Lääkehoitojen järkeistämisestä avain lääkesäästöihin?
15.02.2016 09:18
Eikö sen jo maalaisjärjellä ymmärrä, ettei ihmisille kannata syöttää tarpeettomia lääkkeitä? Pitääkö siihen oikeasti hakea näyttöä, kysyy Fimean kehittämispäällikkö Antti Mäntylä.
Muut keskustelijat, sosiaali- ja terveysjohtaja Pirjo Laitinen-Parkkonen (kuvassa toinen vasemmalta), professori Marja Airaksinen ja farmaseuttinen johtaja Vesa Kujala (oik.) kuuntelevat kiinnostuneina.
Asiantuntijat ovat kokoontuneet Apteekkarin pöytään puhumaan lääkehoitojen arviointien tulevaisuudesta.
Muutamissa kunnissa, kuten Salossa ja Kuopiossa, lääkehoidon arviointeja on jo tehty sadoittain, ja kokemusperäinen näyttö on ollut vaikuttavaa.
Lääkehoitojen rationalisointi, josta arvioinnit ovat yksi tärkeä tekijä, on nostettu myös pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelman kärkihankkeeksi.
Silti arviointeja hyödynnetään yhä vähän. Sekä Airaksisen että Mäntylän mielestä nyt pitäisi uskaltaa tehdä valtakunnan tasolla uudenlaisia avauksia.
– Mitä jos otetaan kansallinen tavoite, että muutamassa vuodessa käydään systemaattisesti läpi noin 100 000 – 200 000 iäkkään suomalaisen lääkehoidot? Laitetaan hoidot oikeasti kuntoon ja katsotaan, tuleeko säästöjä, Mäntylä ehdottaa.
Kun sote-alueet toimivat, arviointien teko olisi jo systemaattista ja koskisi vuosittain jopa sataatuhatta suomalaista."
Vesa Kujala viittaa Kelan tekemään tutkimukseen, jonka mukaan noin 23 prosenttia suomalaisista hyötyisi lääkityksen tarkistuksesta.
– Apteekeissa voitaisiin seuloa suoraan vaikeimmat tapaukset, joihin voitaisiin kohdentaa lääkehoidon kokonaisarviointeja (LHKA) ja moniammattillista yhteistyötä, hän ehdottaa.
Fimean moniammatillisessa verkostossa on mietitty arviointien asteittaista etenemistä.
Tänä vuonna voitaisiin tehdä lääkehoidon arviointi 10 000 potilaalle, seuraavana vuonna 30 000:lle, sitten 50 000:lle.
Kun sote-alueet toimivat, arviointien teko olisi jo systemaattista ja koskisi vuosittain jopa sataatuhatta suomalaista, Mäntylä suunnittelee.
Hänestä lääkehoitojen arviointien kokonaisuudesta vastaaminen kuuluu julkiselle terveydenhuollolle, joka voi hankkia lääkearviointeihin osaamista julkiselta tai yksityiseltä puolelta.
Ylilääkärit esittivät: Rationaalisen lääkehoidon prosessit kuntoon
Pirjo Laitinen-Parkkonen huomauttaa, että ilman valmiiksi mallinnettuja prosesseja lääkearviointikäytäntöjä voi olla vaikeaa tuoda käytännön terveydenhuoltoon.
Fimea tulee antamaan tänä keväänä kansallisessa suosituksessaan esimerkkejä siitä, millaista on eri ammattiryhmien rinnakkain tekeminen ja syvällinen yhteistyö.
– Olennaista on, että tiimit toimivat samassa huoneessa tai hyödyntävät teknologiaa dialogisessa päätöksenteossa. Verkoston kokemusten mukaan lääkäri uskaltaa tehdä parempia päätöksiä, jos saa keskustella kasvotusten farmasian ammattilaisen kanssa potilaan tilanteesta, Fimean Mäntylä sanoo.
Lääkearviointien saaminen käytäntöön on Laitinen-Parkkosen mukaan pitkälti kiinni siitä, kiinnostaako asia organisaatioiden johtoporrasta ja miten toimintamallit viedään organisaatioon.
– Kun mietimme Keski-Uudellamaalla terveydenhuollon kärkihankkeita, seudun ylilääkärit spontaanisti esittivät, että rationaalisen lääkehoidon prosessit täytyy saada alueella kuntoon. Olin tästä tietysti hyvin tyytyväinen.
Hyvinkäällä jalkauttaminen onnistui: nykyään sosiaali- ja terveystoimen palveluksessa olevat farmasian ammattilaiset tekevät iäkkäille ja monilääkityille tarvittaessa lääkehoidon tarkistuksia.
Laitinen-Parkkonen näkee, että farmasian osaajilla olisi paljon nykyistä enemmän annettavaa terveydenhuollolle.
– Jotta potilaan lääkehoito voi toteutua optimaalisesti, tarvitaan monialaista osaamista. On tärkeää yhdistää voimavarat, koska tulevaisuudessa terveydenhoidossa on resurssipula.
Voisiko kunta osaa apteekilta osaamista tuntitaksalla?
Lääkehoitojen arvioinneissa tarvitaan farmasian, lääketieteen ja hoitotyön osaajia.
Apteekkariliiton farmaseuttinen johtaja Vesa Kujala näkee, että apteekeilla olisi hyvä mahdollisuus auttaa lääkehoitojen rationalisoimisessa.
– Käytännössä kaikki apteekit pystyvät te tekemään lääkehoidon tarkistuksia, hän kertoo.
Apteekeissa on myös toistasataa LHKA-erikoiskoulutuksen hankkinutta farmasian ammattilaista, jotka pystyvät tekemään lääkehoidon kokonaisarviointeja.
He ovat hankkineet erityispätevyyden lisäkoulutuksissa, sillä farmasian peruskoulutukseen tällaista kliinisen farmasian osaamista ollaan vasta lisäämässä.
Keskustelun vetäjä, Apteekkariliiton viestintäjohtaja Erkki Kostiainen kysyy, miksi apteekkeja ei hyödynnetä arvioinneissa nykyistä enempää, vaikka monet niistä tarjoavat arviointipalveluita.
Kujala uskoo, että kyse on puhtaasti rahasta.
– Apteekin tekemille arvioinneille tulee väistämättä hintaa, jos ne vaativat paljon työtä.
Voisiko kunta ostaa apteekilta farmasian ammattilaisen tuntiaikaa, jos paikkakunnan ainoa farmaseuttinen osaaminen on apteekissa?
Suomessa voitaisiin ottaa esimerkkiä Norjasta, jossa valtio on varannut tänä vuonna noin 500 000 euroa inhalaatiohoidon tarkistuksiin apteekeissa. Summalla on tarkoitus kattaa 62 000:n inhalaatiohoitoa aloittavan potilaan neuvonta.
– Palveluiden käyttöön on selvä kynnys, jos potilas joutuu maksamaan palvelusta itse. Suomen taloustilanteessa on tietysti haastavaa ehdottaa lisää investointeja, mutta päättäjien pitäisi nähdä kokonaisuus, Kujala sanoo.
Antti Mäntylä arvelee, että Suomessa apteekkien arviointipalvelu voi olla jo liiankin tuotteistettu.
– Moniammatillisessa verkostossa on pohdittu, pystyisikö kunta ostamaan apteekilta farmasian ammattilaisen tuntiaikaa, jos paikkakunnan ainoa farmaseuttinen osaaminen on apteekissa.
Terveyskeskuksen kliiniseen työhön meneminen voisi olla myös vaihtelua apteekkilaisille.
Mäntylä muistuttaa, että palveluiden tuotekehitys on pitkäjänteistä työtä.
– Lääkejakelu on kohtuullisen hyvää bisnestä. Tulevaisuudessa apteekkien kannattaa tehdä tuotekehitystä tällaisten palveluiden suuntaan perusliiketoiminnan tuloilla. Lääkehoitojen arvioinnit eivät ehkä heti tuota, mutta tuottavat ehkä vuosien päästä.
Valmiudet arviointeihin farmasian perusopetuksesta
Keskustelijat uskovat, että tulevaisuudessa arviointipalvelun tarjoajina saattaa olla nykyistä useammin yksityisiä ammatinharjoittajia.
Professori Airaksinenkin on kannustanut opiskelijoita käyttämään osaamistaan innovatiivisesti.
Lähitulevaisuudessa farmasian perusopetus tulee antamaan valmiudet lääkehoitojen arviointeihin.
– Tavoitteena on, että meidän opiskelijoilla on kolmen vuoden jälkeen LHA-pätevyyttä vastaava osaaminen. Proviisoriopinnoissa kliiniseen farmasiaan suuntautuneet voivat saavuttaa LHKA-pätevyystason.
Lisäksi opiskelijat pitäisi saada ensimmäisestä vuodesta lähtien sairaaloihin ja muihin hoitoyksiköihin lääkäreiden ja hoitajien kanssa töihin.
– Lääkehoitojen arviointi vaatii todella vahvan sairauksien ja niiden lääkehoitojen osaamisen, jota ei voi oppia pelkästään luentosalissa.
Suomessa tai kansainvälisesti ei ole kovin luotettavasti laskettu, paljonko lääkitysvirheet sekä huonosti suunniteltu ja toteutettu lääkehoito maksavat.
Ongelmia ei ole pelkästään niillä potilailla, jotka käyttävät kymmentä lääkettä, vaan yksikin epäsopiva tai riskialtis lääke voi johtaa vakavaan haittaan. Nämä potilaat pitäisi tunnistaa.
Keskustelijat toivovat, että sote-uudistus lisää kokonaisvaltaista hoito-otetta. Pelkkä lääkemääräysten
uusiminen ei käy, vaan jonkun pitäisi seurata aloitettuja lääkehoitoja ja jokaisen lääkityksen pitää olla harkittu.
– Nähdäkseni terveydenhoidossa mennään siihen suuntaan, että potilaita on tarpeen hoitaa
kokonaisvaltaisesti. Tämä avaa valtavasti mahdollisuuksia tuottaa uudenlaisia palveluja myös lääkehoidon onnistumisen varmistamiseksi, Laitinen-Parkkonen kiteyttää.
Lääkesäästöjä voi toteuttaa lääkehoitoja järkeistämällä – lääkitysvirheiden hinta yhä arvoitus
Lääkehoitojen järkeistäminen antaa potilaalle parhaan hyödyn lääkityksestä.
Kun turhat lääkkeet saadaan karsittua pois, tarvittavien lääkkeiden annoskoot, valmistemuodot ja annosteluajat varmistettua, hoidosta tulee tehokasta ja turvallista. Samalla terveydenhuollon kustannukset pienenevät.
Keskustelijoiden mielestä ensi vuodeksi määrätyt 150 miljoonan euron lääkesäästöt voitaisiinkin hoitaa ainakin osittain lääkehoitoja järkeistämällä, kunhan arvioinnit tehdään tehokkaasti ja systemaattisesti.
Airaksisen mukaan lääkkeiden hintoihin perustuvien leikkausten aika on ohi. Nyt pitäisi katsoa lääkehoidon laatua ja hoitotuloksia.
– Suomessa tai kansainvälisestikään ei ole kovin luotettavasti laskettu, paljonko lääkitysvirheet sekä huonosti suunniteltu ja toteutettu lääkehoito aiheuttavat kustannuksia, hän sanoo.
Takaisin