Kehitysvammaisen ilo ja vireys palasivat

Kehitysvammainen 51-vuotias mies palasi lääkehuuruisesta nyssykästä omaksi, iloiseksi ja aktiiviseksi itsekseen, kun hänen rauhoittava lääkitys lopetettiin ja epilepsialääkitystä kevennettiin.

Lähtötilanne

Potilas asuu ryhmäkodissa omassa huoneessaan, jossa on myös oma WC. Omaiset ja ryhmäkodin hoitohenkilökunta huolehtivat lääkehoidosta. Henkilökuntaa on ryhmäkodissa paikalla koko ajan.

Kehitysvammaisella miehellä on epilepsia ja putkinäkö. Munuaisten toimintaa kuvaavan GFR-arvon ( 74 ml/min) mukaan hänellä kärsii myös lievästä munuaisten vajaatoiminnasta.

Epilepsiakohtaukset olivat pääasiassa poissaolokohtauksia, toisinaan myös isompia kohtauksia. Edellisestä isosta kohtauksesta oli aikaa noin viisi vuotta.

Haastattelin asiakasta ryhmäkodissa hänen omassa huoneessaan, jossa paikalla olivat myös äiti ja tuttu lähihoitaja. Mies oli kaatuillut viime aikoina, ja olemus oli muuttunut jähmeämmäksi. Häntä myös vaivasi ummetus. Omaiset olivat miehestä huolissaan ja pohtivat, voisiko lääkitys olla ongelmien taustalla.

Ratkaisu

Lääkelistalta löytyi yksi merkittävä yhteisvaikutus. Epilepsian hoitoon tarkoitetun natriumvalproaatin samanaikainen käyttö toisen epilepsialääkkeen, lamotrigiinin, kanssa voi nostaa lamotrigiinin pitoisuutta seerumissa ja myös hidastaa sen poistumista, mikä voi lisätä lamotrigiinin myrkyllisyyttä.

Lamotrigiinin annostus oli yli suositellun enimmäisannoksen, joten ehdotin lamotrigiinipitoisuuden mittaamista ja annoksen pienentämistä tilannetta seuraten.

Risperidoni oli aloitettu aggressiivisuuden hoitoon jo useita vuosia sitten hyvin erilaisessa elämäntilanteessa. Tuolloin mies asui yksikössä, jossa ei ollut omaa rauhaa eikä yksityisiä WC-tiloja. Yhteisasuminen oli aiheuttanut kahnauksia asukkaiden kesken ja nyrkitkin saattoivat heilua.

Tunnelma uudessa kodissa on seesteinen, koska yksityisyyttä on enemmän ja yhteiset tilat ovat rauhalliset. Omaisen ja lähihoitajan mukaan mies ei ollut käyttäytynyt aggressiivisesti, joten Risperidonin annos vaikutti isolta. Sen käyttö nostaa pyörtymisen riskiä pystyyn noustessa, lisää väsymystä ja ummetusta, sekä voi aiheuttaa tahdosta riippumattomia liikehäiriöitä.

Ehdotinkin risperidoniannoksen pienentämistä hitaasti ja jälleen tilannetta seuraten. Pohdin myös magnesiumin isoa annosta lievän munuaisten vajaatoiminnan vuoksi.

Kahdesta eri valmisteesta saatava magnesium tuntui turhalta, joten suosittelin keskustelemaan lääkärin kanssa ovatko molemmat valmisteet tarpeellisia.

Ummetuksen hoidosta keskustelimme yhdessä. Liikunnan lisääminen voisi helpottaa ummetusta ja tarvittaessa voisi ottaa käyttöön lääkkeeksi laktuloosivalmisteen.

Seuranta

Asiakkaan hoitava lääkäri erikoissairaanhoidon neurologian poliklinikalla toteutti ehdottamani muutokset. Lamotrigiinin annosta pienennettiin ja risperidonilääkitys purettiin pois. Muutokset tehtiin yksi kerrallaan ja hitaasti.

Omaisilta muutaman kuukauden päästä saadun palautteen mukaan lääkitysmuutokset olivat toteutuneet hyvin ja asiakkaan käytös muuttui lyhyessä ajassa "lääkehuuruisesta nyssykästä" takaisin iloiseksi ja aktiiviseksi omaksi itsekseen. Tasapaino parani, kaatuilut vähenivät ja vatsakin alkoi toimia.

Lääkitysmuutokset paransivat asiakkaan elämänlaatua merkittävästi.

Lääkehoidon kokonaisarvion teki farmaseutti Maija Pirttijärvi. Arvioinnissa (LHA ja LHKA) ratkotaan lääkehoitoon liittyviä ongelmia ja varmistetaan, että asiakkaan lääkitys on tarkoituksenmukainen.