Hoitoon sitouttamisessa tarvitaan apteekkeja

HUSin toimitusjohtaja Juha Tuominen arvostaa apteekkien lääkitysturvallisuustyötä ja haluaa hyödyntää niiden osaamista entistä enemmän myös hoitoon sitoutumisen parantamiseksi.

Puhdas lumi puuteroi kaupunkiluonnon hetkeksi koskemattoman näköiseksi. Juha Tuominen vetää untuvahousut puvun päälle, laittaa vaelluskengät jalkaan ja solahtaa toimitusjohtajan roolista ulkoilmaihmisen nahkoihin niin sulavasti kuin metsänomistajalta sopiikin odottaa.

Täällä ei saha soi, mutta maataloudessa talvi on ollut perinteisesti metsätöiden aikaa. Routa kantaa työkoneet, ja puu voi liikkua jäätäkin pitkin.

Tuomisella on omaa metsää 65 hehtaaria. Metsänhoito vaatii kärsivällisyyttä, sillä talousmetsän elinkaari on 70 vuotta. Niukkaravinteisessa maassa puu voi tarvita kasvuun satakin vuotta.

– Jotta metsä olisi hyvinvoiva ja tuottava vielä sadan vuoden päästäkin, sitä pitää hoitaa koko ajan. Joskus tehdään isoja hoitotoimenpiteitä, joskus pienempiä. Silmällä sitä täytyy pitää koko ajan. Jotain tekemistä on aina, sanoo Tuominen, eikä tarkoita vain harrastustaan.

Seurasaaren sillalta avautuvaan maisemaan on kohonnut nostokurkia. Meilahteen rakennetaan parhaillaan uutta Siltasairaalaa, joka korvaa Töölön sairaalan ja osan syöpäklinikasta. Vanhaa korjataan ja uutta rakennetaan myös Espoon Jorvissa, Hyvinkäällä ja Lohjalla.

Pelkästään näihin hankkeisiin kuluu reilun kymmenen vuoden aikana yli miljardi euroa. Sairaanhoitopiiri hoitaa vuosittain 600 000 potilasta, ja tänä vuonna budjetti on liki 2,4 miljardia. Omaa väestöä on noin 1,7 miljoonaa.

– Meidän täytyy olla kantokykyinen myös tulevaisuudessa. Se vaatii, että tätä metsää hoidetaan vastuullisesti. Olisi lyhytnäköistä ajatella vain tätä päivää.

Suomen suurin metsä

Erityisvastuualueidensa kautta HUSin vaikutuspiiri ulottuu Kymenlaaksoon, Etelä-Karjalaan ja Päijät-Hämeeseen – myös Tuomisen oman metsän yli.

Suomalainen metsänhoito on ehkä maailman parasta, mutta erikoissairaanhoito korkeintaan keskinkertaista. Saatavuus on huono, jonoja on liikaa, hän perustelee.

Yhteistyötä terveydenhuollon kanssa pitää kehittää. Väestö ikääntyy, ja niin sanottuun kestävyysvajeeseenkin täytyy varautua. Hoidettavien määrä kasvaa siis nopeammin kuin verokertymä.

– Meidän pitää olla kärjessä myös lääketieteen kehityksessä. Hoidamme hyvää pohjaa, mutta on myös panostettava oikea-aikaisesti ja uskallettava tehdä muutoksia. Lyhytnäköinen voitontavoittelu ei johda hyvään.

Katse tulevaisuuteen. Erikoissairaanhoidossa on paljon parannettavaa, eikä rahaa ole koskaa liikaa.  

Vaikka Tuomisen olemuksessa on poikamaista nuorekkuutta, ikääkin on jo. Kokemus auttaa.

– Hetken observaatio eri riitä, vaan pitää tietää miten metsä on kasvanut aiemmin. Mitä on tehty ja yritetty.

Tätä perspektiiviä Tuomiselta löytyykin. Hän aloitti HUSissa lääkintävahtimestarina ja perushoitajana ja eteni valmistuttuaan sairaalan ylilääkäriksi asti, kunnes 2010 lähti vastaavaan pestiin Terveystaloon.

Siellä hän oli ostamassa lääkäriasemia ja viilaamassa niitä valtakunnallisen ketjun standardeihin.

Hoivayritysten virheet hämmentävät

Hoivayritysten ongelmat surettavatkin Tuomista. Erityisen hämmästynyt hän on siitä, että puutteita on ollut juuri isoilla yrityksillä. Suurten organisaatioiden pitäisi pystyä mittaamaan ja kääntämään seurantatieto laaduksi.

– Kun yksiköistä kerätään tietoa, huomataan että tämä on vakiovirhe. Siitä voidaan rakentaa juurisyyanalyysi ja tehdä prosessikorjauksia. Kasvottomaksi sanotun ison toimijan vahvuus löytyy yhdenmukaisuudesta. Coca-Cola maistuu kaikkialla maailmassa samalta, Tuominen innostuu.

Lääkejakelun hiominen ja laatuprosessien rakentaminen varmistaisi, että ainakin lääkitys tulee annettua oikein.

Mutta vikaa on tilaajassakin, jos palvelun ehtoja ei osata määritellä tai niiden täyttymistä ei valvota.

– Viranomaiskäsittely on vain jäävuoren huippu. Kun noin paljon ongelmia valuu valvovalle viranomaiselle, jotain on pahasti pielessä.

Tuominen laskee, että hoivapalvelut ovat jo ”markkinaehtoistuneet” eli ne tullaan joka tapauksessa tuottamaan pääasiassa yksityisesti.

Nuoren toimialan sietämättömät laatuvirheet pitäisi kuitenkin kitkeä pois. Hetken pohdiskelun jälkeen Tuominen päätyy siihen, että koko terveydenhuollon markkina on nuori.

– Kun nuori systeemi hakee uutta mallia, syntyy ylilyöntejä.

Apteekit turvaamaan lääkitystä

Hoivapalveluiden vakavimmat vaaratilanteet aiheutuvat usein lääkitysvirheistä. Apteekit ovat tehneet paljon työtä annosjakelun yleistymiseksi ja lääkitysturvallisuuden parantamiseksi.

– Apteekeilla on lääkejakelussa merkittävä rooli. Lääkejakelun hiominen ja siihen liittyvien laatuprosessien rakentaminen tukee hoivakotien turvallisuutta. Ainakin se varmistaisi, että lääkitys tulee oikein annettua. Tätähän
pitäisi hyödyntää kaikkialla.

Tuomisen mielestä prosessin jokainen vaihe pitäisi voida jäljittää, mieluiten digitaalisesti. Tämä auttaisi myös lääkityksen toteutumisen seurannassa.

– Apteekit tekevät tärkeää työtä. Siellä on korkeasti koulutettu henkilökunta. Osastofarmasia on tuonut laatua myös sairaanhoitopiirien toimintaan. Tervehdin ilolla esimerkiksi sitä, että apteekit ovat alkaneet muistuttaa potilaita
lääkepakettien loppumisesta.

Tuominen toivoo, että verkkoapteekki kehittyy ruokalähettien kaltaiseksi, ja lääkkeet toimitetaan lääkekaappiin tai jääkaappiin asti.

TAYS ja KYS ovat ottaneet sairaalaan yksityisapteekin, jotta kotiutuvat potilaat saavat lääkkeet mukaansa. Samaa on miettinyt myös HUS, mutta sillä on monta sairaalaa.

– Kyse on siitä, pitäisikö sairaala-alueilla olla laajemminkin palveluita, kuten kauppa tai ravintoloita. Tilaa on niukasti, ja etusijalle näissä pohdinnoissa menee hoito.

Tuomisesta on tärkeää, että apteekit pyrkivät yhä vahvemmin lisäämään hoitoon sitoutumista ja tukemaan hoitoketjua.

– Hoitomyöntyvyys ei ole sitä, mitä pitäisi. Lääkkeet jäävät ottamatta tai niitä otetaan satunnaisesti ja kuurit keskeytyvät.

Säästöjä on pakko hakea

HUS ulkoisti jo vuosikymmen sitten neljäsosan dialyyseistään ilman tunnekuohuja. Tuominen onkin ylpeä piirinsä tilaajaosaamisesta. Asiantuntijat määrittelevät sisällön, tekevät sopimukset ja vaativat laaturaportointia.

Ydintoiminnat pidetään omissa käsissä, kaikki helppo ja rutinoitu voidaan ostaa.

– Erityisosaamisen ulkoistaminen olisi hölmöä ja edesvastuutonta. Jos sairaanhoitopiirin pitää investoida uusiin tiloihin, laitteisiin ja työntekijöihin, palvelu kannattaa mieluummin ostaa, vaikka se maksaisi vähän enemmän kuin oma tuotanto.

Marginaalikustannus koskee myös palvelujen myymistä. Vapaan kapasiteetin voi myydä edullisesti, mutta isomman kokonaisuuden tuottaminen saattaa käydä kannattamattomaksi.

– Sairaanhoitopiirit saavat esimerkiksi kuvantamista melko kohtuulliseen hintaan, kun yksityiset myyvät ylikapasiteettiaan.

Viitehintalogiikka taklaa monta ongelmaa. Yhteiskunnalla pitää olla mahdollisuus hakea korkeinta korvattua hintatasoa.

Tuominen ymmärtää myös kuntia, jotka ovat luopuneet omasta palvelutuotannosta kokonaan.

– Kunnat, jotka ovat vuosia sitten tehneet ulkoistamispäätöksensä, ovat pysyneet elinkelpoisina. Ne ovat maksaneet sotestaan monta kymmentä prosenttia vähemmän kuin itse tuottaen.

Kun lääkevaihto ja rinnakkaislääkkeet tulivat vuosituhannen alussa, Tuominen oli yksi harvoista terveydenhuollon ammattilaisista, jotka kannattivat muutosta. Niinpä hänestä olisi hölmöä jättää nyt biologisten lääkkeiden rinnakkaisversiot, biosimilaarit hyödyntämättä.

Similaarien apteekkivaihto epäilyttää, mutta viitehinta voisi toimia.

– Viitehintalogiikka taklaa monta ongelmaa. Yhteiskunnalla pitää olla mahdollisuus hakea samanveroisiin lääkkeisiin korkeinta korvattua hintatasoa.

Sadan päivän kilpajuoksu

Kymmenen vuotta sitten Tuominen pakeni HUSista ajanhallinnan riistäytymisen ja pienten lastensa vuoksi. Nyt aikuiset lapset kannustavat WhatsAppissa, ja johtaja saa toteuttaa missiotaan vapaasti.

Tuominen haluaa tavata ihmisiä ja imeä organisaatiosta kaiken tärkeän tiedon. Ensimmäiset sata päivää, noin kolme kuukautta, on uuden johtajan tilaisuus, joka täytyy hyödyntää.

– Sen aion juosta yötä päivää ja tarvittaessa viikonloput. Jotkut asiat vain pitää saada käyntiin heti, tuorein silmin ja tuorein voimin.

Vain lauantait on pyhitetty palautumiselle. Kun pyrähdys on ohi, Tuominen palaa normaaliin
päiväohjelmaan.

– Ei toimitusjohtaja tee kahdeksan tunnin työpäivää koskaan. Eikä työtä ole edes syytä mitata tunneissa.

Tavoitteita hallitukselta on tullut neljä korillista. Hallintoa ja johtamisjärjestelmää pitää selkeyttää, yhdenvertaisuutta edistää ja sairaanhoidon rakenteita tehostaa.

Myös tietohallinnon ohjaukseen ja integraatioon pitää saada ryhtiä. Yliopistoyhteistyötä voi hioa entistä paremmaksi, jotta se nostaa piirin yhteiskunnallista asemaa, luo osaamista ja palvelee koko maata.

Diagnostiikkaa vahvistetaan, ja HUS labista ja HUS kuvantamisesta muodostetaan diagnostiikkayksikkö. Sekin palvelee erva-alueita ja muita piirejä.

Hiilinielu ja energiasyöppö

Tehostamisesta ja hiomisesta huolimatta terveydenhuolto vaatii yhteiskunnalta rahaa myös tulevaisuudessa. Eikä kestävää veropohjaa synny ilman vientituloja.

Metsänomistaja tietää hyvin, että kolmasosa kansantuotteesta tulee metsästä. Toisaalta metsät ovat korvaamaton hiilinielu. Kuinka paljon voidaan hakata?

Tuominen on laskeskellut, että oma metsä kompensoi perheen hiilijalanjäljen, mutta tähän kysymykseen häneltä ei löydy vastausta.

– Tärkeintä on se, että keskustellaan. Totuus ei synny hetkessä. Tarvitaan näkemyksiä, näkemyksiä ja näkemyksiä.

Oma 65 hehtaarin metsä kattaa perheen hiilijalanjäljen, mutta sairaanhoitopiiriä voisi piiskata parempaankin.

Niitä etsii myös HUS. Rakentaminen, energiankäyttö kuljetukset ja ruokailu syövät resursseja. Hygieniasyistä sairaala on suuri kertakäyttötuotteiden kuluttaja.

Ympäristöohjelma luotiin kolme vuotta sitten. Kaikissa tulosyksiköissä on ympäristövastaavat, hankintaan on tehty ympäristöohjeistus ja konsernissa on oma kolmen hengen tiimikin, joka miettii näitä asioita.

Jätehuoltoa ja jätteiden käsittelyä on järkeistetty. Iso organisaatio voi lähestyä ongelmaa järjestelmällisesti ja pienentää sitä numero numerolta, mistä Tuominen erityisesti tykkää.

Silti hän hetken pohdittuaan löytää tästäkin parannettavaa. Onko kriisitietoisuutta sittenkään tarpeeksi, pitäisikö kulttuuria ja asennemaailmaa vielä terävöittää?

– Luulen, että me joudumme aika monen muun toimijan tavoin antamaan itsellemme vielä lisäpiiskausta. Meidän pitää ottaa ympäristö vielä väkevämmin osaksi toimintatapaamme. Kulutamme paljon resursseja. Yleensä kun jotakin on paljon, sitä on mahdollista hieroa pienemmäksi ja hakea parannuksia.

***

Juha mietti jo opiskeluaikana tarkkaan, mistä minkäkin saisi hankittua edullisimmin ja miten säästyneen rahan saisi fiksuimmin kasvamaan korkoa. Uran jo lähdettyä vahvaan nousuun, Juha asioi ahkerasti Lidlissä (epäilen että vieläkin). Sama linja päti kuljetuskalustoon. Muiden siirryttyä aikapäiviä saksalaisiin premiumbrändeihin, Juha jatkoi ajamista nuhjuisella Nissanilla, joka herätti säälinsekaisia katseita ja huolta kollegan ahdingosta. Vasta varttuneemmalla iällä hän on oppinut nauttimaan taloudellisen väljyyden iloista sekä hieman laadukkaammista kulkuneuvoista.

Jan Schugk,
Varman ylilääkäri

Tutustuin Juhaan 15-vuotiaana partiossa. Hän oli reilu, ystävällinen ja kiharatukkainen – hänellä taisi olla elämänsä ainoa permanentti. Monenlaista hauskaa tuli tehtyä. Kerran pidimme runoillan Juhan kotona. Yhdellä kostealla retkellä (ei pikkupartiolaisia mukana!) huonovointinen Juha antoi raittiuslupauksen, mutta ilmoitti myöhemmin, ettei se ollut sitova. Teekkariopintojen jättäminen Polilla ja pyrkiminen Lääkikseen oli Juhalle kova paikka, mutta kumpikin ala ja ajattelutapa sopii hänelle. Sittemmin hän on löytänyt paikan ja tavan yhdistää näkökulmat.

Riika Kuuskoski,
Ilta-Sanomien viikonvaihdetoimituksen esimies

Juha on huippuälykäs. analyyttinen ja visionäärinen. Esimiehenä hän on reilu ja tukeva, yksi parhaista. Juha vie keskustelua hyvin rauhallisesti ja asiantuntevasti, mutta takaa löytyy raudanluja pohja. Hänellä on myös hyvin määrätietoinen puoli. Juha näkee kokonaisuuksia ja osaa antaa selkeitä vastauksia. Vaikeita asioita analysoidaan ja pohdiskellaan, mutta häneltä tulee aina päätös.

Lasse Parvinen,
johtaja, Terveystalo

Aiheesta myös:
Valinnanvapaus tänään: hoito yksityisellä, lasku julkiselle