Lihavuus voidaan saada laskuun yhteistyöllä – toistaiseksi tilanne pahenee

Lihavuuden Käypä hoito -suosituksen mukaan paino-ongelmia tulisi hoitaa moniammatillisissa tiimeissä. Myös apteekit voivat auttaa ylipainon kanssa kamppailevia.

Ylipaino ja lihavuus ovat tärkeimpiä kansanterveyttä uhkaavia tekijöitä. Kolme neljästä yli 30-vuotiaasta miehestä on Suomessa ylipainoisia, naisistakin kaksi kolmesta.

Se tarkoittaa, että Suomessa on arviolta 2,5 miljoonaa 30 vuotta täyttänyttä aikuista, jotka ovat vähintään ylipainoisia. Heistä noin miljoona on lihavia.

Keväällä päivitetty Lihavuuden Käypä hoito -suositus antaa käytännönläheisiä ohjeita ylipainoisten auttamiseksi.

Suositus painottaa, että lihavuus on pitkäaikaissairaus, jolla on merkittäviä fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia. Siksi lihavuuden ehkäisy ja hoito on tärkeää kaikissa ikäryhmissä. Tavoitteena on estää lihavuuden paheneminen, auttaa potilasta painonhallinnassa, ehkäistä ja hoitaa lihavuuden aiheuttamia sairauksia sekä parantaa työ- ja toimintakykyä ja elämänlaatua.

Käypä hoito -suosituksen tehneen työryhmän puheenjohtaja, professori Kirsi Pietiläinen uskoo, että lihavuustilanne ei helpota vielä pitkään aikaan.

– Tilanne pahenee varmasti meidän koko eliniän ajan. Tämän hetken kolmekymppisistä suurin osa ei ollut ylipainoisia lapsina. Digisukupolveen kuuluvien lasten ja nuorten lihavuus on selvästi pahentunut. Uskon että se tulee pahentumaan vielä jonkin aikaa. Lasten ja nuorten varjeleminen lihavuudelta on erittäin tärkeää.

Lasten ja nuorten lihavuus on selvästi pahentunut edellisistä sukupolvista.

Ruokaympäristö on liian houkutteleva

Lihavuus on seurausta pitkäaikaisesta ja liiallisesta energiansaannista suhteessa energiankulutukseen. Painon kertymiseen vaikuttavat monet yksilölliset ja yhteiskunnalliset tekijät.

Käypä hoito -suosituksen mukaan väestön lihomisen taustalla on ennen kaikkea elinympäristön ja elintapojen muuttuminen lihomista edistäviksi. Lihavuudelle altistavat muun muassa työ- ja arkiliikunnan väheneminen sekä runsaasti energiaa sisältävien ruokien helppo saatavuus, laajat tuotevalikoimat, edulliset hinnat sekä suuret annos- ja pakkauskoot.

Pääosa väestön lihomisesta 30–40 vuoden aikana voi selittyä sillä, että ruokaympäristö on muuttunut ja se houkuttelee liialliseen energiansaantiin.

WHO suosittaa jäsenmailleen haittaveroa, joka kohdistuu lisättyyn sokeriin, suolaan ja tyydyttyneeseen rasvaan. Tavoitteena on vähentää myös väestöryhmien välisiä terveyseroja.

Professori Pertti Mustajoki on tuonut mediassa esiin ajatuksen, että yhteiskunnan pitäisi puuttua lihomiseen laeilla ja säädöksillä. Meitä pitäisi suojella lihottavilta ruoilta ja juomilta samalla tavalla kuin tupakoinnilta.

Pietiläinen uskoo, että tähän suuntaan on mahdollista edetä Suomessa. Monissa Etelä-Amerikan valtioissa on onnistuttu puuttumaan lihomiseen sokeriverolla ja laittamalla varoituksia elintarvikkeiden pakkauksiin.

– On selvää, että Suomessa pystyttäisiin samaan, jos näitä asioita halutaan edistää. Mutta pystytäänkö lihavuus täysin estämään, on vaikea kysymys. Lihavuus on niin hirveän monen asian summa, Pietiläinen sanoo.

Siinä missä esimerkiksi tupakointi on kiinni yhdestä ainoasta asiasta, lihavuus liittyy tuhansiin ruoka-aineisiin, liikuntaan, lääkkeisiin, sairauksiin, uneen, psykologiaan, sosiaalisiin kuvioihin ja talouteen.

– Kokonaisuus on niin monimutkainen, että en näe realistisena, että pystyisimme poistamaan lihavuutta maailmankartalta, Pietiläinen sanoo.

Lihavuuden tulisi olla lääketieteen erikoisala

Tällä hetkellä lihavuuden hoito on Suomessa riittämätöntä. Käypä hoito -suosituksen mukaan lihavuuden hoidon tulee olla kiinteä osa terveydenhuollon toimintaa samalla tavalla kuin hoidon muissakin pitkäaikaissairauksissa, kuten diabeteksessa ja kohonneessa verenpaineessa.

Tämä edellyttää alueellisten moniammatillisten hoito-ohjelmien ja hoitoketjujen luomista, henkilökunnan jatkuvaa kouluttamista sekä laihdutus- ja painonhallintaryhmien organisointia.

Kirsi Pietiläinen kertoo, että tällaisia hoitoketjuja oikeasti ei ole rakennettu perusterveydenhuoltoon ainakaan laajasti.

– Perusterveydenhuollon tilanne on erilainen eri yksiköissä, joissain paikoissa voi olla pienimuotoisia tiimejä, mutta suurimmassa osassa luultavasti ei.

Suosituksessa esitetään, että pääosa lihavuuden hoidosta tapahtuisi perusterveydenhuollossa, jossa sen toteutuksesta vastaisivat lihavuuden hoitoon perehtyneet terveydenhuollon ammattilaiset.

Moniammatillisen tiimin rakentamiseen alkaa lääkäri-hoitaja-pareista, joilla on kokemusta lihavuuden hoidosta. Muodollista koulutusta tähän ei vielä ole, mutta Pietiläisen mukaan sellaista tarvitaan tiedollisten aukkojen korjaamiseksi ja tiedon päivittämiseksi.

– Haaveena on, että tulevaisuudessa lihavuudesta tulee oma erikoisalansa, kuten diabeteksen hoidosta. Ehkä tulevaisuudessa Suomessa voi olla ammattinimikkeenä lihavuushoitaja tai lihavuuslääkäri.

Ruokarytmi ja annoskoot keskeisiä hoidossa

Käypä hoito -suosituksessa lihavuuden hoidon ohjeet ovat käytännönläheisiä. Hoidossa keskeisiä tekijöitä ovat terveyttä edistävä ruokavalio, säännöllinen ateriarytmi ja sopivat annoskoot. Usein potilas tarvitsee psykologista tukea syömisen hallintaan.

– Tukimuodot vaihtelevat potilaan tarpeen mukaan yksilöllisesti. Ihmiset kyllä tietävät, mikä on terveellistä tai epäterveellistä, mutta heidän pitää oppia hallitsemaan syömistä niin, ettei tee mieli epäterveellisiä herkkuja. Onnistuminen alkaa oikeasta ateriarytmistä, kylläisyyttä tuottavista ruoka-aineista ja höttöruokien välttämisestä, Pietiläinen sanoo.

Ruoan lisäksi ylipainoisten olisi hyvä saada liikuntavalmennusta. Tämä toteutetaan ideaalitilanteessa terveyskeskuksen fysioterapeutin johdolla, mutta myös kunnan liikuntapalvelut, kuten uimahallit tai liikuntatoimen järjestämä ryhmäliikunta, ovat tärkeässä roolissa.

Ruoka- ja liikuntatottumusten lisäksi tarkastellaan unta, elämäntilannetta ja voimavaroja, sekä syömisen hallintaan vaikuttavia tekijöitä, kuten tunnesyömistä ja ahmintaa.

Sekä painonhallinnassa että laihduttamisessa ammattilaisen keskeinen tehtävä on potilaan omahoitovalmiuksien vahvistaminen.

Väestön lihomisen taustalla on ennen kaikkea elinympäristön ja elintapojen muuttuminen lihomista edistäviksi. Lihavuudelle altistavat muun muassa runsaasti energiaa sisältävien ruokien helppo saatavuus, edulliset hinnat sekä suuret annos- ja pakkauskoot

Ylipainoinen hyötyy apteekin tuesta

Apteekit eivät ole mukana lihavuuden hoitoketjussa, mutta ne voivat silti tukea ylipainon kanssa kamppailevaa asiakasta.

– Olisi ideaalista, jos apteekit olisivat mukana matalan kynnyksen paikkana. Apteekeissa ihmiset pystyvät ehkä tuomaan asioita esiin vapaamuotoisemmin kuin lääkärin vastaanotolla, Pietiläinen innostuu ja alkaa pohtia, haluaisivatko apteekeissa työskentelevät tähän koulutusta.

Ylipainon puheeksi ottaminen on hänen mielestään keskeinen asia hoitoon ohjaamisessa. Käypä hoito -suosituksessa todetaan, että terveydenhuollon ammattilaisten toiminnalla on merkittävä vaikutus potilaan painonhallintaan.

Terveydenhuollon ammattilaiset voivat tukea potilasta esittämällä kysymyksiä ja osoittamalla kiinnostusta. Olennaista on selvittää, mitä potilas itse ajattelee painostaan ja mitä hän mahdollisesti on jo kokeillut saadakseen painonsa hallintaan.

– Jos asiakkaan paino tulee apteekissa puheeksi, häneltä voi kysyä painon kehityksestä tai onko koskaan tuntunut siltä, että hän tarvitsee tukea painonhallintaan, Pietiläinen neuvoo.

Jos ihminen on kiinnostunut, hänelle voi antaa tietoa tarjolla olevista hoitomahdollisuuksista. Pietiläisen mielestä olisi hyvä, jos apteekissa olisi tiedossa paikallisesti oman alueen vaihtoehdot: missä liikuntakeskuksessa on ilmainen liikuntaneuvoja, onko kunnalla tai järjestöillä painonhallintaryhmiä tai kursseja.

Yksi luonteva paikka keskustelulle on se, kun asiakkaalle on määrätty lihavuuslääke. Suomessa on käytössä kolme lihavuuslääkettä, joiden tehosta on hyvää tutkimusnäyttöä.

Kuuntele ja kannusta, älä syyllistä!

Apteekit voivat rohkaista ylipainoista hakeutumaan hoitoon tai motivoida jatkamaan painonpudotusta. Tärkeää on tehdä se niin, ettei vahingossa syyllistä toista, koska lähes jokainen ylipainoinen tietää olevansa ylipainoinen.

– Tässä auttaa ystävällinen ja ymmärtäväinen ote, ja samalta tasolta tuleva puhe. Kannattaa viestiä, että ympärillä on paljon ihmisiä, jotka haluavat olla avuksi.

Jos ihminen ei ole halukas lihavuuden hoitoon, hänelle voi silti antaa tietoa siitä, minne hän voi ottaa yhteyttä, jos kiinnostus herää myöhemmin.

Potilasta auttavien tulee päästä eroon lihavuutta koskevista ennakko-oletuksista. Itsellä ei saa esimerkiksi olla takaraivossa ajatusta, että laihtuminen on helppoa kenelle vain, kunhan ryhdistäytyy.

– Täytyy puhdistaa oma mieli syyllistävistä ajatuksista. Jos syyllistäminen ei ole omassa ajatuksessa, ei voi tulla sammakoita. Tällä pääsee jo hirveän pitkälle, Pietiläinen sanoo.

Pietiläinen kannattaa kehopositiivisuutta, sillä monet syyllistyvät lihavuudesta ja kokevat sen henkilökohtaiseksi epäonnistumiseksi.

– Meidän pitäisi päästä eroon yhteiskunnan asettamista paineista lihavia kohtaan. Vaikka lihavuus on suuri terveydellinen riski ja talousongelma, silti yksilön syyllistäminen lihomisesta ei ole oikea tapa edetä asioissa. Ihmiset pitää hyväksyä ja apua pitää antaa toista kautta kuin ruoskimalla ihmisiä, hän sanoo.