Arkkiatri Pelkonen: "Teknologia käy kalliiksi, jos se tuota terveyttä"

Sairauksien hoito ja terveydenhoitojärjestelmämme ovat suurten muutosten keskellä. Mitä näistä muutoksista voi mielestänne parhaimmillaan tai huonoimmillaan seurata?

"Tieteellinen tutkimus ja nopeasti kehittyvä teknologia lisäävät ymmärrystä sairauksien syistä ja parantavat keinoja hoitaa niitä.

Geenitiedon avulla ilmiasultaan samannäköiset taudit voidaan yksilöidä ja hoitaa sen mukaan. Tätä kutsutaan yksilölliseksi lääkintätaidoksi. Farmakogenetiikka on olennainen osa sitä.

Digitaaliset tietokannat, päätöksentekolaitteet ja sähköinen viestintä lisäävät potilasturvallisuutta.

Suuria odotuksia liittyy itsehoitoa tukeviin digitaalisiin terveyden seurantalaitteisiin.

Itse suhtaudun kriittisesti elämään monitorien ja anturien vankina.

Viranomaisvalvontaa heikennetään, vaikka juuri nyt valvonnan tarve on erityisen suuri."

Teknologian mahdollisuudet uusien tutkimus- ja hoitomenetelmien kehittämiseksi ja tautien ennaltaehkäisemiseksi ovat lähes rajattomat.

Uusien elinten rakentaminen vaurioituneiden tilalle kantasolujen avulla kehittyy nopeasti.

Uudet rokotteet ja rokotuskohteiden laajentuminen perinteisten tarttuvien tautien ulkopuolelle ovat tärkeitä keinoja tautien ennaltaehkäisemisessä.

Sairastumisvaaran ennustaminen geenitiedon perusteella on tulevaisuutta. Se ei ole ongelmatonta, sillä kaikki eivät halua tietää omaa kohtaloaan etukäteen.

Tällä hetkellä vain harva tauti on kokonaan parannettavissa, huomenna varmaan useampi.

Parantamisessa tärkeintä on parantajan ja parannettavan kohtaaminen, myötätunto ja auttamisen halu. Kuolemattomaksi ihminen ei kuitenkaan muutu.

Itse suhtaudun kriittisesti elämään monitorien ja anturien vankina."

Teknologia käy kalliiksi, ellei se tuota terveyttä.

Jokainen uusi menetelmä, lääke tai laite on arvioitava ennen käyttöönottoa. Terveystaloustieteen opit ja kustannustehokkuuden vaatimus ovat parasta lääkettä kalliin teknologian väärinkäyttöön.

Jos kallista teknologiaa kehitetään vain maapallon varakkaan väestön osan yksilöllisiin tarpeisiin, syntyy eettinen ongelma. Silloin kehittyvän maailman osan suuret terveysongelmat jäävät hoitamatta."

Mikä on mielestänne suomalaisten terveydenhoitoa eniten haastava muutos?

"Suomalainen terveydenhuollon palvelujärjestelmä on yhä maailman parhaita.

Sen ongelmina ovat kustannusten kasvu ja palvelujen saatavuuden alueelliset ja sosioekonomiset erot: perusterveydenhuollon palvelut eivät ole kaikkialla riittävät.

Suurisuuntainen SOTE-suunnitelma herättää toivoa paremmasta, mutta myös monta kysymystä: Miten voidaan hallita valinnan vapauden vaikutus markkinavoimien kentässä, jossa on monta keskenään kilpailevaa tuottajayhtiötä?

Miten sirpaleisessa kentässä kilpailun keskellä integroidaan sosiaali- ja terveystoimet, perus- ja erikoissairaanhoito?

Miten edistetään perusterveydenhuollon toimintaa, miten varmistetaan opetuksen ja tieteellisen tutkimuksen asema?

Missä ovat ne miljardit, joiden tulee tukkia kestävyysvajeen aukot?

Huolta tulee kantaa siitäkin, että viranomaisvalvontaa heikennetään, vaikka juuri nyt suuren muutoksen keskellä, valvonnan tarve on erityisen suuri."

Millaisena näette lääkehoitojen roolin terveydenhuollossa nyt ja tulevaisuudessa?

Lääkehoito tulee aina olemaan olennainen osa sairaanhoitoa. Mitä vanhemmaksi kansalaiset elävät, sitä enemmän he ehtivät sairastaa ja sitä enemmän he tarvitsevat lääkinnällistä hoitoa."

Mistä lähtökohdista keskustelua sairauksien hoidon ja lääkehoitojen priorisoinnista pitäisi mielestänne käydä?

"Kallein lääke on vaikuttamaton lääke.

Uuden lääkkeen kustannusvaikuttavuuden arvioiminen ja rationaalinen käyttö arkisessa työssä ovat välttämättömiä keinoja lääkemenojen hillitsemisessä. Tämän toteuttamiseksi tarvitaan puolueeton teknologian arviointijärjestelmä ja elinikäisen oppimisen kulttuuri.

Kuolemattomaksi ihminen ei kuitenkaan muutu."

Oikeudenmukainen priorisointi koskee kaikkia, ja se tehdään asiantuntijoiden ymmärryksen pohjalta poliittisella tasolla.

Suomalaisessa priorisointimallissa ikä, sukupuoli, sosioekonominen asema eikä mikään muu ominaisuus ole priorisointikriteeri.

Ensisijalle asetetaan sellaiset näyttöön perustuvat hoitotavat, jotka tuottavat terveyttä.

Kun taloudelliset voimavarat ovat rajalliset, on pohdittava esimerkiksi, miten paljon yhden terveellisen lisävuoden saavuttamiseen tarvittava lääkehoito saa maksaa, tai miten paljon kalliiksi arvioidun syöpähoidon tulisi pidentää elinaikaa.

Yhtä tärkeää on päättää, miten paljon kannattaa maksaa siitä pienestä rajahyödystä, jonka uusi lääke tuottaa vanhaan verrattuna.

Priorisointipäätökset kohdistuvat elektiivisiin tilanteisiin eivätkä toimi odottamattomissa kliinisissä tiloissa.

Sairauden molekyyligeneettisen rakenteen perusteella valittavat yksilölliset täsmälääkkeet ovat suuri mahdollisuus, mutta ne herättävät monta kysymystä."

Viime aikoina lääkkeiden samahintaisuus-periaate on haastettu, ja julkisuudessa on ehdotettu, että apteekkien pitäisi kilpailla itsehoito- ja reseptilääkkeiden hinnoilla. Mitä mieltä te olette?

"Olennaista on, että apteekin asiakas saa tiedon toisiaan vastaavien lääkevalmisteiden hintaeroista ja voi aidosta valita niistä halvimman."

Minkälaisia kokemuksia teillä on toimimisesta apteekin kanssa? Mistä lähtökohdista avohuollon lääkehuoltoa pitäisi mielestänne kehittää?

"Itselläni on pekkiä myönteisiä kokemuksia apteekkien toiminnasta. Henkilökunta on ystävällistä ja ammattinsa osaavaa.

Kun tiede ja teknologia etenevät kovaa vauhtia ja uutta tietoa karttuu, apteekkiväen elinikäinen oppiminen käy yhä tärkeämmäksi.

Tämä on apteekkilaitoksen yhteiskunnallisen vastuun koetinkivi ja kohtalon kysymys."

Pieniä huolia on eläkeläisellä nyt, kun paperiset reseptit lopetetaan.

Huolta on kannettava myös siitä, että apteekit alkavat muistuttaa sekatavarakauppoja.

Apteekin hyllyillä on lääkkeiden rinnalla uskomukseen perustuvia valmisteita ja ties mitä kuntoa kohottavia ja terveyttä edistäviä luonnonmukaisia eliksiirejä.

Olennaista on, että kaikki kansalaiset saavat tasalaatuisia apteekkipalveluja asuinpaikasta ja sosioekonomisesta asemasta riippumatta.

Tämä on apteekkilaitoksen yhteiskunnallisen vastuun koetinkivi ja kohtalon kysymys – juuri nyt kun palvelujärjestelmää rukataan uuteen asentoon."