Apteekkari
lauantai 23.11.2024

Apteekkilaiset Dan ja Henri kouluttautuvat lentokapteeneiksi


EEVA ANUNDI 28.05.2018 10:19

Dan Rosenqvist (vas.) ja Henri Pakkanen vaihtavat apteekin valkoiset työtakit opintojen jälkeen lentokapteenin tummiin pukuihin. Toinen toteuttaa lapsuuden haavettaan, toisen tavoitteena on vakituinen työpaikka.


Hyytävän kylmä pohjoistuuli nipistää poskia, kun proviisori Henri Pakkanen ja farmaseutti Dan Rosenqvist poseeraavat kaksipaikkaisen taitolentokoneen edessä Helsingin Malmin lentokentällä.

Jo ensi vuonna heidän työuransa nousee uusiin korkeuksiin – kirjaimellisesti, sillä miehet opiskelevat matkustajalentokoneen lentäjiksi Finnairin täsmäkoulutuksessa.

– Lentäjän työ on aina ollut minulle haaveammatti. Hain lentäjäkoulutukseen jo lukion jälkeen, mutta paperit eivät riittäneet. Tein siinä välissä farmaseutin tutkinnon, koska siitä oli hyötyä hakuvaiheessa, kertoo 24-vuotias Rosenqvist.

Hänen uravalintaansa on vaikuttanut apteekkariäidin aiempi työ lääketeollisuudessa. Lapsena hän reissasi niin paljon äidin mukana, että lentokentät tuntuivat melkein kodilta.

Toiveissa vakituinen työpaikka

Henri Pakkanen, 30, laittoi hakupaperit hetken mielijohteesta, turhauduttuaan proviisorien huonoon työtilanteeseen.

Hän oli työskennellyt pääkaupunkiseudun apteekeissa vuokrafirmojen kautta viitisen vuotta.

– Täysi alan vaihto on tietysti iso muutos, mutta proviisoreilla on pääkaupunkiseudulla huono työtilanne.

Apteekkiproviisorin paikkaa varten olisi pitänyt lähteä kauas Kehä III:n ulkopuolelle. Perheen, kavereiden ja harrastusten jättäminen Helsinkiin oli liian suuri kynnys.

Pakkasta olisi kiinnostanut ura myös lääketeollisuuden tutkimus- ja tuotekehityksessä tai myynnin ja markkinoinnin puolella, mutta työmahdollisuudet olivat vähissä sielläkin. Proviisorien kanssa samoista paikoista taistelevat insinöörit ja kauppakorkeakoulun käyneet.

Tulevassa lentäjän ammatissa tärkein tavoite onkin vakituinen työpaikka.

– Vuokratyössä ei voi tietää, onko seuraavaksi kuukaudeksi töitä. Siinä elää pienessä stressissä koko ajan, eikä voi suunnitella elämää kovin pitkälle. Finnairilta on luvassa vakituinen työ, vaikka onhan tämäkin suhdanneherkkä ala, Pakkanen pohtii.


"On pakko keskittyä täydellisesti siihen, mitä on tekemässä"

Lentäjäkoulutukseen hyväksytyt pääsivät läpi melkoisesta neulansilmästä. Paperikarsintojen jälkeen he etenivät soveltuvuuskokeisiin, sieltä edelleen haastatteluihin ja lopulta ilmailulääkärin tarkastukseen.

Koulutukseen hakeneista noin 4 200:sta hyväksyttiin vain 3,5 prosenttia.

Yllättävää kyllä, lentokokemus ei ollut koulutukseen pääsyssä välttämätöntä – Henri Pakkanen oli ollut lentokoneessa aiemmin vain matkustajan roolissa.

Dan Rosenqvist oli lentänyt noin 20 lentotuntia pienkoneella Malmin lentokentällä.

Rosenqvistiä kiehtoo lentämisessä ennen kaikkea vastuu siitä, että kaikki on omissa käsissä.

– Lentäessä on pakko keskittyä täydellisesti siihen, mitä on tekemässä, hän kuvailee.

Lääkealalla ja lentämisessä on yhtäläisyyksiä

Pakkanen ja Rosenqvist keksivät lääkealalta ja lentämisestä jonkin verran yhtäläisyyksiä. Kummassakin tarvitaan erityistä tarkkuutta ja paineensietokykyä, kumpaankin liittyy paljon lakeja ja säädöksiä.

– Tietyllä tavalla apteekeissakin ollaan vastuussa toisten ihmisten turvallisuudesta, he pohtivat.

He eivät aio lopettaa apteekkityötä kokonaan, vaikka pääsevät jo ensi vuoden lopulla kiinni uuteen ammattiin. Kun lentää viisi päivää putkeen, voi olla viisi päivää vapaata. Silloin on mahdollista pitää farmasian osaamista yllä tekemällä lyhyitä työkeikkoja apteekissa.

Finnairin liikennelentäjät jäävät eläkkeelle 55–63-vuotiaina. Terveyssyyt voivat pakottaa lopettamaan työt ennenaikaisesti.

Lupakirjan menettää, jos ei läpäise vuosittaista terveystarkastusta. Pakkasta ja Rosenqvistiä tämä ei huoleta; ainahan voi palata apteekkiin.

Takaisin