Näin Kuopio sen teki – 700 lääkitysarviointia vuodessa

Tulevaisuudessa farmaseuttisia konsultaatioita voitaisiin tehdä myös vaikka videopuhelun välityksellä.

Lääkenimet vilisevät ruudulla, kun proviisori, LHKA-erityispätevä Jonna-Carita Kanninen tarkistaa taas yhtä lääkityslistaa.

Lista on yksi niistä noin seitsemästäsadasta, jotka Kanninen arvioi yrityksensä MedFactorin kautta viime vuonna Kuopion julkisen terveydenhuollon eri yksiköiden kanssa.

Työ palkittiin Vuoden Terveystekona tammikuun lopulla ratkenneessa Health Awards -kisassa.

Arvioinnit tehtiin osana Kuopion ja Sitran  HYKE-yhteishanketta, jossa pyrittiin edistämään hyvinvointitietojen yhteiskäyttöä. Samalla harjoiteltiin julkisen ja yksityisen palveluntuottajan (public-private-partnership) yhteistyötä.

Lääkitysarvioinnit aloitettiin Nilsiän kotihoidossa. Hyvien kokemusten jälkeen toimintaa laajennettiin muuallekin kotihoitoon. Mukaan tulivat myös Harjulan sairaalan seitsemän osastoa, terveyskeskus ja muutamia palvelukeskuksia.

Proviisorin kustannukset katettiin puolen vuoden ajan projektirahalla. Rohkaisevan alun jälkeen kustannuksista vastasi kaupunki.

Millainen arviointi kannattaa tehdä?

Aluksi ideana oli tarjota laajaa Lääkehoidon kokonaisarviointia (LHKA) kaikille.

Siitä luovuttiin kuitenkin pian, ja proviisori Jonna-Carita Kanninen kehitti kunkin yksikön kanssa sopivan tavan arviointiin. LHKA sai rinnalleen kevyemmät lääkehoidon arvioinnin (LHA) ja lääkityksen tarkistuksen.

Kriteerit siitä, kenelle, milloin ja millaista arviointia tarjotaan, sovittiin kussakin toimipisteessä erikseen.

– On tärkeää ymmärtää, minkä laajuista arviointia kannattaa missäkin ympäristössä tehdä, jotta se on kustannusvaikuttavinta, Kanninen toteaa.

Arviointi alkoi potilaan haastattelulla, jossa selvisi, mitä lääkkeitä potilas todella käytti ja miten. Kuopiossa potilaita haastattelivat myös lähi- ja sairaanhoitajat, ja Kanninen teki tuloksista omat farmaseuttiset havaintonsa.

– Kävi selväksi, että potilastietojärjestelmien lääkelistat ovat usein puutteellisia ja virheellisiä. Siksi haastattelu on erittäin tarpeellinen, Kanninen kertoo.

Vahvalla rutiinilla ja ammattitaidolla arviointiin kului vartista kahteen tuntiin.

– Kun toimintamalli oli sisäistetty, ehdimme hyvän esivalmistautumisen jälkeen katsoa geriatrin ja hoitajan kanssa tunnissa jopa kymmenen potilaan lääkityksen kuntoon, Kanninen sanoo.

Harjulan sairaala tahtoo jatkaa arviointityötä

Lääkitysarvointeja tehtiin muun muassa Harjulan sairaalassa seitsemällä eri osastolla.

Kun uusi potilas tuli osastolle, omahoitaja haastatti potilaan ja täytti lääkearviokaavakkeen.

Kanninen tutustui potilaan tietoihin ja teki tarvittaessa muutosehdotuksia lääkitykseen. Ne koskivat lähinnä lääkkeiden ottoaikoja ja annoskokoja tai valmistemuotoja. Monelta puuttui myös D-vitamiini.

Arviointityön jälkeen perushoitaja, sairaanhoitaja, osastonhoitaja ja lääkäri kävivät huomiot läpi ja lääkäri toteutti tarvittavat muutokset. 

Esimerkiksi neurologisella osastolla arvioitiin viikossa keskimäärin viiden potilaan lääkitys. Tarvetta muutoksiin löytyi noin kahdelta potilaalta viikossa.

Muutostarpeiden vähyys saattaa selittyä sillä, että merkittävä osa neurologisen osaston potilaista on ollut tiiviissä hoitosuhteessa pitkään, osastolääkäri Tuula Lappalainen kertoo.

– Esimerkiksi Kuopion yliopistollisen sairaalan akuuttiosastolta jatkohoitoon tulleiden potilaiden lääkityslista on usein syynätty jo tarkkaan, hän kiittelee.

Lappalaisen mukaan lääkärit ovat alkaneet kiinnittää huomiota lääkekokonaisuuksiin.

– Asiaan panostetaan aiempaa enemmän, lääkelistat ovat järkevöityneet selvästi. Iso muutos on tapahtunut etenkin antikolinergisten lääkkeiden määräämisessä.

Hoitajat kiittelevät projektia ja toivoisivat sille jatkoa; mekaanisesta jakamisesta on siirrytty lääkelistojen tietoiseen lukemiseen, ja lääketietämys on kasvanut.

Harjulan väki uskoo, että tulevaisuudessa farmaseuttisia konsultaatioita voitaisiin tehdä myös vaikka videopuhelun välityksellä ja kenen tahansa asiaan perehtyneen farmasian ammattilaisen kanssa.

Puijonlaakson palvelukeskuksen asukkaat piristyivät

Lääkehoidon arviointeja tehtiin myös Puijonlaakson vuorohoito-osastolla. Hoitohenkilökunta ja lääkäri olivat uudesta yhteistyöstä innoissaan.

Arvioinneissa tehtiin joitakin lääkitysmuutoksia suurimmalle osalle potilasta.

Osa virkistyi muutoksista selvästi, osan kanssa taas aiempi, raskaampi lääkitys osoittautui tarpeelliseksi.

Lähes kaikki Puijonlaakson vuoro-osaston asiakkaat ovat koneellisen annosjakelun piirissä, jossa lääkityksen tarkastus tehdään ennen palvelun aloittamista. Palvelu koettiin silti höydylliseksi.

Lisäksi uusi yhteistyö proviisorin kanssa lisäsi selvästi hoitohenkilökunnan lääketietoutta.

Arvioinneissa tehtiin joitakin lääkitysmuutoksia suurimmalle osalle potilasta."

Puijonlaaksossa toivotaan, että konsultaatiomahdollisuus jatkuisi ja että farmasian ammattilaiset pitäisivät heille työpaikkakoulutuksia juuri heidän potilasryhmänsä keskeisistä lääkkeistä.

Puijonlaaksossa on pohdittu, että toimintaa voisi kehittää ottamalla potilaan mukaan arviointipalavereihin tai sitten proviisori voisi tulla mukaan aamukierrokselle, niin hänkin näkisi potilaat.

Proviisorin vastaanotto terveyskeskukseen

Kaikkein laajimmat lääkehoidon kokonaisarvioinnit (LHKA) proviisori Jonna-Carita Kanninen teki Kuopion terveyskeskuksessa.

Sinne perustettiin projektin ajaksi Proviisorin vastaanotto, jonne pääsi sairaanhoitajan lähetteellä.

Vastaanotolla Kanninen haastatteli potilaan ja kävi hänen kanssaan läpi myös lääkkeiden oikeat ottoajat ja –tavat sekä keskusteli, miksi potilaan piti kutakin lääkettä käyttää.

Terveyskeskuksen asiakkaiden lääkityksissä oli keskimäärin suurempia muutostarpeita kuin kotihoidon tai sairaalan asiakkailla."

Muutosehdotukset käytiin läpi yhdessä lääkärin kanssa, ja lääkäri toteutti niistä hyväksi katsomansa.

Yhden asiakkaan Kanninen toimitti vastaanotolta suoraan päivystykseen usean verenohennuslääkkeen ja matalan hemoglobiinin vuoksi.

– Lääkeyhdistelmä on sellainen, että sitä tarvitaan toisinaan. Silloin pitää vain muistaa seurata hemoglobiiniarvoja tarkkaan, Kanninen toteaa.

Pääsy potilastietojärjestelmään on ensiarvoista arvioinneissa

Vastaanotolla Kannisella oli pääsy potilastietojärjestelmään, mitä hän pitää ensiarvoisena.

– Kliininen tieto ei ollut vain potilaan kertoman varassa. Saattoi esimerkiksi olla, että potilas söi lisäkalsiumia vaikka hän kärsi samalla hyperkalsemiasta.

Terveyskeskuksessa tehdyissä arvioinneissa paljastui muitakin kummallisuuksia.

Eräälläkin lääkelistalla oli useita kymmeniä lääkkeitä, vaikka potilas käytti niistä vain osaa.

Monella oli ollut vuosien ajan käytössä virtsatietulehduslääke, vaikka sitä suositellaan käytettäväksi korkeintaan vain vuoden verran.

Terveyskeskuksen asiakkaille lääkitykseen tehtävät muutokset olivatkin keskimäärin suurempia kuin kotihoidon tai sairaalan osastoilla.

– Terveyskeskuksen asiakkailla saattaa olla lukuisia lääkemääräyksiä eri lääkäreiltä eikä välttämättä juurikaan tietoa siitä, miksi mikäkin lääke on määrätty ja miten käytettäväksi, Kanninen sanoo.

Rationaalinen lääkehoito vaatii yhteistyötä 

Lääkekuorman mahdollista vaikutusta vointiin ei terveyskeskuksen normaalissa vastaanottoajassa välttämättä ehdi selvittää, Kanninen uskoo.

– Asiakkaat tulevat lääkärin vastaanotolle jonkin tietyn vaivan, vaikkapa kipeän polven, kanssa, johon lääkäri keskittyy. Lääkärit eivät välttämättä ehdi selvittää lyhyen tapaamisen aikana potilaan kokonaislääkitystä ja sitä, miten potilas lääkkeitä todellisuudessa käyttää.

Kuitenkin lääkehoidolla voi olla iso merkitys potilaan oireiden syihin tai hänen vointiinsa jatkossa.

Satojen työtuntien jälkeen Kanninen on vakuuttunut palvelun hyödyllisyydestä.

– Vaikka lääketietokannat miten kehittyisivät, ne eivät koskaan ota huomioon kokonaisuutta. Arviointityöhön tarvitaan aina ihminen.