Lääkehaitat nakersivat elämänlaatua kipua enemmän

Lääkehoidon kokonaisarviointi (LHKA) tehtiin 68-vuotiaalle yksinasuvan miehelle. 

Haastattelin itse lääkityksen tarkistusta toivoneen miehen terveyskeskuksen vastaanottohuoneessa. Hän toi tapaamiseen itse laaditun, tulostetun lääkelistan. Muutenkin hän tuntui olevan kiinnostunut terveyteen liittyvistä asioista ja keskusteli asiallisesti ja avoimesti.

Mies sairasti tyypin 2 diabetesta, verenpainetautia ja munuaisten vajaatoimintaa. Lisäksi häntä vaivasivat eteisvärinä, sydämen vajaatoiminta, aorttaläpän vuoto, palleatyrä, paksusuolen umpipussitauti ja ihon surkastumasairaus (lichen).

Mies itse kertoi kärsivänsä myös kihdistä, selkä- ja jalkakivuista, voimakkaasta ummetuksesta ja huimauksesta, sekä
unettomuudesta ja lievästä masennuksesta, jonka vuoksi hän oli joutunut aikanaan työkyvyttömäksi. Myös suun kuivuus häiritsi. Mies oli merkittävästi ylipainoinen, BMI 32,9 kg/m2.

Hiljattain tehty leikkaus oli lopettanut virtsavaivat, mutta voimakas huimaus hidasti liikkeitä, ja mies oli kaatunutkin sen takia. Kipu heikensi mielialaa, ja mies makoili enimmäkseen kotona. Elämänlaatua kuvaava VAS-arvo oli 62 (0–100).

Ratkaisu

Useat miehen käyttämistä lääkkeistä soveltuvat iäkkäille tai munuaisten vajaatoimintaa sairastavalle huonosti.

Elämänlaadun kannalta merkittävimmät lääkityksen epäkohdat liittyivät antikolinergisten, eli muun muassa suun kuivuuden, ummetuksen ja kaatumisen riskiä lisäävien lääkkeiden suureen määrään. Tällaisia lääkkeitä oli yhteensä seitsemän. Näiden lisäksi käytössä oli neljä muuta ummetusta aiheuttavaa lääkettä.

Nesteenpoistolääke furosemidin jälkimmäisen annoksen myöhäinen ajankohta (klo 20) saattoi lisätä virtsanpidätystä helpottavan solifenasiinin tarvetta ja häiritä nukahtamista. Nesteenpoistolääkkeen annosta päätettiin pienentää ja jälkimmäistä annosta aikaistettiin iltapäivään. Kohtalaisen vahva antikolinergi solifenasiini lopetettiin kokonaan.

Ehdotin myös nukahtamislääke tematsepaamin lopetusta tai vaihtoa melatoniiniin tai mirtatsapiiniin, mutta asia jäi harkintaan.

Mahdollisia vaarallisia yhteisvaikutuksia löytyi joitakin: varfariini-tramadoli, verapamiili-bisoprololi ja verapamiili-tamsulosiini.

Huimausta ja kaatuilua aiheuttava eturauhaslääke tamsulosiini lopetettiin tarpeettomana. Kipulääke tramadoli jätettiin lääkelistalle vain tilapäiseen käyttöön. Suosittelin sen sijaan ensisijaisen kipulääke parasetamolin säännöllisempää käyttöä. Sydän- ja verenpainelääke bisoprololin annosta oli pienennetty jo arvioinnin aikana.

Mahahapon eritystä vähentävän pantopratsolin annos puolitettiin, ja D-vitamiinin annosta suurennettiin.
Kihtilääke allopurinoli lopetettiin. Haastattelussa selvisi, että mies oli ammatiltaan kokki ja osasi siksi välttää kihtiä aiheuttavia ruoka-aineita.

Seuranta

Noin kolmen kuukauden kuluttua kyselin miehen tilannetta uudelleen hoitajalta.

Vointi oli yleisesti ottaen parantunut ja miestä vaivanneet ongelmat lievittyneet, joskin olkapää- ja selkäkivut olivat pahentuneet viime aikoina. Elämänlaadun VAS-arvo olikin noussut ja oli nyt 80 (0–100), vaikka kivun VAS-arvo oli niin ikään noussut 80 (0–100).

Hoitajan kommenttien perusteella kivunhoitoa olisi ollut syytä pohtia vielä lisää, mikä tässä tapauksessa jäi potilaan, hoitajan ja lääkärin väliseksi asiaksi.

Hoitajan mukaan myös verensokeriarvot olivat laskeneet, mikä liittynee elintapoihin, sillä diabeteslääkkeisiin ei tehty muutoksia.

***

LÄÄKITYSKORTTI

***

Arvion teki proviisori Paula Timonen Pro dosis Oy:stä.