Miten kunnat selviävät niille säädetyistä palveluista?

Kuntien taloustilanne on synkempi kuin kertaakaan sotien jälkeen. Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhusen mielestä moni ongelma ratkeaisi partion opeilla.

Tammikuinen metsä Hyvinkäällä on syvän vihreä ja täysin lumeton. Harmaa taivas roikkuu matalalla. Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen, 52, astelee polkua pitkin Piilolammin rannassa aukeavalle nuotiopaikalle.

Hän kaivaa pienestä selkärepustaan kahvipannun, pullapussin, kolme emalimukia sekä puukon ja kirveen, joilla alkaa halkoa koivuklapeja ohuiksi tikuiksi. Kokenut partiolainen iloitsee, kun nuotio syttyy yhdellä tulitikuilla, ilman sytykkeitä.

Lammen pinta on jääriitteessä, mutta rannassa on vielä sulaa. Karhunen hulauttaa nuotiopannun puolilleen vettä ja tuo sen liekkien lämpöön.

Karhunen, partionimeltään Nalle, aloitti partioharrastuksen 8-vuotiaana parhaan ystävänsä kanssa. Harrastuksesta muodostui nopeasti elämäntapa. Se on tuonut elinikäisiä ystävyyssuhteita ja antanut alkusykäyksen myös sille, miksi hän päätyi 23-vuotiaana kokoomuksen kansanedustajaksi ja kiinnostui johtamisesta.

Työssä pitää saada nauraa

Ensimmäisessä johtotehtävässään 13-vuotiaana hän toimi vartionjohtajana itseään nuoremmille partiolaisille. Vuosien kuluessa lapsiryhmä vietti lukuisia öitä metsissä laavulla puukkojen, kirveiden ja tulen kanssa. Luottamus omiin kykyihin kasvoi, kun piti osata suunnistaa, rakentaa majoitus, valmistaa ruoat ja nukkua luonnon keskellä.

Karhusen johtamisfilosofia ja monet työelämätaidot ovat peräisin partiosta, jossa toimitaan ryhmänä, otetaan vastuuta, luotetaan toisiin, opitaan innostamista ja motivointia.

– Partiossa on ihana nähdä, miten jopa hiljaiset ja syrjäänvetäytyvät ihmiset kasvavat saadessaan vastuuta. Työelämässä voi nähdä samaa, kun ihmisille annetaan lupa tehdä ja luotetaan. He kasvavat metrin pituutta onnistuessaan.

Partiossa näkee, mitä hyvä johtaminen ja yhdessä tekemisen ilo merkitsevät.

– Työ on niin merkittävä osa elämää, että työpaikoilla pitää viihtyä. Mitä positiivisemmin ihminen suhtautuu työhönsä, sitä enemmän hän antaa asiakkaalle. Työssä pitää saada nauraa täydellä palkalla!

Paikallislehdestä eduskuntaan

Parikymppisenä paikallislehden toimittajana Karhunen huomasi, miten epäoikeudenmukaisesti Hyvinkään kaupunki jakoi avustusta yhdistystoimintaan. Valtaosa meni puolueiden nuorisojärjestöille, vaikka partiossa oli huomattavasti enemmän harrastajia.

Rahanjaon perusteita selvittäessään hän oppi, että ongelma olisi helpointa korjata asettumalla itse ehdolle kuntavaaleihin.

– Politiikka ei kiinnostanut pätkääkään silloin nuorena. Valitsin puolueen pudotuspelinä sen perusteella, mihin en ainakaan halunnut.

Kokoomuksen silloiset paikallisjäsenet olivat enimmäkseen vanhempia miehiä, mutta ”äijäporukka” otti 21-vuotiaan Karhusen avosylin ehdokaslistalle. Vahvan taustatuen ja kannustuksen saattelemana hän pääsi kaupunginvaltuustoon. Karhusen ehdotuksesta nuorisolautakunta muutti rahanjakoa vastaamaan harrastusten osallistujamääriä.

Partiolaiset saivat uusia telttoja, leirejä ja parempia retkieväitä, mutta Karhunen innostui politiikasta tosissaan. Hän nousi 23-vuotiaana kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi ja pääsi samana vuonna eduskuntaan.

Superverkostoitujan unelmatyö

Piilolammilla retkipaikan ohi patikoi kaksi naista koiran kanssa. Karhunen tervehtii iloisesti vieraita ja rapsuttaa toisen silmänsä menettänyttä pikkukoiraa, joka kiehnää häntä heiluen hänen jaloissaan.

Karhunen on aina viihtynyt loistavasti ihmisten seurassa. Entiset työkaverit kehuvat hänen vuorovaikutustaitojaan ja luonnehtivat häntä superverkostoitujaksi.

Taidoista oli hyötyä eduskunnassa, jossa hän työskenteli hallituspuolueen kansanedustajana lähes koko 90-luvun. Karhunen oli mukana päättämässä Suomen EU-jäsenyydestä, euron käyttöönotosta sekä itselleen läheisistä nuorisoasumisesta ja ympäristöasioista.

Kahden kauden jälkeen hän jättäytyi pois eduskunnasta ja opiskeli hallintotieteen maisteriksi. Sittemmin hän työskenteli muun muassa Karkkilan kaupunginjohtajana ja Etelä-Suomen AVI:n ylijohtajana.

Vahva kuntaosaaminen ja julkishallinnon tuntemus auttoivat hänet Kuntaliiton toimitusjohtajaksi viime keväänä. Nyt Karhunen on unelmatyössään, jota ei aio lopettaa, vaikka saisi lottovoiton.

Kunnat pahoissa talousvaikeuksissa

Kuntaliitossa Karhunen ratkoo ongelmia, jotka liittyvät kuntatalouteen, kuntakentän eriytymiseen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen.

Kuntien talous synkkenee, eikä tilanne ole ollut näin huono kertaakaan sotien jälkeen. Menot kasvavat, mutta verotulot ja valtionosuudet pienenevät. Kunnat tarvitsevat tämän hallituskauden aikana 2 miljardia euroa joko uusina tuloina tai säästöinä, joten velkataakka kasvaa.

– On todella iso kysymys, miten kunnat selviävät niille säädetyistä palveluista. Hallitusohjelmaan on kirjattu taas uusia palveluja ja laatulupauksia. Me kaipaamme keskustelua siitä, mitä kaikkea julkisilla verorahoilla voidaan rahoittaa.

Vanhuspalveluiden hoivamitoitus, hoitotakuun tiukentaminen ja lupaus tuhannesta uudesta lääkäristä tarkoittavat hyvää, mutta onko niihin varaa?

Henkilöstömitoituksia on luultavasti tulossa myös kotihoitoon, vammaispalveluihin, varhaiskasvatukseen ja opetukseen. Lakiin kirjoitetut mitoitukset ovat Karhusen mielestä huono keino hoitaa asia, koska Suomessa ei yksinkertaisesti riitä työntekijöitä.

Jos hoivamitoitus astuisi voimaan nyt, tarvittaisiin välittömästi 5 000 vanhustyöhön erikoistunutta hoitajaa. Neljän vuoden kuluttua tarve on jo 14 000 hoitajaa, mutta heitä valmistuu vuodessa vain tuhat.

– Yhtälö on niin vaikea, että vanhustenhoitoon on pakko saada työperäisiä maahanmuuttajia, Karhunen sanoo.

Ulkomaista työvoimaa tarvitaan kipeästi myös muilla toimialoilla. Esimerkiksi teollisuudessa on krooninen työvoimapula, sillä työmarkkinoilta poistuu enemmän ihmisiä kuin sinne tulee.

Karhusen mukaan olennaista on, onko Suomi tarpeeksi houkutteleva työperäiselle maahanmuutolle, pystytäänkö työlupahakemukset käsittelemään ripeästi ja miten onnistutaan kotouttamaan maahanmuuttajat.

”On todella iso kysymys, miten kunnat selviävät niille säädetyistä palveluista. Me kaipaamme keskustelua siitä, mitä kaikkea julkisilla verorahoilla voidaan rahoittaa."

Sote ei pääse vieläkään maaliin?

Kun väestö ikääntyy, vanhenee ja keskittyy kaupunkeihin, on keksittävä, miten harvaan asutuilla seuduilla säilytetään tasavertaiset peruspalvelut.

– Kuntaliiton tehtävänä on varmistaa, että kaikkialla Suomessa on elinvoimaisuudelle edellytyksiä, Karhunen sanoo.

Kunnissa on odotettu pitkään soteuudistusta, joka toisi leveämmät hartiat sotepalveluiden järjestämiseen. Karhunen painottaa, että säästöt eivät synny hallintoa muuttamalla, vaan kehittämällä asiakaspalvelua, potilastyötä ja perustekemistä.

Kuntien omien palvelujen kehittäminen oli kuitenkin viime hallituskaudella jäissä, koska kunnat keskittivät voimavaransa maakuntien ja soten rakentamiseen.

– Kunnat eivät enää saa odottaa soten valmistumista! En edelleenkään ole valmis lyömään vetoa sen puolesta, että sote menee maaliin. Ilmassa on jälleen merkkejä siitä, että uudistusta runnotaan läpi väärällä tavalla, Karhunen varoittaa.

Kuntaliiton iso huoli on, että kunnat eivät ole mukana soten valmistelussa, vaikka ne ovat vastanneet sotepalveluista yli sata vuotta.

– Valtion virkamiehet tekevät lainsäädäntöä ministeriöissä suljettujen ovien takana. Me pelkäämme, että tästä seuraa virheitä, jotka kostautuvat taas perustuslakivaliokunnassa.

Apteekit tiiviimmin palveluketjuun

Soteuudistuksessa kuntien on tarkoitus siirtää maakunnille satojatuhansia työntekijöitä, lukuisia kiinteistöjä ja valtava määrä tehtäviä. Karhusen mukaan kunnat voivat edelleen tarjota erinomaista palvelua, vaikka niillä ei olisi omaa terveysasemaa.

On etämittaamista, etälääkäreitä, kotihoidon mobiilipalveluja ja innovatiivista terveysteknologiaa. Esimerkiksi SiunSoten ja Eksoten alueilla on kokeiltu erilaisia liikkuvia palveluja, joissa lääkärit, hoitajat ja neuvolapäivystys kiertävät ihmisten luona.

Nykyistä terveydenhuoltoa rasittaa erityisesti häiriökysyntä.

– Terveyskeskuspalveluja käyttävistä ikäihmisistä 20 prosenttia aiheuttaa 80 prosenttia käynneistä. Moni käy sosiaalisten kontaktien puutteessa tai heille tarjotaan väärää palvelua, koska kohtaamisissa ei päästä ongelman perimmäiseen syyhyn, joka voi olla esimerkiksi sopimaton lääkitys.

Karhunen näkee tässä mahdollisuuden apteekeille. Hän toivoo Suomeen eheämpiä palveluketjuja, joissa apteekit olisivat tiiviisti mukana.

– On ollut hienoa huomata, että apteekit eivät enää pelkästään anna reseptilääkettä, vaan palveluvalikoima ylettyy reseptien uusimisesta lääkityksen kokonaisuuden arvioimiseen. Apteekit tukevat itsehoitoa, tekevät mittauksia ja tarjoavat kotihoitoon lääkkeiden koneellista annosjakelua. En edes tiedä, mihin kaikkeen apteekit pystyvät.

Hän innostuu kuullessaan Turvallisen lääkehoidon tuki -palvelusta, jolla apteekit tukevat hoivakoteja lääkehoidon järjestämisessä.

– Edellisessä työssäni Etelä-Suomen aluehallintovirastossa valvoimme hoivayksiköiden lääkejakelua. Pääsin itsekin mukaan muutamalle arviointikäynnille ja näin kehittämiskohteita. Uskon että lääkeprosessin tukipalvelu helpottaisi hirveästi hoitajien työtä, jolloin heillä olisi enemmän aikaa ihmisten kohtaamiseen.

Parempaa johtamista vanhustyöhön

Siniharmaa savu nousee nuotiosta tihkusadetta vastaan. Vesi kiehuu vihdoinkin. Karhunen kaataa nokipannukahvin kuppiin ja katsoo lammelle. Sammaleinen mäntymetsä on sielunmaisema, raittiissa ulkoilmassa on tilaa hengittää ja rauhoittua.

Karhunen yöpyi Piilolammin maisemissa viimeksi syksyllä. Hän osallistuu vapaaehtoisena partiolaisten leireille ja tapahtumiin palvelutehtävissä. Hän ottaa tyynesti käskyjä vastaan teini-ikäisiltä vartionjohtajilta, koska johdettavana oleminen kehittää omaa johtamista. Hän myös jakaa mielellään tietoaan ja osaamistaan.

– Omat taustavaikuttajani luottivat minuun ja panivat itsensä likoon puolestani. Haluan antaa samaa näille nuorille mentoroimalla heitä.

Karhunen on luennoinut johtamisesta esimerkiksi partiolaisten johtajuusseminaarissa. Johtajuuden hän näkee palveluammattina, jossa tehtävänä on saada muu tiimi loistamaan. Parempaa johtamista, ihmisten kuuntelemista, vuorovaikutusta ja asiakaslähtöisyyttä tarvitaan, jotta esimerkiksi vanhustyö saataisiin takaisin raiteilleen.

– Meillä on hoivayksiköitä, joissa ihmiset kuormittuvat ja on paljon sairauspoissaoloja, mikä heijastuu työn laatuun. Samoilla kustannuksilla on yksiköitä, joissa sekä työntekijöillä että asiakkailla on hyvä olla.

Häntä ärsyttää ajan käyttäminen turhaan riitelyyn, koska ongelmat voidaan ratkoa yhteistyöllä. Jos Suomessa esimerkiksi olisi parempaa johtamista, ei tarvitsisi riidellä kiky-tunneista.

– Kaikki on tahdosta kiinni. Jokaiseen ongelmaan löytyy tavalla tai toisella ratkaisu, kun ongelmat otetaan tosissaan ja otetaan vastuu.

Minna Karhunen

• Syntynyt 1967 Riihimäellä
• 1987-1991 Toimittajana Hyvinkään Uutisissa, Nykypäivässä ja Uudessa Suomessa
• 1989-2001 Hyvinkään kaupunginvaltuustossa
• 1991–1999 Kokoomuksen kansanedustaja
• 2001 valmistuu hallintotieteiden maisteriksi
• 2001-2004 edunvalvontapäällikkönä Uudenmaan liitossa ja projektipäällikkönä aluekeskusohjelmassa
• 2005–2009 Karkkilan kaupunginjohtaja
• 2009–2014 Järvenpään kehitysjohtaja
• 2015–2019 Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja
• 2019 Kuntaliiton toimitusjohtajaksi
• Perhe: avomies, 25-vuotias tytär ja 23-vuotias poika. Asuu Hyvinkäällä.
• Harrastukset: partio, suunnistus, sienestys, golf, hiihto, laskettelu, moottoripyöräily, äänikirjat