Lohduton vanhus psyykenlääkkeiden vankina

75-vuotias nainen asui palvelutalossa, koska hänen liikkumisensa oli hyvin huonoa, eikä hän pystynyt kunnolla suoriutumaan päivän askareista. Hän käytti liikaa rauhoittavia ja unilääkkeitä.

Arvioinnissa oli tarkoitus käydä läpi lääkkeiden tarkoituksenmukaista käyttöä.

Hoitajien kertoman mukaan nainen käytti useita eri lääkkeitä omatoimisesti. Hoitajat olivat keskustelleet naisen kanssa lääkkeiden käytöstä, mutta nainen ei tahtonut luopua lääkkeistään, eikä halunnut edes kertoa mitä kaikkea otti päivittäin.

Nainen oli katkera hoitajille, koska heillä ei ollut aikaa jutella. Resepti- ja itsehoitolääkkeitä ja ravintolisiä nainen sai vierailulle tulevilta omaisiltaan ja lääkäritutultaan.

Ratkaisu

Juttelimme ja katsoimme televisiota ensin vähän aikaa naisen kanssaan hänen huoneessaan. Kun jää oli murrettu, sain kuulla, että nainen harkitsi usein hyppäävänsä huoneensa ikkunasta alas ja että hän oli hyvin murheellinen todellisten ystävien puuttuessa.

Yksinäisyys ja suru tuntuivat hallitsevan elämää. Koska muista asukkaista, jotka olivat muistisairaita, ei arjessa ollut riittävästi keskusteluseuraa, nainen eristäytyi huoneeseensa.

Kävimme läpi kaikki käytössä olevat lääkkeet. Paljastui, että käytössä oli samanaikaisesti kaksi bentsodiatsepiinia. Naisella oli omassa varastossaan diatsepaamia, jota hän käytti, kun olo tuntui yksinäiseltä. Oksatsepaami oli säännöllisessä käytössä.

Unilääkkeenä oli tsopiklonin ja melatoniinin ohella valeriaana. Joskus myös diatsepaamia tuli otettua muiden unilääkkeiden kanssa. Kyseessä oli siis melkoinen ”coctail”. Nainen oli kuitenkin hyvin terävässä kunnossa ja kiinnostunut keskustelemaan tilanteestaan.

Juttelimme myös siitä, että täydellinen lääkelista ravintolisineen ym. tulee aina olla hoitajan ja hoitavan lääkärin tiedossa. Nainen ymmärsi asian hyvin. Kukaan ei vain ollut kertonut tätä aiemmin.

Ehdotin hoitajan välityksellä lääkärille, että pyritään oksatsepaamin ja mahdollisesti myös tsopiklonin asteittaiseen vieroitukseen naista kuunnellen. Essitalopraami vaihdettaisiin mirtatsapiiniin, joka auttaa myös unensaantiin.

Tarvittaessa otettavista lääkkeistä lopetettaisiin diatsepaami ja valeriaana. Melatoniini lopetettaisiin myös. Nitrofurantoiini vaihdettaisiin seuraavan mahdollisen infektion yhteydessä iäkkäälle paremmin sopivaan antibioottiin.

Hoitavaa lääkäriä en hänen kiireen vuoksi tavannut missään vaiheessa. Muutokset lääkitykseen aloitettiin kuitenkin heti seuraavana päivänä.

Seuranta

Seuranta tehtiin noin kuukauden kuluttua. Bentsodiatsepiinivieroitus oli lähtenyt hyvin käyntiin. Masennuslääkehoito oli muutettu ja nainen kertoi, että mirtatsapiini auttoi nukkumiseen.

Palvelutalossa oli aktivoitu naista osallistumaan ystävätoimintaan. Nainen oli myös alkanut välillä käydä lounaalla muiden asukkaiden kanssa. Naisen mieliala ei kuitenkaan ollut juuri parantunut. Hän kertoi, että hänen täytyi pakottaa itsensä ystävätoimintaan ja palvelutalon lounaille mukaan.

Tapaus kertoo hyvin lääkehoidon toteutuksen haasteellisuudesta palvelutalossa. Haastattelutilanne oli itselleni vaikea ja kyyneleet tulivat välillä silmiin. Toisaalta olin kiitollinen, että nainen halusi kertoa avoimesti ongelmistaan.

Mielestäni keskusteluapu tai terapia olisi ollut naiselle todella tarpeellista. Toivon, että nainen sai tarvitsemaansa apua.

***

LÄÄKITYSKORTTI

***

Arvion teki kliinisen farmasian maisteri, LHKA-erityispätevyyden suorittanut Niina Laine, joka työskentelee palvelukehittäjänä Lääketietokeskuksessa, yrittäjänä Aino ja Eino Lääkehoitopalvelut Oy:ssa ja tekee väitöstyötä HUS Lastenklinikalla.

Tapaus on julkaistu Meidän APTEEKKI -lehden numerossa 1/2016.