoosta
• Harrastuksina crosstraining, voimapiiri, juokseminen.