Myanmarissa kielimuuri voi tappaa synnyttäjän

Ylen uutisankkuri Matti Rönkä matkusti Myanmariin katsomaan, miten Nenäpäivä-keräyksen tuotoilla autetaan maaseudun pikkukyliä. Toiselta puolen maapalloa löytyi jotain kovin tuttua.

Maaseutu Thaimaan naapurissa on erittäin köyhää aluetta. Miehet työskentelevät aamusta iltaan riisipellolla, ja naiset hoitavat kotona lapsia. Köyhyys pakottaa kierrättämään kaiken, jopa maissintähkien lehdet hyödynnetään.

Elämä on hyvin vaatimatonta, ja yleisessä hygieniassa olisi paljon parannettava. Vauvat ryömivät pihoilla kanankakan seassa. Isommat lapset ovat vaarassa saada palovammoja, koska ruokaa valmistetaan avotulella.

Käsienpesupaikkoja on harvassa, joten ripulitaudit ja hengitysinfektiot leviävät nopeasti. Pikkulapsia menehtyy sairauksiin ja onnettomuuksiin.

Uutisankkuri Matti Rönkä kävi toukokuussa tutustumassa Kayahin maaseutuun. Matka oli uteliaalle ihmiselle äärettömän kiinnostava ja tarjosi paljon ajateltavaa.

– Myanmarissa tajuaa ainakin sen, että puhdas vesi, WC, käsienpesu ja lääkäriin pääsy eivät ole kaikille itsestäänselvyyksiä. Punaisen Ristin tuoma apu on aika yksinkertaista, mutta tärkeää – se pelastaa ihmishenkiä. Jo pienellä lahjoituksella saadaan Myanmarissa paljon hyvää aikaan, Rönkä kertoo.

Rönkä pääsi SPR:n mukana myanmarilaisten koteihin kuulemaan elämäntarinoita. Pienissä kylissä sai kurkistaa turisteille rakennettujen kulissien taakse ja nähdä tavallisten ihmisten arkea iloineen ja suruineen. Vastaanotto oli kaikkialla lämmin, ja ihmiset olivat välittömiä.

Rönkä huomasi, että kyläyhteisössä tuetaan toisia ja naapurin apuun voi luottaa. Perheet ovat perinteisesti suuria ja isovanhemmat auttavat lastenhoidossa – aivan kuten Röngän lapsuudessa.

– Vaikka matkustin toiselle puolelle maapalloa Myanmarin syrjäisiin kyliin, matka ei ollut niin pitkä kuin ensin ajattelin. Tietyt tuoksut, näkymät ja eläinten kanssa samassa pihapiirissä eläminen toivat mieleeni oman lapsuuteni ja mummolat.

Malaria ja ripuli iskevät sadekaudella

Suomen Punainen Risti on tehnyt kehitysyhteistyötä Thaimaan rajalla sijaitsevan Kayahin alueen maaseudulla jo kuusi vuotta. Nenäpäivärahoilla aloitetaan taas kolmivuotinen terveysohjelma uudessa yhteisössä.

SPR toimii tiiviisti Myanmarin Punaisen Ristin ja viranomaisten kanssa. Avustusohjelma räätälöidään maaseutukylän asukkaiden tarpeiden mukaan. Alkukartoituksessa pyritään löytämään yhteisön 3–5 kipeintä
terveysongelmaa.

Kartoituksessa otetaan huomioon esimerkiksi kylän yleinen siisteys, perheiden tarpeet, lasten sekä vanhusten ja vammaisten asema. Kyläläisiä haastatellaan, ja tietoa saadaan myös klinikoiden työntekijöiltä, kätilöiltä ja viranomaisilta.

Terveysohjelman suunnittelussa otetaan huomioon vuodenkierron vaikutus avun tarpeeseen. Esimerkiksi sadekaudella on enemmän ripulitauteja, käärmeenpuremia ja malariaa.

Avustusohjelma räätälöidään maaseutukylien asukkaiden tarpeiisiin viranomaisten ja Myanmarin Punaisen Ristin kanssa.

Kielimuuri voi tappaa synnyttäjän

Kun akuuteimmat parannuskohteet ovat selvillä, aletaan miettiä ratkaisuja.

– SPR ei jaa Myanmarissa lääkkeitä tai tee leikkauksia. Pääpaino on tiedon jakamisessa, niin että ihmiset muuttavat käytöstään, kertoo terveydenhuollon neuvonantaja Hannele Virtanen.

Tärkeää on löytää paikallisia vapaaehtoisia ja kouluttaa heidät. Vapaaehtoiset ovat yleensä kaupunkien opiskelijanuoria.

– Kehitysyhteistyö ei enää toimi 80-luvun malliin, niin että eurooppalaiset menevät näyttämään kädestä pitäen, miten asiat kuuluu tehdä. Nykyään jaetaan tietoa ja valmennetaan paikallisia, jotka toteuttavat ohjelman itse, Virtanen kertoo.

Vapaaehtoiset kertovat esimerkiksi malarian oireista ja hoidosta. He opettavat käyttämään hyttysverkkoja ja näyttävät, miten lätäköiden ja muun seisovan veden hävittäminen pitää malariahyttysten määrän kurissa.

Paikallisten osallistuminen on välttämätöntä, koska he tuntevat kielen ja kulttuurin. Vapaaehtoinen voi esimerkiksi vaikuttaa suoraan äitiys- ja lapsikuolleisuuteen toimimalla kätilön tulkkina.

– Jos odottava äiti ei puhu kätilön kanssa samaa murretta, hän luultavasti haluaa synnyttää vauvan ilman koulutetun ammattilaisen apua. Äitiyskuolleisuus on Myanmarissa paljon korkeampi kuin Suomessa, Virtanen sanoo.

Vapaaehtoistyö on osoittautunut aiemmissa terveysohjelmissa hyvin voimaannuttavaksi paikallisille. Kayah oli vielä muutama vuosi sitten täysin suljettu alue. Entinen sotilasdiktatuuri ei ole päässyt armeijan otteesta, eivätkä ihmiset luota edes polisiin. Vapaaehtoiset ovat nyt rohkaistuneet puhumaan ongelmista viranomaisille.

Vainoa ja kivuliaita traditioita

Myanmarin maaseutu on Aasian köyhimpiä alueita. Kurjuutta lisäävät luonnonkatastrofit, kuten usein iskevät trooppiset hirmumyrskyt.

Maan poliittinen tilanne on epävakaa ja demokratia horjuvaa. Vaikka sotilasjuntta lakkautettiin virallisesti 2011, demokratia on horjuvaa. Korruptio on yleistä, eivätkä armeija ja viranomaiset kunnioita ihmisoikeuksia.

Valtauskonto on buddhalaisuus. Hallitus on vainonnut vähemmistöön kuuluvia rohingya-muslimeja. Vajaa pari vuotta sitten armeija aloitti Rakhinen alueella puhdistusoperaation, jossa kyliä poltettiin ja yli 700 00 rohingyaa joutui pakenemaan maasta.

Myanmarin kulttuuri on omanlaisensa yhdistelmä vanhoja vaalittuja perinteitä ja tasa-arvoa. Naiset ja miehet työskentelevät yhdessä, ja myös teini-ikään ehtineet lapset osallistuvat koululomillaan elannon hankkimiseen.

Köyhällä maaseudulla ei tule toimeen ilman työtä, joten ahkeruutta arvostetaan.

Tytöt ja pojat käyvät hiukan koulua, mutta moni poika pakotetaan nuorena riisipellolle. Tyttöjen koulunkäyntiä rajoittavat kuukautiset.

Kayahin alueella elää lisäksi heimo, jonka traditioihin kuuluu tyttöjen kaulan venyttäminen metallirenkailla.

– Renkaat aiheuttavat kovia kipuja. Vapaaehtoiset työskentelevät sen puolesta, että traditiota ei enää jatkettaisi, Virtanen sanoo.

Vaikka ihmiset ovat erittäin köyhiä, he voivat silti olla onnellisia.

– He ovat hyvin ahkeria ja haluavat selviytyä. Voimaa antavat uskonto, kotiseuturakkaus ja upea, rehevä luonto, joka voi tuoda alueelle vielä turistejakin, Virtanen uskoo.

Apteekit mukana Nenäpäivässä

Suomen Apteekkariliitto on yksi Nenäpäivän pääyhteistyökumppaneista. Kampanja näkyy apteekeissa loka-marraskuussa ja se huipentuu 8.11. vietettävään Nenäpäivään.

Keräys tuotti viime vuonna 2,7 miljoonaa euroa. Rahaa kanavoidaan yhdeksän järjestön kautta Afrikkaan, Aasiaan ja Etelä-Amerikkaan. Keräyksellä autetaan maailman heikoimmassa asemassa olevia lapsia saamaan esimerkiksi ravintoa ja koulutusta.