Apteekkien osaamista tarvitaan myös sosiaalihuollossa

Hoivakodin sulkeminen ryöpsäytti esiin vanhuspalveluiden lääkekaaoksen. Valviran Markus Henriksson haluaa laajentaa apteekkien lääkitysturvallisuustyön sosiaalihuoltoon.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto sijaitsee ylijohtajansa lapsuusmaisemissa. Pikku Huopalahdessa, Paskiksen ympäristössä Markus Henriksson leikki ja seilasi rojuista rakentamallaan lautalla, kun sulamisvedet nousivat Haaganpuroa ympäröiville pelloille.

Talvella vedettiin mopolla pulkkaa jäällä ja ajettiin itse rakennetuista hyppyreistä. Rantaa kiertävien värikkäiden kerrostalojen paikalla oli 1960-luvulla alue, jota kutsuttiin köyhien Stockaksi. Vanhan kaatopaikan tilalle tulleet romuttamot ja romukaupat olivat pojille kiehtovia paikkoja.

– Tuolta vastarannan pusikosta löydettiin ruumis. Oli jännä tilanne kertoa siitä poliisille. Muistan vieläkin, miten tunsin itseni tärkeäksi enkä osannut olla järkyttynyt, Henriksson hymyilee.

Tänä vuonna hän oli itse viranomaisena tekemässä jotain varsin merkittävää. Henrikssonin johtama Valvira keskeytti tammikuussa yksityisen hoivakodin toiminnan Kristiinankaupungissa. Siitä ryöpsähtikin varsinainen tulva.

Vanhustenhoidosta tuli kevään puheenaihe. Ongelmia paljastunut kaikkialta Suomesta, eikä loppua näy.

–Tiesin, että tämä tulee aiheuttamaan keskustelua, mutta en voinut arvata, että se kasvaa näin suureksi, Henriksson myöntää.

Ongelmia myös hallinnossa ja sopimuksissa

Monelle oli yllätys, miten huonosti asiat vanhainkodeissa ovat. Aluehallintovirastot ja Valvira ovat kuitenkin yrittäneet ratkoa ongelmia jo pitkään. Tarkastuksia on tehty, huomautuksia annettu ja toimintaa kehotettu korjaamaan.

Monissa hoivakodeissa hallinnollinen ohjaus onkin parantanut tilannetta. Hyviä yksiköitä on paljon, mutta liian monessa varsinkin lääkitysturvallisuus on retuperällä, kuten Henriksson ilmaisee.

– Henkilökunnassa saattaa olla työntekijä, jolla ei ole hölkäsen pöläystä tietoa, mikä on tämä lääke, jonka hän antaa vanhukselle. Tai yksikössä ei ole ajantasaisia lääkelistoja, vaan ne ovat aivan sekaisin. Kuolleen vanhuksen lääkkeitä on otettu yhteiskäyttöön ja annosteluohje repäisty pois niin, ettei kukaan tiedä, mitä purkissa on. Aivan karseaa, hän puuskahtaa.

Tiedonkulku on puutteellista, eikä esimerkiksi tiedetä, keiden pitäisi olla työvuorossa. Kunta on saattanut myös tehdä kolmannen osapuolen kanssa sopimuksen, joka nakertaa potilasturvallisuutta. Se on esimerkiksi tilannut hoivayksikköön liian kevyen lääkäripalvelun.

– On saatettu tehdä sopimus, jonka mukaan palvelu tuotetaan kokonaan tai pääasiassa etänä. Eihän tätä voida etukäteen sopia, vaan riippuu potilaan tarpeesta ja tilanteesta, milloin riittää etäpalvelu ja milloin lääkärin täytyy käydä paikalla. Ei lääkärinkään voi sopia toiminnasta, joka vaarantaa potilasturvallisuutta.

Muistisairaudet yllättivät alan

Vanhukset ovat tänä päivänä keskimäärin terveempiä ja parempikuntoisia kuin ennen, mutta heitä on aiempaa enemmän. Palvelua tarvitsevat ovat aiempaa huonommassa kunnossa.

Palveluketju on ylikuormittunut kaikilla tasoilla. Erikoissairaanhoidon potilaita siirretään entistä nopeammin terveyskeskuksen vuodeosastolle. Vastaavasti terveyskeskukseen kuuluvia potilaita on ympärivuorokautisessa palveluasumisessa, ja hoivakotipaikkaa tarvitsevat vanhukset sinnittelevät kotihoidossa.

Tästä seuraa se, että akuuttilanteet ruuhkauttavat päivystyksiä.

– Hoivayksiköistä on tullut monin paikoin saattohoitoyksikköjä. Saattohoito vaatii ihan omaa osaamistaan. Kun kunta on tilannut ja palvelutuottaja tarjonnut, niin kukaan ei ole ajatellut, että tähän päädyttäisiin.

Palvelua tarvitsevien ”huonokuntoistuminen” on ollut nopeaa, sen voi havaita jopa viiden viime vuoden ajalta. Hoidettavat tarvitsevat aiempaa intensiivisempää huolenpitoa, mutta tilaajat sekä tuottajat ovat aliarvioineet palvelutason.

Farmaseutti tai proviisori ei koskaan soita lääkärille turhaan. On kuunneltava tarkkaan, mitä hän haluaa kysyä.

Perusasetelmakin johtaa helposti alimitoitukseen. Talousvaikeuksista kärsivä kunta haluaa säästää rahaa, ja palveluntarjoaja voittaa kilpailun, mikä onnistuu helpoiten resursseja karsimalla.

– Jos ei ymmärrä miten huonokuntoisia hoidettavat ovat, ei varaa riittävästi osaavaa henkilöstöä. Nyt ei ole kyse vain desimaalien hienosäädöstä, vaan siitä, minkälaista henkilökuntaa on työvuoroissa. Miten varmistetaan lääkitysturvallisuus, kun ihmisillä on yhä vaativampia lääkehoitoja, sanoo Henriksson.

Kun ihmiset elävät entistä pidempään, yhä useampi tulee kärsimään muistisairaudesta. Juuri se vaatii hoidolta entistä enemmän. Muistisairas ei pysty itse huolehtimaan lääkkeistään.

– Ihmisillä saattaa olla perustellusti monta lääkitystä, esimerkiksi veren hyytymistä ehkäisevä lääkitys, vaativia kipulääkehoitoja, diabeteslääkitys, muistisairauslääkitys. Lisäksi heillä saattaa olla perustelematonta, epärationaalista polyfarmasiaa. Kaikissa työvuoroissa ei ole ollut osaavia lähihoitajia, joilla olisi ollut lupa antaa näitä lääkkeitä.

Apteekki, lääkitysturvan lukko

Lääkelogistiikassa on ollut turvallisuutta vaarantavia ongelmia varsinkin tehostetun palveluasumisen eli ympärivuorokautisen hoivan yksiköissä. Tähän piti tulla selkeyttä tänä keväänä, mutta hoivayksiköiden lääkekaappeja koskeva lääkelain muutos kaatui edellisen hallituksen mukana.

Annosjakelu vähentää lääkitysvirheitä, ja apteekit ovat kehittäneet vanhuspalveluiden lääkitystuvallisuutta myös uusilla palveluilla.

– Apteekit ovat lääkitysturvallisuuden varmistamisen viimeisiä lukkoja. Yksi tärkeä komponentti potilasturvallisuuden systeemisessä varmistamisessa.

Henriksson myöntää itsekin kirjoittaneessa reseptiin muutaman kerran väärän annostuksen, ja on kiitollinen, että apteekki on halunnut tarkistaa asian.

– Olen pitänyt paljon luentoja potilasturvallisuudesta myös lääkäreille. Olen kertonut, että tyhmintä, minkä lääkäri voi tehdä, on suhtautua ylimielisesti apteekin yhteydenottoon. Farmaseutti tai proviisori ei koskaan soita lääkärille turhaan. On kuunneltava tarkkaan, mitä hän haluaa kysyä, jotta potilaan lääkitysturvallisuus voidaan varmistaa.

Arkkiatri Johan Isak Björkstén ja toinen lääkäri, Elias Lönnrot katselevat Markus Henrikssonin työhuoneen seinältä.

Henriksson kehuu myös apteekkien työtä huumaavien ja muiden vaarallisten aineiden hoiväärinkäytön kitkemiseksi. Lisäksi kiitosta tulee siitä, että apteekit ilmoittavat Valviralle, kun havaitsevat lääkärin määräävän isolle potilasjoukolle lääkkeitä epäasiallisesti ja vaarallisesti.

– Apteekin ilmoitukset ovat todella tärkeä potilasturvallisuutta parantava tietolähde meille. Ne ovat harkittuja, perusteltuja, hyviä ilmoituksia.

Henrikssonin mukaan toiminta on tärkeää myös siksi, että muistisairauksien yleistyminen koskee lääkäreitäkin, ja voi johtaa vaaralliseen itsehoitoon.

Pula osaavista hoitajista kasvaa

Suomessa on tiedetty, että väestö ikääntyy Euroopan nopeinta tahtia, mutta asialle on tehty hyvin vähän.

– Kun olin Kansanterveyslaitoksella tutkijana 1990-luvulla, silloinen pääjohtaja Jussi Huttunen toisti usein, että meillä on tulevaisuudessa kolme tärkeää haastetta: vanhukset, vanhukset ja vanhukset.

Humaani hoiva vaatii asianmukaiset resurssit, mutta työ ei ole nyt suosittua. Ikääntyminen ja eläköityminen koskevat tätäkin alaa. Sama vaivaa kotihoitoa. Henkilökunta on kuormittunutta, ja potilasturvallisuus heikentynyt.

– Vieläkään ei ole suostuttu myöntämään, että tämä aiheuttaa myös kustannuksia. Osaavan henkilöstön saatavuudessa on isoja ongelmia, Henriksson sanoo.

Yritysten voitontavoittelu tai ahneus on vain yksi selitys työvoimapulaan.

– Se on ihan oma keskustelunsa, johon en halua ottaa kantaa. Voidaan tietysti kysyä, onko silläkin ollut tämän tilanteen syntymiseen joku vaikutus.

Teknologiaa tarjotaan usein ratkaisuksi, mutta Henriksson pitää koko vanhustenhoidon robotisoimista epärealistisena.

– Tietysti kaikki teknologian mahdollisuudet tulee käyttää hyväksi humaanilla ja inhimillisellä tavalla. Katsotaan, mitä japanilaiset keksivät. Siellä ainakin kunnioitetaan vanhuksia.

Vaikka Henriksson kannattaa sitovaa hoitajamitoitusta, häntä huolettaa se, että tämä vie osaajia pois muusta sosiaalihuollosta: mielenterveyskuntoutujien asumispalveluista, vammaispalveluista tai lastensuojelun sijaishuollosta. Siksi sosiaalihuoltoa pitäisi käsitellä kokonaisuutena, eikä puhua yhdestä asiasta kerrallaan.

Huomio vaihteeksi sosiaalihuoltoon

Henriksson haluaakin nostaa sosiaalihuoltoa esiin, sillä kyse on kaikkein haavoittuvimpien ryhmien asemasta. Esimerkiksi huostaanottopäätökset ja sijaishuolto ovat lisääntyneet huolestuttavasti.

– Tässä työssä minulle on tullut yhä ilmeisemmäksi, että sote-keskustelussa sosiaalihuolto on saanut aivan liian vähän huomiota.

Sote-integraatiota tarvitaan erityisesti sijaishuollossa olevien lasten ja nuorten palvelujen turvaamiseksi. Lastenpsykiatrisen ja nuorisopsykiatrisen erikoissairaanhoidon pitäisi tukea lastensuojelua ja päinvastoin.

Valvira on tukenut terveydenhuollon ja lastensuojelun yhteistyötä useissa ohjaustapahtumissaan ja valvontapäätöksissään. Palveluketjuissa on parannettavaa, eikä lääkitysturvallisuuskaan aina toteudu. Lääkitysasiat liittyvät myös sijaishuoltoon.

– Mikä on esimerkiksi lastensuojelussa olevien lasten ADHD-lääkityksen asianmukaisuus. Tätä eräin paikoin selvitellään.

Mielenterveys- ja päihdekuntoutujien asumispalveluissa on myös lääkitysturvallisuuskysymyksiä. Henriksson haluaisi levittää farmaseuttisia innovaatiota sosiaalihuoltoon.

– Apteekit ja osastofarmasia ovat tehneet todella hienoa työtä lääkitysturvallisuuden parantamiseksi erikoissairaanhoidossa. Nyt nämä saavutukset pitäisi laajentaa sosiaalihuoltoon, hän sanoo.

Omavastuuta ja kohdennusta valvontaan

Henriksson korostaa, ettei viraston toimilla tai niiden ajoituksella ole muuta tarkoitusta kuin asiakas- ja potilasturvallisuuden varmistaminen.

– Lupa- ja valvontaviranomainen on poliittisesti riippumaton ja neutraali. Me valvomme kaikkia samanlaisin periaattein. Emme ole julkisen puolella yksityistä vastaan emmekä yksityisen puolella julkista vastaan.

Tosin tällä hetkellä vain yksityiseltä palveluntuottajalta edellytetään lupaa. Sote- kokonaisuuteen kuuluneen tuottajalain piti yhdenmukaistaa tuottajien asema, mutta tämäkin laki kaatui.

Hoivapalveluista noussut kohu on tuonut Valviralle kolme työntekijää lisää. Henriksson haluaa käyttää resurssit viisaasti ja kohdentaa valvontaa entistä tarkemmin, riskiperusteisesti.

– Koskaan ei ole resursseja tarkastaa kaikkia. Emme voi tehdä kaikkea sitä, mitä haluaisimme. Täytyy tehdä valintoja, ja valinnan täytyy perustua tietoon. Priorisoimme sitä, mikä vaikuttaa eniten asiakas- ja potilasturvallisuuteen tai elinympäristön turvallisuuteen, Henriksson sanoo.

Jotta riskiperusteisia valintoja voidaan tehdä, tarvitaan riskitietoa. Koska Valvira ei ole tilastoviranomainen, tietoa on saatava myös muilta. Esimerkiksi yhteistyötä THL:n kanssa täytyy tiivistää. Valvira onkin mukana STM:n tiedolla johtamisen hankkeissa.

Tietoa valvontaan saadaan myös ammattija työnantajajärjestöiltä, potilas- ja omaisjärjestöiltä, ulkopuoliselta asiantuntijaverkostolta ja verottajalta. Lisäksi valvonta itsekin luo tietoa, jota pitää siirtää yhä paremmin muiden käyttöön.

Pieni virasto, paljon tehtäviä

Valvira on pieni virasto, vain kuudesosa THL:n koosta. Runsaalla 160 ihmisellä on kuitenkin paljon lupa- ja valvontatehtäviä. Yhteistä niille on turvallisuuden varmistaminen.

Terveydenhuollossa kyse on potilaiden, sosiaalihuollossa asiakkaiden ja alkoholihallinnossa ja ympäristöterveydessä elinympäristön turvallisuudesta. Sote-sektoreilla valvotaan myös ammattihenkilöiden toimintaa.

Alkoholihallinnossa Valvira valvoo tuotteita sekä elinkeinoa. Ympäristöterveyteen kuuluu muun muassa puhtaan talousveden turvaaminen. Lisäksi valvottavana on terveydenhuollon laitteet, biopankit ja geenitekniikka, mutta tämä teknologiakokonaisuus siirtyy vuodenvaihteessa Fimealle.

Kesken jääneessä sote-uudistuksessa Valvira ja aluehallintovirastot piti yhdistää uuden lupa- ja valvontaviraston Luovan sotetoimialaksi.

Vaikka työ on keskeytynyt, sote-valvonnan integraation tarpeesta vallitsee laaja poliittinen yksimielisyys.

– Toivottavasti uusi hallitus ryhtyy ripeästi toimiin. Olemme Valvirassa ylpeitä työstämme, mutta toivomme integroituvamme aveihin. Kansalaisille, valvottaville ja sidosryhmille on hankalaa, kun näin moni viranomainen häärää samojen asioiden kimpussa.

Alkoholinkulutus saatava laskuun

Yksi Valviran tehtävistä on turvata lapsille ja nuorille kasvuympäristö, jossa alkoholista on mahdollisimman vähän haittaa.

Iltapäivälehtien ja somekeskustelujen perusteella voisi luulla, että Valvira on sotatilassa panimoiden ja ravintoloitsijoiden kanssa. Tämä ei Henrikssonin mukaan pidä lainkaan paikkaansa. Suhteet ovat asialliset ja toimivat.

– Mediaan pompahtavat asiat ovat pieniä ja yksittäisiä. Ne antavat väärän kuvan kokonaisuudesta. Suomalaiset yrittäjät ovat yleensä vastuullisia ja lainkuuliaisia. He haluavat viranomaiselta neuvontaa ja ohjausta, jota me annammekin.

Alkoholilain kokonaisuudistus tuli vuoden 2018 alussa ”sietämättömän nopeasti”, mutta
tästäkin selvittiin. Henriksson kehuu yhteistyötä yrittäjien kanssa rakentavaksi. Erityisen tyytyväinen hän on siitä, että laki edistää omavalvontaa.

Henriksson innostui vuosi sitten Lapissa lomailleissaan utelemaan tunturihotellin tarjoilijalta, miten uusi alkoholilaki on vaikuttanut työhön.

– Nuori tarjoilija ei tiennyt, että olen Valvirassa töissä, mutta hän alkoi luetella ulkoa uusia pykäliä. Hän kertoi hyvin rauhallisesti ja vastuullisesti, miten he anniskelevat ja valvovat omaa toimintaansa. Hänet oli selvästi koulutettu. Tämä oli minulle kiva kokemus.

Vahvojen oluiden ja lonkeroiden vapauttaminen ruokakauppoihin nosti alkoholin kulutusta vähemmän kuin THL:n asiantuntijat varoittavat. Henriksson huomauttaa kutenkin, että arvio perustui elinkeinon itsensä ennustamaan hinnanlaskuun, joka jäi pienemmäksi.

– Voidaankin kysyä kuka ennusti väärin ja olisiko kulutus kasvanut ennustetusti, jos hinnanlaskut olisivat toteutuneet. Joka tapauksessa pitkään jatkunut alkoholin kulutuksen lasku katkesi. Tämä on vakava asia. Kulutus pitää saada takaisin lasku-uralle.

Ihmisillä on pikemminkin liikaa kuin liian vähän lääkkeitä. Ei ole hyvä, että koteihin kertyisi tarpeettomia, epärationaalisia ja potentiaalisesti vaarallisia lääkkeitä.

Päivittäistavarakauppa on lupaillut reippaita alennuksia myös itsehoitolääkkeistä, jos niiden jakelua vapautettaisiin. Henriksson ei halua ottaa kantaa apteekkisääntelyyn, mutta potilasturvallisuuden heikentämistä hän kavahtaa.

– Valviran näkökulmasta ihmisillä on pikemminkin liikaa kuin liian vähän lääkkeitä. Ei ole hyvä tehdä ratkaisuja, joiden vuoksi koteihin kertyisi tarpeettomia, epärationaalisia ja potentiaalisesti vaarallisia lääkkeitä.

Entinen itsemurhatutkija tietää hyvin, mitä seuraa parasetamolin saatavuuden helpottamisesta. Esimerkiksi Ruotsissa parasetamolitabletit jouduttiin vetämään päivittäistavarakaupoista takaisin apteekkeihin.

– On moneen kertaan todettu, että parasetamolin saatavuuden lisääminen lisää itsemurhia – siis sellaisia, jotka eivät ehkä muuten tapahtuisi. Turhia kuolemia aiheuttavia manöövereitä ei pidä tehdä, vaan lääkitysturvallisuuteen liittyvät askeleet tulee ottaa erittäin varovaisesti ja katsoa, mitä muissa maissa on tapahtunut.

Sääntö-Suomi on lobbauspuhetta

Turvallisuutta vaaliva Valvira edustaa kiivaimmille norminpurkajille pahinta ”Sääntö-Suomea”. Henrikssonia käsite huvittaa, koska sille ei löydy perusteita.

– Jos verrataan Pohjoismaihin, mihin tahansa vertailukelpoiseen EU-maahan tai vaikkapa Yhdysvaltoihin, niin ei Suomi ole erityinen sääntömaa, hän sanoo.

Sitä paitsi Valvira on ehdottanut usean normin purkamista ja pyrkinyt katsomaan, ettei suosituksia käytettäisi kuin normeja.

– Purkamista on tehty riittävästi, nyt tarvitaanhyviä normeja, jotka antavat selkeyttä valvottavien ja viranomaisten toimintaan. Ei välttämättä lisää normeja, vaan vanhojen selkeyttämistä.

Henriksson haluaa uusia sääntöjä harkitusti ja perustellusti, ja tässä on hänen mielestään Suomessa usein onnistuttukin. Silti jokainen uusi kielto kirvoittaa keski-ikäiset muistelemaan lapsuutensa puissa kiipeilyä, katolta hyppimistä tai pyörätemppuja, jotka onnistuivat ilman kypärääkin. Selvisihän Henrikssonkin pulkkakyydistä ja muista mopoleikeistään.

– En olisi missään tapauksessa halunnut, että omat lapseni tekevät samoja typeryyksiä kuin olen itse tehnyt. Varmaan he ovat kuitenkin tehneet, he eivät vain ole kertoneet, naurahtaa Henriksson – ja lisää, että kypärät ovat mainio asia.