Isot pettymykset seuraavat toisiaan – läpimurto Alzheimer-taudin hoidossa vielä kaukana

Uusien Alzheimer-lääkkeiden tutkimus on kohdannut viime aikoina useita takaiskuja.

Alzheimerin tautiin etsitään kiivaasti parantavia tai tautia hidastavia lääkkeitä, mutta tutkitut lääkeaineet ovat tuottaneet pettymyksen toisensa perään.

Viime vuoden lopulla lääketehdas Eli Lilly kertoi lopettavansa tutkimukset solanetsumabilla, koska lääkeaine ei ollut laajoissa potilastutkimuksissa lumetta tehokkaampi.

Helmikuussa Merck ilmoitti keskeyttäneensä verubesestaatti-tutkimuksensa samasta syystä. Lääkettä tutkitaan kuitenkin vielä potilailla, joilla on vasta varhainen Alzheimerin tauti.

Olen menettänyt uskoni siihen, että meillä olisi viiden vuoden kuluttua jokin oikeasti toimiva lääke käytössämme."

Myös monet muut lupaaviksi luullut lääkeaineet ovat osoittautuneet tehottomiksi, kun niitä on testattu isoilla potilasjoukoilla, kertoo kliinisen tutkimuksen johtaja Merja Hallikainen Itä-Suomen yliopiston aivotutkimuskeskuksesta.

– En usko, että läpimurto Alzheimerin taudin hoidossa on kovinkaan lähellä. Niin paljon hyviksi luultuja valmisteita on kariutunut, hän myöntää.

Taudin perimmäistä syytä ei tiedetä

Alzheimerin taudin perimmäistä syytä ei tiedetä.

Keskeisenä tekijänä tautiprosessissa pidetään haitallisen beeta-amyloidin kertymistä aivokudokseen amyloidiplakeiksi.

Lisäksi tau-proteiini takkuuntuu aivoissa hermosolujen sisällä hermosäiekimpuiksi, jotka tuhoavat hermosolun.

Tutkijat kiistelevät näiden muutosten merkityksestä, mutta ilmeisesti Alzheimerin taudin syntyyn tarvitaan molemmat tekijät.

Uusilla lääkkeillä onkin pyritty vaikuttamaan amyloidiplakkien muodostumiseen tai hajottamiseen keskushermostossa.

Näin toimivat muun muassa mainitut tutkimuslääkkeet verubesestaatti ja solanetsumabi.

Toisaalta on pyritty estämään tau-proteiinin kasautumista haitallisiksi hermosäikeiksi.

Tähän mennessä kumpikaan lähestymistapa ei ole tuottanut positiivisia tuloksia, kun tutkitut lääkeaineet ovat edenneet laajempiin vaiheen II ja III tutkimuksiin.

– Olen menettänyt uskoni siihen, että meillä olisi viiden vuoden kuluttua jokin oikeasti toimiva lääke käytössämme, Hallikainen toteaa.

"Vaikka yksi lääkeaine epäonnistuisi, toinen saattaa osoittautua tehokkaaksi"

PET-keskuksen professori, neurologi Juha Rinne TYKS:stä on asiassa hieman toiveikkaampi.

Rinne toimi puheenjohtajana työryhmässä, joka sai juuri valmiiksi muistisairauksien päivitetyn Käypä hoito -suosituksen.

– On hyvä muistaa, että vaikka eri lääkeaineiden vaikutusmekanismi olisi periaatteessa saman tyyppinen, ne ovat kuitenkin eri molekyylejä. Vaikka yksi lääkeaine epäonnistuisi, toinen saattaa silti osoittautua tehokkaaksi, Rinne pohtii.

Myös sillä on merkitystä, millaisia potilaita tutkimuksiin osallistuu. Taudin kulkuun mahdollisesti vaikuttavat lääkeaineet ovat todennäköisesti sitä tehokkaampia, mitä aiemmin ne aloitetaan.

– Jos tutkimus on toteutettu esimerkiksi lievässä Alzheimerin taudissa, se ei sulje pois mahdollisuutta, että lääkeaine voisi olla tehokas varhaisemmassa sairauden vaiheessa, Rinne kuvailee.

Myös Merja Hallikainen arvioi, että lääkehoidot tulisi todennäköisesti aloittaa aiemmin, kuin mitä tähän mennessä on tehty. Tämä ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista.

– Kuinka kerromme henkilöille tautiriskistä, kun emme tiedä, kuinka moni heistä oikeasti sairastuu? Myöskään tutkimuslääkkeiden haittavaikutukset eivät ole harmittomia, Hallikainen huomauttaa.

Valtaosa muistisairaista sairastaa Alzheimerin tautia

Suomessa sairastuu vuosittain noin 14 500 henkilöä muistisairauksiin. Ainakin 70 prosenttia heistä sairastaa Alzheimerin tautia.

Sairaus yleistyy väestön ikääntyessä.

Omaa muistiaan voi säästää parhaiten terveellisillä elintavoilla. Tätä korostaa myös tuore Käypä hoito -suositus.

– Kun tauti on jo puhjennut, arjessa tulisi olla aktiivisuutta, virikkeitä ja kontakteja. Kaikkein pahinta on, jos yksinäinen ihminen jää neljän seinän sisälle. Silloin tauti etenee varmasti, Merja Hallikainen kiteyttää.

Nykyiset Alzheimer-lääkkeet lievittävät taudin oireita, vaikka ne eivät hidastakaan sen etenemistä.

Lääkehoitoa tulisi aina harkita, kun potilas saa muistisairausdiagnoosin.